MEIKKAAN MUITA VARTEN? – ILMAN MEIKKIÄ TÄYSIN ERI NÄKÖINEN

26.11.2021

“Oho! Ootpa sä eri näkönen ilman meikkiä!” On kommentti, jonka olen saanut moneen kertaan elämäni aikana. Ja näinhän se menee. Meikin kanssa olen tietynlaisen kauneusihanteen mukainen, mutta ilman meikkiä en ehkä niinkään. Kaikki on tietenkin katsojan silmissä.

ULKONÄÖN KOMMENTOIMINEN

Olen itse koittanut totutella meikittömyyteen, mutta se yllättää tuttavat ja ystävät usein niin suuresti, että itselläni tulee meikittömyydestä todella epämukava olo. Siksi näyttäydyn kaikille mielummin meikin kanssa.

Tässä siis taas yksi syy miksi kenenkään ulkonäköä ei pitäisi kommentoida millään tapaa. Kehuja saa tietenkin aina antaa, mutta itseasiassa olen niistäkin hieman eri mieltä. Omalla kohdallani liiat kehut aiheuttavat paineita ja sen, että aina pitäisi olla jotenkin tip top. Mitäs sitten, jos joku päivä ei olekaan niin upea ja kaunis (kauneusihanteiden mukaisesti)? Mitä mieltä itse olette tästä? Omalla kohdallani ottaisin kaikista mieluiten kehuja kaikesta muusta paitsi ulkonäöstäni.

Mielestäni ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään painoarvoa ja pahoittelen jo nyt, jos tällä postauksella aiheutan jollekin paineita tai häiritsen jonkun kehorauhaa. Ootko meinaan ajatellut tätä: Jos ystäväsi vaikka haukkuu omassa kehossaan jotain tiettyä asiaa, niin siihen alkaa kiinnittämään ihan turhan suurta huomiota myös omassa kehossaan. Tästä alkaa vertailu muihin ja useimmiten aivan turha pohdinta. Tällainen vaikuttaa myös todella vahvasti äiti-lapsisuhteessa, jos äiti haukkuu omaa ulkonäköään.

MEIKITTÖMYYTEEN TOTUTTELU

Olen alkanut käymään salilla aikaisin aamulla ja sinne ei tietenkään ole mitään järkeä meikata, koska en halua herätä vielä aikaisemmin. Mutta en tietenkään tuomitse niitä, jotka näin tekevät. Jokaisen pitää saada olla juuri sellainen kuin itse haluaa. Jos meikittömyys on epävarmuus ja meikillä tulee parempi olo, niin siihen ei saisi ikinä puuttua. Se ei ole kenenkään muun kuin tämän ihmisen oma asia.

Ja tietenkään ei meikkiä käytetä vain siksi, että se peittäisi epävarmuudet. Se on asuste, itseilmaisun keino, luovuuden ilmaiseminen ja rentouttava hetki omia kasvoja maalaillen. Syitä on monia.

Olen itse koittanut treenata mieltäni niin, että mulle on ihan sama mitä ihmiset mun ulkonäöstä ajattelee. Tämä ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertaista. Varsinkaan, kun on tottunut näyttämään itsensä aivan eri näköisenä meikin kera. Minuahan ei moni edes tunnista ilman meikkiä, vaikka en sitä paljon edes käytäkään. Instagram-kyselyni mukaan noin 40% teistä ei ihmettele, ettei mua tunnisteta ilman meikkiä.

Ihan rehellisiä kun ollaan, niin kai sitä kaipaa jonkinlaista hyväksytyksi tulemista myös. Ilman meikkiä olen seinäruusu, mutta meikin kanssa saan katseita niin miehiltä kuin naisilta. Olenkohan yksin ajatusteni kanssa?

KENEN VUOKSI MEIKKAAN?

Sitten tähän aiheeseen, jota mietin oikein kunnolla, kun hyvä ystäväni, bloggaaja Erika Naakka kirjoitti postauksen: “Minä meikkaan vaan itseäni varten” – enpä usko. (lukekaa!)

Olin aluksi täysin sitä mieltä, että meikkaan itseäni varten, koska nautin siitä minkä muutoksen saan aikaan. Nautin meikeistä. Sillä on mieltä piristävä vaikutus.

Mutta kun asiassa menee oikeasti syvemmälle. Mietippä, jos olisit maailman ainoa asukas, niin meikkaisitko. Minä en. Keskittyisin kaikkeen kivaan mitä maapallomme tarjoaa.

Päätänkin siis tämän Erikan loistaviin sanoihin: “Jos kaikki myöntäisivät itselleen ja toisilleen sen tosiasian, että syy tulee ulkopuolelta ja että ulkonäöllä on, halusimme sitä tai emme, valtava rooli yhteiskunnassamme, sen merkitys saattaisi vielä jonain päivänä hälvetä. Ehkäpä.”

  • NK

    Puhut asiaa! Olen aina meikkaavan äidin lapsi. Hän myös moitti jatkuvasti monia ulkonäköönsä liittyviä asioita. Itse meikkaan aina, jos poistun kotoa roskakatosta tai pyykkitupaa kauemmas. Ja olen ajatellut, että meikkaan itseäni varten. Mutta totta on, etten meikkaisi, jos olisin maailmassa yksin.

    Äitini jaksoi aina puhua, miten hän on liian pitkä. Että sisko käski nuorena tansseissa pysyä takana, “kun olet niin ruma”. Yritin joskus puhua äidilleni näistä epävarmuuksista, joita hän istutti minuun jo nuorena. Hän sanoi (närkästyneenä), ettei KOSKAAN moittinut minun ulkonäköäni… Ei niin, mutta esim. pituusasia kolahti, koska olen sentilleen saman mittainen (siis emme edes ole kovin pitkiä, 173cm).

    Menin joskus (flunssassa, ennen korona-aikoja) lähimarkettiin ilman meikkiä ja se oli kamala reissu. Luimuilin hyllyjen takana ja toivoin, ettei kukaan naapuri tai tuttu näe minua. Olin TOSI tietoinen “kamalasta ulkonäöstäni”.

    Vaikka meikkaaminen on parhaimmillaan kivaa ja luovaakin, ei sen pitäisi olla pakollista ennen kotoa poistumista. On aika surullista, etten 50-vuotiaana ilkeä mennä kauppaan sellaisena kuin olen! Vaikka se on vain parinkymmenen minuutin “vaiva” aamuisin, itse asia menee syvemmälle. Joskus ajattelen, että miehillä on (tässä kohti) helpompaa. Mutta miksei naisillakin voisi olla?

    • Miia Johansson

      No jep!! Juuri näin! Olisi niin kivaa huoletta joku päivä mennä vaikka töihin täysin ilman meikkiä ja joku päivä täydessä tällingeissä niin suurissa ripsienpidennyksissä, että otsaa kutittaa. Ilman mitään kommentteja tai kauhisteluja laidasta laitaan.

  • Sonja

    Puhutteleva teksti. Paljon olen itsekin miettinyt näitä asioita ja olen sun kanssa samoilla linjoilla ulkonäön kehumisesta.

    Saan meikattuna ja tälläytyneenä kehuja ulkonäöstäni. Yleensä vastaan näihin, että sehän on vain meikkiä. Olen laittautumattomana mielestäni todella eri näköinen (huonolla tavalla). Kehut, joita olen saanut luonteestani, huumorintajustani ja osaamisestani, tuntuvat paljon paremmilta, koska niillä asioilla on suurempi merkitys minulle. Ulkonäköön kohdistuneet kehut aiheuttavat myös sen, etten halua näyttäytyä juuri kenellekään ilman meikkiä. Eli kuten kirjoititkin: kehut aiheuttavat paineita. Tiedän, että tämä on hullua, mutta tuntuu että aiheutan pettymyksen, jos jonain päivänä menenkin “rumana” ihmisten ilmoille. Eikä tämä “meikkipakko” ole vain oman mieleni tuotosta: puolisen vuotta sitten mies, jota tapailin, lausui melkoisen kommentin. Eräänä aamuna kun olin meikkaamassa, hän tuli katsomaan ja totesi: “No niin, nyt tulee sustakin taas ihmisen näköinen.” Tämän jälkeen kynnys näyttäytyä yhtään kenellekään ilman meikkiä kasvoi taas entisestään.

