SATOJA VIESTEJÄ PÄIVÄSSÄ – MIKSI EN ENÄÄ VASTAA KAIKKIIN?
Vielä pari viikkoa sitten olin ylpeä siitä, että vastasin aivan kaikkiin saamiini blogi- ja Instagram-viesteihin. Teidän iho- ja meikkiongelmien ratkominen on ollut todella mielenkiintoista ja palkitsevaa, koska olette onnistuneet saamaan upeita tuloksia. Se on kuitenkin alkanut viemään ajastani noin neljä tuntia päivässä. Tähän liittyy suurempikin ongelma kuin ajan käyttäminen: henkinen hyvinvointini.
Viime viikonloppuna mieheni sanoi, että olen tiuskinut hänelle jo vähän aikaa. En oikein tiennyt siihen syytä, koska en normaalisti ole sellainen. Sen kuitenkin tiesin, että jos ihminen on muille inhottava, niin hänellä on huono olla. Tänään myönnän, että minun on huono olla.
Olen jo vähän aikaa tuskaillut sitä, että työni on todella yksinäistä ja tiedän sen olevan yksi pieni syy, mutta yhtä asiaa en ollut tajunnut: Teen töitä KOKO AJAN!
Kun herään aamulla, vastaan heti saamiini Instagram-viesteihin noin parin tunnin verran. Kun päiväni vihdoin lähtee käyntiin, vastaan viesteihin joka käänteessä: koiran kanssa lenkillä, matkalla ruokakauppaan, matkalla kaupungille, istuessani vessassa (!), työpäivän tehtävien lomassa ja siis tuntuu, että puhelin on kädessä kokoajan. Ja sehän on! Kun illalla lopettelen töitä, jatkan viesteihin vastailua pitkin iltaa. Ennen kuin käyn nukkumaan vastaan viesteihin ja vastaan niihin vielä puolen yön aikaan ennen kuin suljen silmäni. Ja tämä toistuu joka päivä – hyvin paljolti myös viikonloppuisin.
Vuosi sitten Thaimaan lomalla en oikeastaan muuta rannalla tehnytkään, kun vastasin teidän viesteihin. Haluan tehdä kaikkeni, jotta voisin auttaa teitä. Olen liian kiltti.
Ystäväni ja blogikollegani Erika Naakka herätti minut siihen, että olen töissä koko ajan. Jopa hänkin on huomannut, että olen nykyään aika vittuuntunut. Olen hiljaisempi, kireä ja pienetkin asiat ärsyttää – tuntuu, että maailma on minua vastaan, vaikka minähän tässä olen maailmalle vihainen. Erika tosiaan sai minut tajuamaan, että tässä sitä nyt ollaan – hyvin tiiviissä suhteessa puhelimeni ja teidän viestien kanssa. Kaikki pyörii teidän viestien ympärillä, mutta nyt on myönnettävä: En enää pysty siihen.
Se, että olette ottaneet minut niin avosylin vastaan somessa ja täällä on ollut todella ainutlaatuista. Olen nöyränä tämän kaiken edessä. Teen sisältöä täydestä sydämestäni ja käytän sen suunnitteluun ja luomiseen paljon aikaa. Vaikka bloggaaminen ja Instagram stoorien tekeminen voi näyttää helpolta, niin sitä se ei ole. Jos se olisi helppoa, niin kaikki olisivat vaikuttajia. On kuitenkin muutama asia, jotka olen jostain syystä erityisherkkänä ihmisenä ottanut todella raskaasti. Ne ovat seuraavat viestit, joita saan päivittäin: Miksi et tee koskaan näin? Miksi teet aina näin? Voisitko mielummin tehdä näin? Ja nämä koskevat siis erinäisiä asioita työstäni ja taiteestani. Tiedän, ettei kukaan tarkoita näillä viesteillä hitustakaan pahaa, mutta ajatelkaapas siltä kantilta, että saisit omalle työpaikallesi tälläisiä viestejä ihan joka päivä noin kahden vuoden ajan. Olisitko rikki? Varmasti tulisi sellainen olo, että olet huono, et osaa ja muut osaa paremmin. Lytätty olo.
