MEIKKAAN MUITA VARTEN? – ILMAN MEIKKIÄ TÄYSIN ERI NÄKÖINEN
“Oho! Ootpa sä eri näkönen ilman meikkiä!” On kommentti, jonka olen saanut moneen kertaan elämäni aikana. Ja näinhän se menee. Meikin kanssa olen tietynlaisen kauneusihanteen mukainen, mutta ilman meikkiä en ehkä niinkään. Kaikki on tietenkin katsojan silmissä.
ULKONÄÖN KOMMENTOIMINEN
Olen itse koittanut totutella meikittömyyteen, mutta se yllättää tuttavat ja ystävät usein niin suuresti, että itselläni tulee meikittömyydestä todella epämukava olo. Siksi näyttäydyn kaikille mielummin meikin kanssa.
Tässä siis taas yksi syy miksi kenenkään ulkonäköä ei pitäisi kommentoida millään tapaa. Kehuja saa tietenkin aina antaa, mutta itseasiassa olen niistäkin hieman eri mieltä. Omalla kohdallani liiat kehut aiheuttavat paineita ja sen, että aina pitäisi olla jotenkin tip top. Mitäs sitten, jos joku päivä ei olekaan niin upea ja kaunis (kauneusihanteiden mukaisesti)? Mitä mieltä itse olette tästä? Omalla kohdallani ottaisin kaikista mieluiten kehuja kaikesta muusta paitsi ulkonäöstäni.
Mielestäni ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään painoarvoa ja pahoittelen jo nyt, jos tällä postauksella aiheutan jollekin paineita tai häiritsen jonkun kehorauhaa. Ootko meinaan ajatellut tätä: Jos ystäväsi vaikka haukkuu omassa kehossaan jotain tiettyä asiaa, niin siihen alkaa kiinnittämään ihan turhan suurta huomiota myös omassa kehossaan. Tästä alkaa vertailu muihin ja useimmiten aivan turha pohdinta. Tällainen vaikuttaa myös todella vahvasti äiti-lapsisuhteessa, jos äiti haukkuu omaa ulkonäköään.
MEIKITTÖMYYTEEN TOTUTTELU
Olen alkanut käymään salilla aikaisin aamulla ja sinne ei tietenkään ole mitään järkeä meikata, koska en halua herätä vielä aikaisemmin. Mutta en tietenkään tuomitse niitä, jotka näin tekevät. Jokaisen pitää saada olla juuri sellainen kuin itse haluaa. Jos meikittömyys on epävarmuus ja meikillä tulee parempi olo, niin siihen ei saisi ikinä puuttua. Se ei ole kenenkään muun kuin tämän ihmisen oma asia.
Ja tietenkään ei meikkiä käytetä vain siksi, että se peittäisi epävarmuudet. Se on asuste, itseilmaisun keino, luovuuden ilmaiseminen ja rentouttava hetki omia kasvoja maalaillen. Syitä on monia.
Olen itse koittanut treenata mieltäni niin, että mulle on ihan sama mitä ihmiset mun ulkonäöstä ajattelee. Tämä ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertaista. Varsinkaan, kun on tottunut näyttämään itsensä aivan eri näköisenä meikin kera. Minuahan ei moni edes tunnista ilman meikkiä, vaikka en sitä paljon edes käytäkään. Instagram-kyselyni mukaan noin 40% teistä ei ihmettele, ettei mua tunnisteta ilman meikkiä.
Ihan rehellisiä kun ollaan, niin kai sitä kaipaa jonkinlaista hyväksytyksi tulemista myös. Ilman meikkiä olen seinäruusu, mutta meikin kanssa saan katseita niin miehiltä kuin naisilta. Olenkohan yksin ajatusteni kanssa?
KENEN VUOKSI MEIKKAAN?
Sitten tähän aiheeseen, jota mietin oikein kunnolla, kun hyvä ystäväni, bloggaaja Erika Naakka kirjoitti postauksen: “Minä meikkaan vaan itseäni varten” – enpä usko. (lukekaa!)
Olin aluksi täysin sitä mieltä, että meikkaan itseäni varten, koska nautin siitä minkä muutoksen saan aikaan. Nautin meikeistä. Sillä on mieltä piristävä vaikutus.
Mutta kun asiassa menee oikeasti syvemmälle. Mietippä, jos olisit maailman ainoa asukas, niin meikkaisitko. Minä en. Keskittyisin kaikkeen kivaan mitä maapallomme tarjoaa.
Päätänkin siis tämän Erikan loistaviin sanoihin: “Jos kaikki myöntäisivät itselleen ja toisilleen sen tosiasian, että syy tulee ulkopuolelta ja että ulkonäöllä on, halusimme sitä tai emme, valtava rooli yhteiskunnassamme, sen merkitys saattaisi vielä jonain päivänä hälvetä. Ehkäpä.”