    Nautin meikkaamisesta, mutta tuskinpa minäkään sitä tekisin, jos olisin ainoa ihminen maailmassa. Ainakaan päivittäin. Mutta huvin vuoksi varmaan joskus, koska tosiaan tykkään siitä puuhana ja kosmetiikka on aina kiinnostanut minua paljon.

    Huh, pahoittelen pitkää avautumista.
    Kiitos blogistasi, olet ollut suuri apu niin ihonhoidossa kuin meikkiasioissakin <3

    • Wella

      Kai laitoit jätkän äkkiä mäkeen!

      • Sonja

        Kyllä, heivasin tyypin sittemmin, tuli niin monta ns. red flagia.
        Tuossa kommentissa ei eniten vaivannut se, että minä loukkaannuin, vaan se, että hän ylipäätään pystyi sanomaan noin inhottavasti toiselle ihmiselle. 🙁

    • Miia Johansson

      Voi eiii mikä kommentti! 😭 Ja mulla on niin samoja fiiliksiä kuin sullakin. Meikkaaminen on kivaa, mutta joskus se tuntuu pakolliselta pahalta.

      • Anastasia

        Tuttua minullekin. En jaksaisi enkä ehtisi meikata, mutta se on pakko vain jaksaa. Olen joskus erehtynyt ilman meikkiä leikkipuistoon ja pari eri tyyppiä kysyi olenko sairas?! Saan myös heti sairaslomaa jos käyn lääkärissä ilman meikkiä, kevyellä meikillä en helposti saa.. Joten todellakin näytän oikeasti sairaalta ilman väriä naamassa.
        T.blondi

        • Wella

          Myös minä näytän flunssaiselta, nenä punoittaa ja tummat silmänaluset kroonisesti lapsesta lähtien. En tiedä, tottuuko tähän “henkisesti”- siis luomunaamaan, jolla olen aina arjessa. Olen sattumalta jo 14- vuotiaana päättänyt, etten meikkaa kouluun. Nyt 36- vuotiaana työelämässä en ole koskaan ollut meikissä työajalla. Tämä on mahdollista mm. siksi, ettei työssäni ole ulkonäöllä merkitystä, “lookini” ei ole olennainen, en myy mitään. Mitä neutraalimpi olemus, sitä paremmin työn sisältöasiat hoituvat. Kovin monella tuskin on samaa “vapautta” työssä.
          Kun meikkaa ylipäätään vain 1- 2 krt/ kk, se on tosi, tosi eri kokemus, kuin jos pitäisi pinnistellä peilin edessä velvollisuudesta päivittäin.

          Entä miehet/ miesoletetut? Epätasa- arvo elää tässäkin. Kauhisteleeko kukaan koskaan, onko miespoliitikolla pensselit ojennuksessa ja näkyykö huokoset? Mutta jos Marin, Saarikko tai Kiuru vetäsis luonnontilassa ruutuun, niin johan some räjähtäisi.

          • Miia Johansson

            Heippa Wella! Jeps, nyt puhut asiaa!

  • Kata

    Voin samaistua ajatuksiisi. Itse aloitin meikkaamisen normaalia myöhemmin, 8-luokalla muistaakseni. Mutta siitä lähtien meikkaus on ollut itselle rutiinia ja meikattuna olen ns. “oma itseni”..

    Vaikka nykyään käytettävien meikkien määrä kasvoilla on vähentynyt luonnollisempaan suuntaa niin töihin ja muihin menoihin tulee laitettua vähintään ripsari ja meikkipohja. Itsellä jo pelkkä ripsari tekee huomattavan eron ulkonäköön, saatikka sitten rajaukset ja meikkipohja ;D Meikattuna tuntee itsensä kauniiksi.

    Oon pohtinut sitä itse, että miten pelkkä ripsari voi vaikuttaa niin suuresti omaan ulkonäköön? Tuntuu siltä, että useampi tuntemani henkilö ei muutu miksikään olipa hän meikillä tai ilman. Ja itseäni harmittaa myös kommentit mitä ainakin nuorempana sain kun joku sattui näkemään ilman meikkiä, kuinka ei meinaa tunnistaa samaksi jne..

    Kun sipaisee ripsaria naamaan niin olokin muuttuu jotenkin skarpimmaksi 😀

  • Charming Nails

    Minä kyllä voin suorilta käsin myöntää että meikkaan koska olen silloin nätti edes jollain tapaa. Ilman meikkiä mulla ei ole kulmakarvoja, ihossa on punaisuutta ja olen vaan niin vaatimattoman näköinen. Kun asuin kaupungissa, meikkasin aina aamuisin enkä vienyt edes roskia ilman meikkiä. Siitä olen opetellut pois että kun muutin tänne maalle uudelle paikkakunnalle ( tänne Tiilikkajärven lähelle ), missä ehkä enemmistö on meikittä, niiin opettelin olemaan enemmän ilman meikkiä.
    Että ihmiset tottuu että ai tuo näyttää tuolta mutta nyt se on meikannut. Äkkiä siihen oppi mutta olo oli vähän orpo meikittä. Sitten otin ripset ja kulmapigmentoinnit niin se auttoi meikittömyyteen ja on edes jotenkin ihmismäinen olo.
    Nythän mulla ei ripsiä enää ole mutta kulmat on ja ne tuo jotain ryhtiä muuten lakananvaaleaan naamaan.
    En tarkoita että kaikkien pitäisi meikata ja meikittä on vaatimattoman näköinen, ei ole tosiaankaan jos on siunattu hyvillä piirteillä. Minua ei ole ja rakastan meikkaamista, varaan työaamuihinkin 30 -45 min meikkiä varten, olkoonkin nudemeikki aina töihin 🙂

  • Anile

    Nuorempana meikkasin lähes päivittäin, ainakin kouluun/töihin mennessäni. Nykyisin en meikkaa juuri lainkaan, paitsi kulmat laitan aina. Onnekseni olen saanut hyvän ihon jonka kanssa ei ole ollut ongelmia ja nyt vanhemmiten (57v.) olenkin keskittynyt lähinnä hoitamaan ihoani entistä paremmin. Toki jos on juhlia mielestäni laittautuminen kuuluu asiaan ja silloin minäkin meikkaan. Nyt korona aikana sekin on jäänyt. Omaan itsetuntooni meikkaamattomuus ei ole vaikuttanut, saan usein kehuja hyvästä ihostani . Monta hyvää vinkkiä olen saanut sinulta ihonhoitoon liittyen.

  • Markit

    Heippa;Tässäpä olikin mietittävää. Olen kehunut ulkonäköäsi usein. Sinulla on välillä huippukuvia, joissa kokonaisuus taustasta lähtien on ollut mielestäni erityisen onnistunut ja silloin olen kyllä niitä kehunut. En ole ajatellut, että meikittömänä olisit vähemmän kaunis. Minun ajatuksissani kauneus lähtee sisältä päin ja pitkään sinua seuranneena sinulla Miia on se. Kauneutta ovat ne ajatuksesi ja mielipiteesi, jotka ovat minulle välittyneet.
    Ja kyllä, laittaudun itseäni varten! Muistan monet sairauslomat, kun harmipäivänä menin suihkuun, pistin punaiset vaatteet päälle, meikkasin ja Aarikan killuttimet korviin. Tein sen vain itselleni, mielialani parani huomattavasti ja tunsin itseni terveemmäksi, mikä oli tosi tärkeää. Siinä tilanteessa on piristystä jostain etsittävä, vaikka olisin se maailman ainoa asukki.
    Jonkinlaista terapiaa sekin kotona neljän seinän sisällä, pihalle ei kyynärsauvojen kanssa jaksanut mennä.
    Vahvuus olla meikitön/meikattu lähtee itsestä. Ikä tuo varmuutta olla sellainen kuin on. Jos ei hyväksytä, entä sitten?
    Olen ollut se seinäruusu nuoruudessani, mutta onneksi siihen aikaan ulkonäköpaineet olivat pienemmät. Olen kasvanut vahvaksi, koska on tullut kaikenmoisia sairauksia, joten meikki/meikittömyys ei tosiaan määritä minua mitenkään.
    Eikä se määritä Miia sinuakaan.
    Ymmärrän kyllä Erikan pointin ja sinunkin Miia. Minulle meikkiä tärkeämpää on se, että tukka on nätisti ja vaatteet ehjät ja puhtaat ( äidin oppi mennyt selvästi perille ja tuli tosi vanha olo 😂). Enkä viitsi tarhapöllöä peilistä katsoa.
    Jokainen siis tehköön tavallaan, kunhan itsellä on hyvä olla.