Syy ei siis TODELLAKAAN ole teissä vaan siinä, ettei oma pää enää kestä. Tiedän, että haluatte minulta kaikenlaista sisältöä ja siksi laitatte näitä viestejä. Nämä viestit ovat samalla myös todella arvokkaita, koska teitä varten tätä teen. Kertomalla nämä fiilikseni saatan ampua myös itseäni nilkkaan, koska varmasti aina joku suuttuu. Niin kuin nykyajan sisällön ymmärtämisessä on tapana. Haluan kuitenkin kertoa rehellisesti (kuten blogini kaikki sisältö on), että miksi lopetan satoihin Instagram-viesteihin vastailun ainakin toistaiseksi. Oman henkisen hyvinvoinnin ja ajankäytön järkeistämisen vuoksi. Blogikommentteihin ja Instagram-kuvien kommentteihin vastaan edelleen parhaani mukaan.
On ollut ihanaa, että pääsen niin lähelle teitä lukijoita ja sehän tässä hommassa onkin parasta. Eräs some-ammattilainen ehdotti, että palkkaisin itselleni community managerin, jos nyt oikein muistan tämän nimikkeen. Eli henkilön, joka vastaa puolestani viesteihin. Se menee kuitenkin hieman hankalaksi, sillä hänen pitäisi tietää paljon meikeistä, meikkaamisesta ja ihonhoidosta. Vuosia kerryttämäni tieto olisi hankalaa siirtää toiselle ja en tiedä näettekö tekään siinä mitään arvoa, että joku toinen vastaisi puolestani.
Eniten aikaa vievät kysymykset koskevat teidän jokaisen henkilökohtaista ihonhoitoa ja meikkaustottumuksia. Teidän auttaminen on ollut todella ihanaa, mutta tämä ns. palveluni on ollut täysin ilmainen (ihan omasta halustani). Joskus autan todella pitkälle, luen käyttämienne tuotteiden inci-listaa, etsin syyn huonolle iholle ja suosittelen parempia tuotteita. Käyttämäni aika menee kuitenkin usein hukkaan, kun saan vastauksen: “Kokeilen nyt ensin tätä omaa tapaa.” Se on todella lannistavaa, koska näen kuinka metsään siinä mennään ja oma aikani meni täysin hukkaan. Ehkä jatkossa teen ihonhoidon tai meikkauksen analysoinnin maksusta (villi heitto), kunhan olen käynyt ensi vuonna aloittamani ihonhoidon koulun Formula Botanicassa ja tietoni on taas uudella tasolla. Tähänkään mennessä en ole antanut vinkkejä kuin vaan helppoihin ihonhoidon ongelmiin, joissa tiedän taitoni riittävän.
Blogini on täynnä vinkkejä, joita kokoan sen mukaan mitä ongelmia suurin osa ihmisistä kohtaa. Postauksieni avulla on todella moni teistä oppinut meikkaamaan ja saanut ihonsa kuntoon oikeaoppisella ihonhoidolla. Sivupalkin kategoriat on täynnä mielenkiintoisia juttuja ja Googlestakin löytyy juttuni todella helposti kirjoittamalla nimeni ja ongelmasi. Kokeile Googlesta vaikka: Miia Johansson atooppinen iho. Näin teen itseasiassa itsekin, kun pyydätte apua johonkin ongelmaan. Googletan siis omaa sisältöäni ja linkkaan niitä teille.
Jatkossa tulen käyttämään enemmän aikaa mielenkiintoisen sisällön luomiseen ja opiskeluun sekä itsestäni huolta pitämiseen. Mietin myös kuumeisesti uutta yritystä tähän rinnalle, mutten vielä tiedä mikä se voisi olla.
Toivon siis sydämeni pohjasta, että ymmärrätte. Jatketaan hauskoilla jutuilla, pysytään positiivisina ja pidetään itsestämme huolta. Lisäksi tervetuloa kommentoimaan tänne blogin puolelle. <3