  • Spl

    Omalla kohdallani koronan tuoma etätyömahdollisuus on muuttanut suhdetta meikkiin ja meikkaamiseen paljon. Ihoni on aina ollut suurin murheenkryyni, sillä siinä on runsaasti teini-iän aknen jättämiä arpia, nykyistä hormonaalista aknea, couperosaa, pigmenttimuutoksia, välillä oireileva POD yms. sillisalaattia. Olen aina kokenut, että minun täytyy meikata ihoni ”normaaliksi”, ja tähän ”normaaliin” verrattuna luonnontilassa oleva ihoni on jotain aivan hirveää.

    Etätöiden alussa jatkoin vielä meikkaamista entiseen malliin, mutta jossain välissä kyllästyin, kun tajusin että eihän meillä edes pidetä kameroita päällä palavereissakaan. Hiljalleen se meikkaaminen jäi kokonaan, ja aloin tottumaan meikittömään naamaan. Ennen huomasin vain ihoni virheet, mutta äkkiä silmä tottui niihinkin, enkä oikeastaan huomaa niitä enää. Tiedän kyllä, että ihoni näyttää samalta kuin ennen, mutta kontrasti meikittömän ja meikatun välillä ei ole enää mielessäni niin suuri.

    Kokeilin huvikseni yhtenä päivänä meikkaamista, mutta täytyy sanoa, että en pitänyt näkemästäni. Ihoni oli kummallisen näköinen ja värinen, ripsiväri näytti siltä kuin silmistä kasvaisi mustia tikkuja, luomiväri ja aurinkopuuteri näyttivät joltain lialta iholla. Oli siis pakko pestä naama ja palata luonnontilaan 😃

    Voi olla, että jonain päivänä vielä innostun uudelleen meikkaamisesta, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvältä ja luontevalta olla näin. Suurin muutos on tapahtunut pääni sisällä, mutta en ole myöskään huomannut, että meikittömyys olisi herättänyt muissa ihmisissä mitään negatiivisia reaktioita.

  • Annu

    Ulkonäöllä on ihan liikaa merkitystä nykypäivänä. On paljon asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa. Itselläni ulkonäköpaineet alkoivat aknesta, josta kärsin yli kymmenen vuotta. Sain kuulla kommentteja, että enkö voi tehdä iholleni jotain. Tein varmasti kaiken mitä voin ja osasin. Silloiset aknen hoito-ohjeet eivät vaan olleet niin hyviä kuin nyt. Itsetuntoni mureni tuona aikana, koska tiesin ihoni näyttävän kamalalta. Iholleni tehtiin aivan liian voimakkaita käsittelyjä ja niistä on aiheutunut lisäharmeja. Tänä päivänä ihoni on onneksi parempi. Kiitos Miia neuvoistasi. Mutta ilman meikkiä minäkään en tänä päivänä ole juuri koskaan. Meikkaan sekä itseäni että muita varten. On hyvä, että nykyisin näytetään myös meikittömiä kuvia ja kuvien muokkaus on vähentynyt. Samoin on hienoa, että vaatemalleina on nykyisin kaiken ikäisiä ja näköisiä malleja. Varmasti nämä asiat vähentävät ulkonäköpaineita. Kenenkään itsetunto ei saisi kärsiä ulkonäön takia.

  • Rva A.

    Ihan hyvä aloitus, mutta…miksi joka paikassa, joka käänteessä, työyhteisöissä, sosiaalisissa kohtaamisissa ym. niputetaan se, että ulkonäkö on yhtä kuin fiksu, järkevä, osaava ja pätevä tyyppi. No ei todellakaan ole !

    Meikki ei sulje näitä asioita pois, mutta ei myöskään näitä ominaisuuksia ilmanmuuta tue. Mikä ulkopuolinen taho olettaa, että meikki on yhtä kuin HUOLITELTU ulkonäkö, mielestäni huoliteltu ja meikattu on kaksi eri asiaa.

    Hyvin harva nainen voi suoraan sängystä lähteä töihin (on ammattikysymys), siis tekemättä yhtään mitään ulkonäköönsä. Tehdastyössä varmaan voi, asiakaspalvelussa ehkä ei?

    Varmaan on myös niin, että toisen täytyy käyttää enempi kosmetiikkaa kuin toisen, ollakseen huolitellun näköinen. On myös naisia, jotka näyttävät hyvältä (freesiltä) myös täysin ilman meikkiä. Itse en pysty arvaamaan tai päättelemään, onko meikillinen tai meikitön nainen fiksu tai vähemmän fiksu.

    Ulkonäön kehuminen on yhtä vaikea laji kuin hauskana oleminen, se joko uppoaa tai sitten todellakaan ei. Vaikea laji, joten itse en sitä harrasta lainkaan. Olen toki monesti kertonut, jos jollakin on kiva pusero, kengät tai laukku, sekin on toki vain mielipide, mutta ei niin riskaabeli kuin ulkonäköön puuttuminen.

    Mukavaa Joulun odotusta!

  • Tiinu

    Kiitos tästä tekstistä! Olen samaa mieltä siitä, että ulkonäön kommentointi (myös ne kehut) pitäisi jättää sanomatta.
    Anorektikon läheisenä olen tajunnut, että kaikki painoon/kehoon liittyvä kehuminen lisää huonoa suhdetta kehoon. Jos joku on laihtunut, älkää siis kommentoiko sitä mitenkään. Kehuun sisältyy se piiloviesti, että lihavampana et ole kehujen arvoinen.

  • Susanna

    Moi, ei liity tähän postaukseen, mutta mitä tuotetta suosittelisit herkälle mutta epäpuhtaalle iholle? iho kutisee herkästi etenkin otsan alueelta ja punoittaa mutta siinä on myös paljon finnejä. nyt on ollut käytössä apeiron puhdistusmaito mutta sen jälkee iho kutisee todella paljon

  • Susanna

    etsin siis puhdistustuotetta

  • Ida

    Ihana postaus tärkeästä aiheesta! Itsekin yritän opetella pois meikkaamisen ”pakollisuudesta”, mutta en kyllä vielä rohkene muuta kuin kauppaan tai lenkille, jossa tuskin törmään tuttuihin. Itsekin saanut noita kommentteja, että ”näytätpä erilaiselta ilman meikkiä” tai ”eihän sinua meinaa tunnistaa”, joten niistä jäänyt jotenkin huono fiilis ja tunne, että ei uskalla näyttää itsestään tätä ”toista puolta”. Sitten taas jos en yhteissaunassa tai mökkireissulla halua olla ilman meikkiä, niin sitäkin ihmetellään. Tulee vähän olo, että mikään ei ole oikein.

    Pidän itseäni suht nättinä, mutta en tosiaan meikittä vastaa tyypillistä kauneusihannetta. Tykkään meikata ja laittautua. Usein oikein laittautuneena saan paljonkin kommentteja ulkonäöstä, ihasteluja ja hämmästelyjä. Minusta ne tuntuu oikein kivalta, mutta tulee olo, että en täysin ansaitse niitä, koska olen ”huijannut” ulkonäön meikillä, pidennyksillä ja vaatteilla. Joskus en kehtaakaan laittautua niin paljon kuin haluaisin, että en näytä ”liian hyvältä”.

    Nämä ajatukset voi kuullostaa hassulta, mutta naisiin kohdistuu aika hurjia oletuksia ulkonäön suhteen, joita miesten on ehkä vaikea edes käsittää. Ainakin itse olen jättänyt useinkin asioita tekemättä tai stressannut tätä aihetta. Onneksi vanhemmitem pikku hiljaa vähemmän kuin nuorena.

    Kiitos sinulle, kun jaat ihania meikillisiä ja meikittömiä kuvia. Ne on ollut se mitä itse juuri kaipaa someen ja toivottavasti olisi yhä tavallisempaa näyttää molempia puolia.

  • Sksksk

    Moi! Musta on siis aivan ihanaa, että sua näkee somessa ilman pakkelikerrostakkin ne verkkarit jalassa! Ite oon saanut luottoa omaan ulkonäköön, kun oon huomannut muidenkin kasvojen punoittavan ja muillakin olevan joskus näppyjä. Ja siis sulla on myös kauniita ajatuksia!

  • Päivi

    Kaiken ydin on mielestäni ihmisen itsetunto. Jos se on kunnossa niin kaikki muukin on – meikillä tai ilman🙂 Itse koen itseni kauniiksi sekä meikillä että meikittömänä, eri tavoin vain. Eikä minua haittaa kehut, liittyivät ne sitten “tehtyyn” kauneuteen tai luonnolliseen minuun- mutta pärjään ilmankin. Tavoiteltavaa on mielestäni löytää onni ja hyvä olo aina sisältä päin, omasta itsestä, sekä olla vapaa yhteiskunnan normeista ja ihanteista – meillä jokaisella on siihen mahdollisuus. Olen 45-vuotias- ikä on tuonut mukanaan rauhan ja viisauden monen asian suhteen.

  • Jelena

    Meikkaan itseäni varten. Kotona välillä meikkailen huvin vuoksi ja kaupungille tai töihin voin lähteä ilman meikkiä ja ei paljoa kiinnosta muiden mielipiteet.
    Itsestä on ainakin kiva jos joku sanoo että onpa sulla kiva meikki/ hiukset /vaate/ laukkukivasta enkä koe siitä mitään stressiä ,että aina pitäisi olla joka karva ojennuksessa.
    Nykyään vaikuttaa siltä että kaikesta pitää loukkaantua ja keneltäkään ei mitään eikä mistään saisi kysyä. En sitten tiedä onko tämä joku nuorempien ongelma nykypäivänä. Yhdessä asiassa olen samaa mieltä ja se on ihmisen paino/koko, josta ei tarvitse kysellä taustalla kun ei tiedä onko sairauksia jne. Ja lopuksi, ketään ei kiinnosta miltä joku toinen näyttää, kaikki vaan ajattelee sitä miltä itse näyttää.

    • Miia Johansson

      Ei tämä ole nuorempien ongelma vaan opimme ymmärtämään asioita, kun kehitys kehittyy. Kuten sitä mitä naisilta vaaditaan. Ymmärrän, että se voi tuntua siltä, että kaikesta suututaan, mutta nykypäivänä osataan ottaa erilaiset ihmiset huomioon täysin erilailla tai ainakin osataan puuttua epäkohtiin, jotka on aikaisemmin vain lakaistu maton alle.

      Ja ikävä kyllä kaikkia kiinnostaa erityisesti se miltä nainen näyttää. Mediassa sen näkee päivittäin. Meikittömänä oleminen pitäisi olla normaalia ei rohkeaa. Mitä jos Sanna Marin ilmestyisi joku päivä haastatteluun ilman meikkiä. Siitä kiinnostuisivat kaikki! Ja ei – naisella ei ole mikään velvollisuus meikata tiettyyn työhön.

      Monessa asiassa voi joku tuntua itselleen ihan ok jutulta tai jopa kivalta, mutta on hyvä ajatella asiaa niin päin, että jos joku kokee sen ahdistavaksi (ilmeisesti en ole ainoa), niin näitä olisi hyvä ajatella toisen näkökulmasta.

      • Minä

        “Meikittömänä oleminen pitäisi olla normaalia ei rohkeaa.”

        Opettele käyttämään pilkkua!

        • Miia Johansson

          Varmasti viesti menee perille myös ilman pilkkua?

          • Milla

            Menee, Miia. 💛Olen pahoillani, että joillakin on jostain syystä tarve olla ilkeitä. Hyvä teksti, ja antaa paljon ajattelemisen aihetta. Kiitos.

          • Miia Johansson

            <3

  • Katja

    Hyvä ja merkittävä aihe, osuu myös omalle kohdalle. Olen saanut usein kuulla olevani inhottavalla äänensävyllä sanottuna tosi kalpea tai sairaan näköinen, jos en ole meikannut. Usein meikkaan punoittavaa atooppista ihoa ”piiloon”, että kasvojen iho kiinnittäisi mahdollisimman vähän huomiota. Ja se on tosi inhottavaa ja surullista. Toki tykkään enemmän piirteistäni meikattuna, mutta atopian kannalta en haluaisi edes meikata niin usein.

  • JSS

    Kerran parikymppisenä opiskelijana menin juhliin, jossa miespuolinen tuttava totesi spontaanisti, että en meinannut tunnistaa sua, kun näytit niin hyvältä. Olin siis meikannut aika vahvasti, ja normaalisti en meikannut luennoille tms lainkaan. Naurattaa vieläkin tuo kommentti 😀
    Edelleen normaalissa arjessa en meikkaa, mutta juhliin meikkaan aina. Ajattelen että se on sellainen leikki, samoin kuin korkokengät ja juhlavaatteet. Välillä on hauskaa leikkiä kaunista, mutta en ota paineita ulkonäön suhteen arkisin. En ajattele, että naamassani olisi mitään vikaa ilman meikkiä.

  • Hemmuli

    Todella hyvä kirjoitus. Itse en ole ilman meikkiä minkään kauneusihanteen mukainen, vaikkakin pidän ihostani ja hyvinvoinnistani huolta. Todella kalpeana pienetkin punoitukset korostuvat kasvoilla huomattavasti, puhumattakaan kulmakarvoistani jotka ovat sekä olemattomat että ihan eri paria keskenään.

    Meikkaan varmaankin ennen kaikkea siksi etteivät muut kiinnittäisi huomiota näihin kauneusvirheisiini, sen myötä toki olen myös itsevarmempi. Varsinkin punoittavia kasvoja pidetään helposti merkkinä jonkinlaisesta epäsiisteydestä, enkä halua antaa sellaista vaikutelmaa kenellekään.

    • Miia Johansson

      Ihon punoittavuus ei kyllä saisi olla merkki epäsiisteydestä, mutta toki ymmärrän sun fiilikset. ❤️ Tämäkin on sellainen asia, jonka pitäisi muuttua. Ihon punaisuus on täysin normaalia ja sitä on hyvin monella meistä.

  • Anna

    Tärkeä aihe ja tätä on tullut myös paljon pohdittua. Kiitos että kirjoitit. Nykyään kun näkee somessa näitä täydellisiä kasvoja, tatuoituja kulmakarvoja ja tekoripsiä, niin tulee kyllä näin 35v:llekin paineita. Mutta oon opetellut nyt tykkäämään omista meikkaamattomista kasvoistani, varsinkin nyt kun olen saanut ihoni kuntoon. Omat kulmakarvat on muuten hyvät mutta tosi vaaleat ja joudun kestovärjäämään niitä parin viikon välein koska väri myös haalistuu tosi nopeasti. Mutta ne kyllä kehystää hyvin kasvoja. Myös ripsiä värjään kerran kuussa. Ripsien taivutus ja ripsigeeli korostaa meikittöminä päivinä silmiä ja laitan niitä myös esim. kylpylään 😀 Ja yks tosi tärkeä on itseruskettava, päivettyneet kasvot näyttää vaan niin paljon paremmalta. Paljon helpommalla pääsee kun vaan oppii pitämään omista kasvoista ja on mahdollisimman paljon joko ilman meikkiä tai tosi kevyellä meikillä, esim. meikkipuuteri, ripsari ja kulmageeli. Muuten kyllä rakastan meikkaamista ja töihin tulee meikattua enemmän sekä tietysti viihteelle lähtiessä.

  • About

    Mulla on tähän yksi ajatus: voisiko olla niin Miia, että meikattuna tunnet itsesi kauniiksi ja itsevarmaksi, ja tämä heijastuu koko olemukseesi asiana, jonka muut näkevät kauneutena. Ilman meikkiä koet itsesi vähemmän viehättäväksi ja tämä heijastuu koko yleisolemukseesi: ilmeeseesi ja ryhtiisi ja muutos on niin suuri, että ihmiset eivät meinaa tunnistaa sua?
    Koska kyllä sut ihan hyvin tunnistaa samaksi ihmiseksi niin ilman meikkiä kuin meikin kanssakin. Itse olen saanut muutaman kerran kommenttia, että näytän ihan samalta meikin kanssa ja ilman meikkiä. Omasta mielestäni muutos on aika suuri. Oletan, että tämä kommentointi johtuu siitä, että tunnen itseni ihan nätiksi myös ilman meikkiä.

  • Mlbc

    Osittain meikkaan varmasti jonkun sisäistetyn yhteiskunnan normin takia, mutta olen myös oppinut käyttämään sitä itseilmaisuna. Eli nautin siitä meikkausprosessista enkä usein mene edes mihinkään ”näytille”. Eniten ketuttaa jos MIESoletettu kommentoi jos on ”liikaa” tai ”liian vähän” meikkiä 😐

    Olen itse koittanut opetella etten kommentoi ulkonäköä ylipäätään mitenkään, kuitenkaan en ole täydellinen.. Ehkä saattaisin sanoa ”ihailen miten taitavasti osaat yhdistellä värejä meikissä” tai jotenkin huomioida henkilön omat taidot sen meikin tai ulkonäön takana!

  • Marge

    On varmasti niin että osa meikkaamisesta on muita varten, mutta pakko tulla tuomaan tänne myös se näkökulma, että esim ruuhkavuosissa meikkaamisella voi olla merkitystä itsestä huolen pitämisellä ja se jos jokin on syvällinen ajatus. Olen ollut todella paljon kotona vuosia, ensin lapsen syntymä, sitten korona ja päälle etätyö ja kiireinen arki kaikin puolin. Helposti tulee suoritettua päivä toisensa perään ilman meikkiä, tukka pystyssä, verkkareissa, mustista silmän alusista puhumattakaan. Välillä kun meikkaa ja laittaa hiukset ja pukee kotiin työvaatteet päälle tuntuu todella hyvältä. Enkä tosiaankaan tee sitä muiden kuin itseni vuoksi 🙂 on ryhdikkäämpi olo kun peilistä katsoo virkeä ihminen eikä väsynyt silmäpussi 😀

  • Katja

    Ulkonäköni ei ole saanut koskaan kehuja ilman meikkiä eikä meikin kanssa, eli jotain hyötyä siitä että on ruma luonnostaan, ei tarvi stressaantua kommenteista 😄 Meikkaan siksi että näyttäisin edes vähän paremmalta mutta ei ole mikään ongelma liikkua meikittä. Niinä päivinä kun olen vaan kotona ja käyn kaupassa, en meikkaa ollenkaan.

  • Elina

    Ensimmäinen reaktio oli tekstistä “apua!”.

    Kehun ihmisiä usein, jos se aiheuttaa minussa oikean reaktion taustalla, en siis kehu lämpimikseni. Negatiivisten asioiden sanomista pyrin välttämään pl. tietenkin jos asia voidaan heti korjata kuten ruuan pala hampaidenvälissä, silmänpako sukkiksissa, vessapaperi kengässä..

    Kommenttejakin lukiessa olin hämmentynyt, miten henkilöt näkevät itsensä. Itsestä käytettiin alentavia nimityksiä kuten ruma ja ilman meikkiä ei kehdata liikkua, tai tehdä asiakaspalvelua. Miksi?

    Itse en meikkaa oikeastaan ikinä, mutta pidän huolta ihosta, nypin kulmat yms.

    Meikkasin nuorena yläasteella, kuten muutki. Minulla oli kokoajan tunne, että koitan piilottaa itseni jostain syystä, sekoittaa massaan. Peittää todelliset kasvoni myöskin symbolisesti. Huonon lapsuuden kokeneena tuntui, kun olisin vetänyt aamulla kasvoilleni kulissin, jota näytän ulospäin. Enkä tunnistanut itseäni.

    Nykyään juhliin laittautuessa sama efekti nousee pintaan. Meikkaus on siirtymäriitti juhlaan, kunnioituksen osoitusta tilaisuutta kohtaan, mieilialan vaihto arkisista murheista yhdeksi illaksi kevyempään.

    Koska maailma on täynnä arvostelua ja negatiivisia asioita, aloin jossain vaiheessa sanomaan tutuille ja tuntemattomille, jos joku oli kiinnittänyt huomioni joskus ne on kauniit kengät, paita joskus joku enemmän fyysinen ulkonäöllinen seikka jos tiedän miten paljon työtä sen saavuttaminen on vaatinut (huom, en esim ihannoi liian laihoja henkilöitä, koska se ei ole omaan silmään kaunista).

    En ole ikinä ajatellut, että aiheuttaisin toiselle mitään negatiivista tuntemusta.

    Tätä näkökulmaa täytyy jalostaa omassa käytöksessä, että muillakin olisi oikeus olla ilman paineita.

  • Anu

    Meikkaan ensisijaisesti itseäni varten. Jos olisit ainoa maailmassa niin olisko edes peiliä? Sanoisin kuitenkin, että tähän aiheeseen pitäisi liittää myös vaatteet. Moni luultavasti myös vaatettaa itseään tilanteen mukaan.

    Nuorena meikkasin vain jos mentiin bilettämään. Näin aikuisiällä (ja sinun IG-tilin löytämisen myötä suhtautuminenkin meikkiin on muuttunut) olen uskaltautunut ja oppinut kokeilemaan ja meikkaamaan enemmän sekä heittäytymään ja se tuntuu kivalta. Sanoisin, että meikkaus on nykyään vapautuneempaa ja itsevarmempaa (kiitos Miia!). En siltikään meikkaa joka päivä. Menen kauppaan ja kahvilaan ym. useimmiten ilman meikkiä.

    Sanoisin, että kiinnitän enemmän huomiota siihen, mitä puen päälleni ja eri päivinä eri jutut tuntuvat kivoilta. Näytän toki erilaiselta meikin kanssa, koska meikillä voi luoda vaikka mitä, mutta ainoa hetki jolloin varmaan ahdistuisin meikittömyydestä olisi hienot juhlat. Koen, että se kuuluu kokonaisuuteen. Ei kaikkiin juhlii tarvitse tälläytyä, mutta niihin juhliin joihin laitetaan parempaa päälle, koruja, laitetaan hiuksia jne. niin tuntuisi hölmöltä jättää kokonaisuus puolitiehen.

    Välillä tekee mieli laittaa huulipunaa tai vaikka kokeilla meikata silmiä – ihan vaan kotona päivän piristykseksi. Ja joskus tekee mieli laittautua ulos mennessä. Kehut taas tuntuvat mukavilta, enkä koe niistä paineita, mutta jokainen kokee tämän omalla tavalla, koska taustat ja syyt ovat erilaisia. Minulla kehut vahvistavat onnistumisen tunnetta (osasin meikata tai salitreeni on tuottanut tulosta), mutta sillä on varmasti tekemistä tämän hetkisen elämäntilanteen kanssa ja sen muutoksen, jonka olen itse halunnut tehdä oman hyvinvoinnin ja paremman olon vuoksi.

    Joka tapauksessa meikkaan sillon kun huvittaa ja jos joku tykkää niin kiva ja jos ei niin se on hänen ongelmansa. Vain sillä on väliä, että itse tykkään mitä peilissä näen ja tunnen oloni hyväksi. Esimerkiksi välillä punainen huulipuna ei vaan tunnu kivalta ja jos silloin lähtisi vaikka kauppaan niin tuntuisi, että kaikki tuijottaa sitä huulipunaa, koska olen itse tietoinen siitä ”epäkohdasta”. Ollaan siis armollisia itsellemme ja tehdään niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Se kenelle meikkaat ja milloin meikkaat on sinun päätöksesi, ei muilla ole siihen sanomista.

  • Tanja

    Itse olen aina tiennyt meikkaavani muita varten. Jos menen kauppaan tai salille tms, en meikkaa eikä meikkaamattomuuteen ole kynnystä. Mutta heti kun menen töihin tai näen ystäviä, on meikattava siksi, että _joka kerta_ ulkonäköäni kommentoidaan jos en ole meikannut (kylläpä sun naama punottaa, ootpa väsyneen näköinen, ootko kipeä jne). En jaksa niitä keskusteluita, enkä halua herättää huomiota millään tavalla jos ei ole pakko. Joten pääsen helpommalta kun meikkaan juuri sen verran että en näytä meikkaamattomalta, mutta en niin paljon että meikki herättäisi huomiota.
    Rasittavaa, mutta näin pääsen silti helpoimmalla.

  • ReettaK

    Mä kommentoin aiheesta Nuden keskusteluunkin ja toin näkökulmaa siihen, että tämä meikkiä/ei meikkiä- ketä varten ja miksi -keskustelu koskee hyvin pitkälti vielä toistaiseksi meitä naisoletettuja.Miesoletetut punoittavat, hikoilevat, omaavat eriparisia kulmakarvoja, aknearpia, couperoosaa, maksaläiskiä ja mitä näitä nyt onkaan tuttavapiirissä mutta kertaakaan, en kertaakaan ole kuullut miesoletetun suusta, että “en kehtaa mennä tämän näköisenä kauppaan, ihmisten ilmoille, synttäreille, hautajaisiin, töihin…” eli sellaisiin tilanteisiin, joissa minut nähtäisiin. Kertaakaan ei ole tuttavapiirini miesoletetut puhuneet itsestään rumina, seinäruusuina tai sanoneet, että heitä ei ole meinattu tunnistaa, kun ei ole meikkiä naamassa! Mikä meitä naisoletettuja vaivaa?!Mikä ihme saa meidät ruoskimaan itseämme jopa siitä, miltä näytämme luonnontilassa? Meidän temppeli ei kerro siitä, mitä temppelin sisällä on. “Moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä.” Oon meikannu joskus tosi paljon ja saanut paljon ihailua osakseni mutta samalla oon peitellyt heikkoa itsetuntoani ulkoisilla asioilla ja ennen kaikkea sitä, etten osannut rakastaa ja arvostaa itseäni. Nykyään voin hyvin sisäisesti ja olen tyytyväinen itteeni ja armollinen temppelini muutoksikke. Meikkaan tosi vähän ja itseasiassa se meikattu minä tuntuu kerta kerralta vieraammalta.

    • Miia Johansson

      Joo siis tosi hyvä pointti! 😊 Mutta siis en usko, että meitä naisia mikään vaivaa vaan nämä yhteiskunnan normit ja kauneusihanteet on uponneet niin syvälle meihin, että me koitetaan kaikin keinoin saavuttaa ne.

      • Reetta

        Naisoletetut voisi yksinkertaisesti vaan nousta kapinaan yhteiskunnan luomia odotuksia ja normeja vastaan. Ja esimerkiksi miettiä, että ketkä sen yhteiskunnan ulkonäölliset paineet aiheuttaa naisoletetuille?Yhteiskuntahan koostuu meistä naisoletetuista ja miesoletetuista! Esimerkiksi kosmetiikkabisnes, kenen käsissä se on? Kenen kynästä lähtee tekstit, joissa esimerkiksi ikääntymistä vastaan pitäisi taistella ja taistelijakuvissa on pääosin naisoletettuja? Kuka on päättänyt, että huoliteltu naiisoletettu on meikattu mutta miesoletetetun huoliteltuun olemukseen riittää, että tukka on ojennuksessa? Tästä keskustelusta hyvänä, inspiroivana esimerkkinä Virve Fredmanin blogi! Hän on taltioinut matkaansa kohti meikittömyyttä myös työelämässä ja kertoo avoimesti, millaisia tuntemuksia tämä hänessä ja työyhteisössä on nostanut esiin.

        Ensimmäinen askel siihen kaikenlaisten naamataulujen sallivaan yhteiskunnan suuntaan lähtee jokaisesta yksilöstä itsestään. Miksi mikään muu taho kuin vain minä itse voisi määrittää miltä saan näyttää tai miltä mun kuuluisi näyttää?Täällä kommenteissa otti joku toinenkin kantaa siihen, miten rumasti ihmiset ylipäänsä puhuvat itsestään. Jos et arvosta omaa ittees niin on helpompi lähteä arvostelemaan myös muita ja siis muissakin kuin vain ulkonäöllisissä asioissa.

        Pitäs vaan hiffata homman ydin, että miten tämän, toistaiseksi ainoaksi todetun elämän haluaapi viettää. Jos keskittyy vaan elämään itselleen mieluista omaehtoista elämää, joka on kuitenkin sellaista, mikä ei ketään toista vahingoita, niin ei ole myöskään tarvetta kiinnittä toisten elämiin niin paljoa huomiota.Sama pätee myös huomion kiinnittäminen ulkonäöllisiin seikkoihin kuten somessa alati vaihtuviin muoti-ja meikkitrendeihin, joiden tarkoituksena on vain myydä meille tuotteita (raha) tai siihen, että onko se työkaveri meikannut tänään vai ei, onko roskiksella kohdatun naapurin ripset mintissä tai kahvilaan tulleen rakkaan ystävän kulmakarvat värjätty vaiko ei.

        Ja mun mielestä toisille voi ja pitää sanoa kauniita asioita kuten “Onpa nätti paita”, “Soititpa taitavasti pianoa” ja kyllä, mielestäni saa sanoa “Sinä oot meikannu kauniisti, oletpa kaunis” , sillä mun mielestä nämä kommentit eivät kerro mitään tai ota kantaa siihen, mitä tapahtuu muuna aikana eikä niiden taustalle kuuluisi olettaa liitettävän mitään negatiivista. EI SIIS NÄIN: “Onpa nätti paita — mutta varmaan oot sanu sen jostain, koska ei sulla ole tyylitajua”, “Soititpa taitavasti pianoa — mutta yritäppä soittaa klarinettia, se se vasta taitavaa olisikin” tai “Sinä oot meikannu kauniisti, oletpa kaunis—mutta kyllä minä tiiän, mimmonen harakka oot oikeesti ilman meikkiä”!

        Miten muuten me saadaan muutettua yhteiskuntaa mihinkään suuntaan, jos edes positiivisia ajatuksia toisistamme ei saa sanoa ääneen? Äänettömyys jättää tilaa olettamuksille ja näitä olettamuksia tehdään oman kokemusperän pohjalta. Jos omat kokemukset ovat olleet asian tiimoilta negatiivisia niin oletamme lähtökohtaisesti negatiivisia asioita ja tämän kierteen voisimme katkaista em.tavalla puhumalla vilpittömästi kauniita sanoja toisillemme.
        Ihanaa talvea kaikille!

      • Anna

        Tätä oon itsekin ihmetellyt, että miehet kyllä saa olla mitä on, mutta naisissa ei saisi olla mitään vikaa vaan pitää olla aina täydellinen. Ne on nimenomaan ne yhteiskunnan asettamat normit, tämä on kyllä todella surullista monen kohdalla kun ei voi viedä roskia tai mennä lähikauppaan ilman meikkiä. Harmittaa naisten puolesta. Somessa ja muualla pitäisi kyllä näkyä enemmän luonnollisen näköisiä naisia jotta nämä paineet helpottaa.

  • Minna

    Minua itseä vähän ahdistaa se kun mitään ei kohta saa enää sanoa ääneen kenestäkään/mistään, vaikka kehua ulkonäköä. Mitä kauneusbloggaajan kuvapostauksiin kommentoidaan jos ei ulkonäköä saa kehua? En halua nyt tällä ärsyttää tai kyseenalaistaa liikaa, mutta olisi kiva kuulla vielä mietteitäsi siitä, mikä motivoi postaamaan omia beauty kuvia someen jos ei halua ulkonäköön liittyviä kommentteja? Jotakin kommentteja on oletettavasti kuitenkin kiva saada omiin päivityksiin.

    • Miia Johansson

      Meikkejä voi kommentoida myös, että ootpa taitava esim. 😊 Ja mä ymmärrän tuon fiiliksen, kun tuntuu ettei mistään saa enää puhua, mutta tosiaan kuten tuossa aikaisemmin sanoin, niin kehitys kehittyy ja me aletaan ymmärtämään asioita koko ajan paremmin. Erityisesti kaikkea mitä meiltä naisilta vaaditaan ja kuinka syvällä me ollaan siinä itsekin ihan huomaamatta.

  • Soili

    Nuorempana meikkasin melko paljon ja muistaakseni meikkasin aina kouluun/töihin, koska olin vain tottunut siihen, että koin meikin kanssa olevani kauniimpi. Miksi laittaa meikkiä, jos ei koe sen kaunistavan itseä?

    Nyt on mennyt ruuhkavuosissa monta vuotta meikkaamatta. Rahaa eikä aikaa/jaksamista ole meikkaamiseen. Haaveilen, että joskus joku ammattilainen meikkaa minut oikein kauniiksi. Vähintäänkin se meikki olisi puolisoani varten, mutta muutkin saisivat kyllä kehua minua. Puolisoni kehuu kyllä minua ilman meikkiäkin, mutta olisihan se kivaa näyttää joskus oikein korealta. Olisin pettynyt, jos kukaan ei silloin kommentoisi minun olevan kaunis, rahathan olisi silloin menneet hukkaan!

    Onhan ulkonäöllä valtava merkitys yhteiskunnassamme. En vaan ole jaksanut panostaa siihen, niin kuin en moneenkaan muuhun asiaan. Naturellina sivusta katsojana (en edes puhdista kasvojeni ihoa mitenkään) katson hengästyneenä toisten touhuja ja pysynkin ihan mielellään täällä, missä elämän voi ottaa rennommin.

  • SR

    Hyvä kirjoitus. Olen myös vaalea piirteiltäni ja kasvot ovat helposti mitäänsanomattomat ilman meikkiä. Iän myötä olen paremmin oppinut viihtymään meikittä sillä ihoni ja silmäni voivat niin paljon paremmin. Olen pyrkinyt eroon joko tai-ajattelusta että pitäisi meikata päivittäin tai ei koskaan. Tuntuu hassulta ja surulliselta olla niin itsekriittinen oman ulkonäön suhteen sillä kun olen muiden ihmisten seurassa en erikseen mieti heidän ulkonäköään lainkaan. Luonne ja persoonallisuus ovat mielestäni huomattavasti näkyvimpiä ominaisuuksia kuin vaikka meikki tai vaatteet. Miksi muut ajattelisivat minusta toisin?

  • Taru

    Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja täällä!

    Minä olen joitain kertoja yrittänyt tykätä itsestäni ilman meikkiä. Lähteä ilman meikkiä ihmisten ilmoille, jopa töihin. Joskus nuorempana silloinen poikaystävä sanoi, että tykkää naisista enemmän ilman meikkiä. Kun sitten rohkaistuin hänen nähtävilleen ilman meikkiä, kommentti oli “ootpa sä kalpea, oletko kipeä?”. Ei rohkaissut kokeilemaan uudestaan. Vuosia myöhemmin, helteisenä kesäpäivänä, päätin mennä töihin ilman (silmä)meikkiä. Töissä työkaveri, varsin suorapuheinen sellainen katsoi pitkään, oikein silmiään siristäen, kunnes totesi, että näytätpä sä kummalliselta tänään. Sen jälkeen en ole tullut töihin ilman meikkiä. 🙁 Ja mainittakoon, että mun meikki ei ole edes mikään hillitön pakkelikerros, vaan yleensä ripsiväri, ehkä rajaukset ja vähän luomiväriä, eli eron ei pitäisi olla niiiiiin valtavan suuri.

    Olen siis täysin samaa mieltä siitä, että ihmisen ulkonäköä ei tarvitse mennä kommentoimaan yhtään millään lailla!

  • Marika

    Tärkeä aihe ja on tosi tärkeää minusta, että tätä nostetaan esille keskuteluun. Et tosiaan ole yksin ajatustesi kanssa! Minulla on samanlaiset kokemukset, että meikittä en saa kehuja, mutta meikattuna saan paljonkin suorastaan vuolaita kehuja. Vasta nykyisen mieheni myötä olen oppinut pitämään itsestäni ilman meikkiä (älytöntä eikö!), koska hän kehuu minua aina kauniiksi näytin miltä vain saunan jälkeen, kipeänä, naamaani punaiseksi puristelleena jne. Ja jos olen meikannut niin jotenkin hän ei tunnu huomaavan eroa naamassani milloinkaan. Eli näytän hänellä aina samanlaiselta. Tämä ei tosiaankaan ole itsestäänselvyys miesten kanssa.
    Olen itsekin saanut osakseni ihan jopa hyvien ystävien kommentteja ilman meikkiä ollessani: ”en meinannut tunnistaa!!”, ”näytätpä erilaiselta ilman meikkiä??”. Eivätkä ne olleet positiivisia ihasteluja. Valitettavasti. Ja miehistä tapailusuhteessa ollessa on mulla samanlaisia kokemuksia, mitä joku muukin täällä jakoi, eli käytännössä ilman meikkiä et näytä miltään tai näytät jopa rumalta. Että ei tosiaan ole vain yksilön ongelma ja ylläpitämä oma kuvitelma. Tykkään meikata, mutta toivoisin että jonain päivänä pääsisin kokonaan irti siitä jonkinlaisesta pakosta ja mielikuvasta että näytän siistiltä ja sievältä vain jos on ripset ja kulmat meikattuna. Mulla on vielä ihan hyvä itsetunto ja siitä huolimatta nämä yhteiskunnan ulkoiset paineet ovat vaikuttaneet muhun. Ja kanssaeläjiinkin, kun tuollaisia kommentteja sanotaan ja joudutaan ottamaan vastaan. Joten on kiva jos tämäkin asia alkaisi pikku hiljaa muuttumaan!

  • HH

    Hyvä postaus, jäin miettimään tätä aika paljonkin. Tai juurikin omaa suhdetta laittautumiseen, ja sitä reittiä, mikä on johtanut siihen, että minäkin kuulun niihin jotka lähtevät talosta ulos lähinnä meikattuna (ja kun ei lähde – toivoo, ettei kohtaa tuttuja). Olen aina ajatellut, että nautin meikkaamisesta, ja siitä tunteesta että näyttää kauniilta. Ja näin toki onkin. Varmasti siihen vaikuttaa kyllä myös juuri tuo, että kun kokee laitettuna olevansa kaunis, ja laittamattomana sellainen ns seinäruusu – sitä jotenkin koittaa pitää kiinni mielummin siitä kauniin naisen tittelistä 😅

    En siitä huolimatta toivo, etteikö minua olisi kehuttu kauniiksi silloin kun olen meikannut. Ymmärrän itsekin miksi silloin saan enemmän kehuja, ja se on ihan ok (ja pettyisin varmaan jos kukaan ei enää koskaan sanoisi kivasti, vaikka olisin panostanut ulkonäkööni jossain tilanteessa). Sen sijaan juuri nuo ääneen taivastelut siitä, että näyttää meikkaamattomana erilaiselta, saisi kyllä loppua. Se on kumminkin mielestäni sellainen negatiivissävyinen kommentti..

    Eli mielestäni toisten ulkonäönkin POSITIIVINEN kommentointi on edelleen kiva asia, tietysti jokaiselle on tärkeää kuulla hyvää silti myös muusta hyvästä itsessä.

  • Mira

    Mä oon aina arvostanut ihan hirveesti sitä, että sä laitat näitä ennen-jälkeen kuvia ilman meikkiä ja meikillä. Se, että somessa näkee oikeesti meikittömiä kuvia (muidenkin kun mallin näköisten 20-vuotiaiden, jotka ei edes tarvis meikkivoidetta) vähentää sitä ajattelua, että kaikkien pitäis kaikkialla olla koko ajan tiptop. Ja ylipäätään sitä miltä on NORMAALIA näyttää. Koska oikeastihan normaali on se miltä ihminen näyttää ilman meikkiä, eikä se mikä meidän yhteiskunnassa on tämän hetken normi (meikattu nainen).
    Mä ajattelen, että jos olen saanut kehuja esim. Juhlissa, että ne tarkoittavat myös sitä, että oletpas sä tehnyt kauniin meikin tai nähnyt vaivaa. Vaikka vaan sanottaisi, että oletpa kaunis. Mutta ihmiset tulkitsee asiat eri tavalla ja se ei tuu muuttumaan ikinä😂 tietty omaa tulkintaa voi tiedostaa ja sitä kautta käsitellä. Mutta ehkä olisi just hienoa muistaa se, että hei toinen voi tulkita tämän nyt eri tavalla. Että sanonko ollenkaan vai olenko esim. Tarkempi siinä mitä tarkoitan.

  • Ready, set, action

    Muistan 14-15 vuotiaana menneeni kauppaan ilman ripsaria. Oli todella epämukava ja tietoinen olo, ja kun näin vahingossa itseni peilistä, ajattelin vain kuinka ruma olen. Kenenkään noin nuoren ei pitäisi tuntea näin, ei missään iässä muttei etenkään nuoren. Nykymaailma suorastaan syöstää vielä vain nuorempia tyttöjä ajattelemaan, että vain meikattuna kelpaa.

    Minut pelasti kuitenkin jatkuvasti takaraivossa oleva ajatus ja arvomaailma, että en voi ikuisesti feikata ulkonäköäni, koska lähtökohtaisesti MINUN pitäisi pitää itsestäni juuri sellaisena kuin olen syntynyt. Tähän en kuitenkaan koskaan päässyt kuin vasta pari vuotta sitten entisessä työpaikassani, jossa kollegani, josta en kamalasti edes pitänyt, oli töissä joka päivä ilman yhtään meikkipartikkelia ja hänellä oli samat piirteet kuten minulla – vaaleat ripset, kulmakarvat, iho ja hiukset. Mutta ulos mennessään hän pisti täyden hollywood lookin päälle, eli ero oli valtava. Ja silti hän oli töissä joka päivä niin itsevarman oloisena, että se suorastaan hehkui hänestä.

    Aloin kiinnittää enemmän huomiota naisiin jotka näyttivät enemmän minulta kuin Kardashineilta, koska olenhan niin kantasuomalaisen näköinen, miksi vertaisin itseäni tummahipiäisimpiin naisiin. Aloin huomaamaan näitä luonnonkauniita, vaaleita kaunottaria elokuvissa, kadulla, missä vain, ja se auttoi valtavasti. Huomasin että itsevarmuus ja aito hymy tekevät kauniiksi, eikä meikki. Confidence is sexy.

    Kuvittele myös, jos nyt yhtäkkiä olisitkin toimintaelokuvassa, jossa lentäisit helikopterilla, hyppäisit valtamereen, hutkisit viidakossa veitsellä, taistelisit kung fu maisesti vihollisia vastaan ja kaiken aikaa näyttäisit todella coolilta – mieti kuinka typerältä näyttäisit jos poskellasi valuisi musta kajaali tai silmäkulmastasi repsottaisi irtoripset, tai että ylipäätään et voisi pitää itseäsi “edustavan” näkäisenä kaikessa tässä toiminnassa. Kaikki naisnäyttelijät tälläisissä elokuvissa ovat minimaalisilla meikeillä (siis ovathan he meikattuja, mutta meikki näyttää luonnolliselta) tai heidät on meikattu näyttämään meikittömiltä, ja SILTI he ovat sairaan seksikkäitä kaikessa toiminnassaan. Tämä ajattelutapa auttaa ainakin itseäni pitämään hillitymmän meikkilookin, ja etten kadota ymmärrystä omasta itsestäni ja siitä, miltä oikeasti näytän. Ja jos yhtäkkiä hyppäänkin mereen, näytän ainakin hyvältä. 😉

    • Miia Johansson

      Todella hyviä ajatuksia ja juurikin tuo, että olisi todella tärkeää, että mediassa näkyisi mahdollisimman paljon eri näköisiä ihmisiä. Se auttaisi meitä jokaista hyväksymään itsemme juuri sellaisina kuin olemme. 🙂

  • Jaana

    Moikka! Palaan tähän aiempaa erinomaiseen pohdintaasi meikkauksesta. Eri yhteyksissä olen vuosien aikana kuullut/lukenut, kuinka naiset hankkivat itselleen kauniita alusvaatteita. On ihanaa pitää itseään viehättävänä, vaikkei kuskaan muu näe. Tiedän, että viehättävä alusvaatteita pitämät myös naiset, joilla ei ole mahdollisuutta näyttää niitä muille. Mietinkin tätä kautta, että onko kuitenkin pieni mahdollisuus, että osa meistä saa voimaa siitä, että näyttää itsensä mielestä viehättävältä?
    Onhan myös meikkaavia ja pukeutua ihmisiä, joiden tyylistä on enemmän julkisesti esim. ikään sopimaton pukeutumis- ja meikkaamistyyli, josta henkilö mieltyy itse enemmän kuin yleisönsä. Mielenkiintoinen aihe 🙂 Pohdituttaa vain. Kiitos monipuolisesta blogista.

    • Miia Johansson

      Todella hyvä ajatus! 😊 Mutta liekö tuokin pohjautuu siihen, että alusvaatteiden kantaja on kuitenkin sen verran yhteiskunnan viemä, että tietää alusvaatteiden olevan esim. muodissa tai yhteiskunnan hyväksymiä tai yleisesti kauniina pidettyjä. Tuleeko hyvä olo siitä. Lopulta on todella vaikea määritellä, että mistä itse lopulta todella pitää, kun me ollaan niin ympäristömme muokkaamia. Todella hankala aihe!

      Mutta se, että mieltymyksiä on erilaisia, niin se on kyllä ihanaa ja ihana poikkeus tässä meidän laumaeläinkulttuurissa. ❤️

  • Johanna

    Eksyin tänne, kun pohdin, että lopetamme meikkaamisen. Katsoin noita sun kuvia, enkä pääse siitä tosiasiasta yli enkä ympäri, että ilman meikkiä olet luonnollisen näköinen. Ja luonnollisuus katoaa meikillä. Meikki peittää ja taatusti it.

    • Miia Johansson

      Ymmärrän 😊 se on kuitenkin asia, joka tuo mulle paljon iloa ja se on mum tapa ilmaista itseäni. Onneksi me jokainen voidaan tehdä tässä valinta oman itsemme puolesta ja samalla hyväksyä muiden valinnat. 🥰 Luonnollisuus voi olla joidenkin valinta, mutta toiset haluaa valita eri tavalla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*

Instagram