Twilight zone
Psst.. Vinkit Slovenian Bledin alueelle löydät postauksen lopusta.
Olen aina ollut huono lukemaan kirjoja. Toivoisin, että olisin siinä parempi ja siksi noin kahdeksan vuotta sitten nappasin käteeni Twilight-kirjasarjan ensimmäisen kirjan (suom. Houkutus) kollegan suosituksesta ja jäin täydellisesti koukkuun. Koukutus yllätti minut täydellisesti ja olenkin siitä lähtien etsinyt samantapaisia kirjoja luettavaksi. Kirjan lukeminen viltin alla lämmintä juomaa nauttien ei ole turhaan romantisoitu asia, koska sitä se on. Tai lomalla altaan reunalla viinilasillista siemaillen ja kirjasta nauttien – kuinka olenkaan aina ollut niin kateellinen ihmisille, jotka pääsevät tällaiseen lomatilaan.
Ennen Slovenian/Kroatian matkaamme kipitin kiireessä kirjakauppaan ja kysyin, että olisiko mitään kirjaa mikä muistuttaisi Twilight-sarjaa. Myyjä tokaisi siihen: “Ai niin kun sellaisia nuorten aikuisten kirjoja?” Joskus harvoin punastun ja tämä taisi korkata tämän vuoden punastumiskerrat. Joo, ikiteini ilmoittautuu.
Sain käteeni Rainbow Rowellin kirjan nimeltään Eleanor & Park. Kirja lojuu juurikin tällä hetkellä tietokoneeni vieressä ja kurkkasin, että olen sivulla 18! Aion kaikesta huolimatta rämpiä tämän kirjan läpi, koska kirjakaupan myyjä tuntui todella tietävän, mistä puhuu.
Olen vain ollut niin ylpeä, että olen saanut kahlattua yhden kokonaisen kirjasarjan läpi ja vielä kaksi kertaa. Tänään jopa latasin äänikirjan ja senkin Twilight-sarjasta. Halusin nimittäin kokeilla miltä äänikirjojen kuuntelu tuntuu ja halusin tehdä sen tutun kirjan kera. Pääsin kyllä kirjan tunnelmaan, mutta eri tavalla. Oli outoa tehdä ruokaa ja harjata koiraa samaan aikaan, kun “luin”. Multitasking – that’s me!
En tiedä oletteko lukeneet Twilight-sarjaa, mutta todella suosittelen sitä aivan kaiken ikäisille. En tunne ketään, joka ei olisi kirjoista pitänyt. Tai voi olla, että kaikki tuntemani ihmiset ovat aivan samanlaisia ikiteinejä kuin minä.
Slovenian kauniit maisemat kuitenkin toivat Twilight-kirjat mieleen, josta ystäväni Tia oli samaa mieltä. Vihreät metsät, pauhuvat kosket ja viekkaasti vuorien ympärillä pyörivät pilvet, jotka muistuttivat välillä olemassaolostaan muutamalla sadepisaralla. Twilightin vampyyreitä ei kuitenkaan osunut kohdalle, joka tietenkin harmitti tällaista Team Edward -tyyppiä (Sarjan fanit ymmärtänee). Onneksi vastaan käveli ihan oiva annos silmänruokaa oikeiden slovenialaisten ihmisten hahmoissa.
***
Reissuvinkit Slovenian Blediin:
– Asuimme pienessä B&B Terezassa, jossa omistaja isoäiti syötti meidät joka aamu niin täyteen, että vyöryimme päivän luontoaktiviteetteihin. Lämmin suositus. Huikeaa vieraanvaraisuutta!
– Bled-järven voi kiertää ympäri kävellen, mutta pyörällä pääsee nopeammin. Pyörän vuokraus maksoi yhden euron per tunti keskustasta löytyvästä ostoskeskuksesta.
– Vintgarin rotkolle pääsee helposti myös pyörällä (tai miksei myös autolla). Bledin keskustasta sinne polkee lievää ylämäkeä kolmen kilometrin mittaisen matkan. Vintgarin rotkot ovat ehdoton luontonähtävyys tällä alueella. Upea paikka! Postauksen viisi viimeisintä kuvaa ovat Vintgarilta.
– Bohinj-järvi on Bled-järven kaltainen paikka, jonne pääsee autolla tai bussilla. Paikka on huomattavasti rauhallisempi vaikkei Bledin kylä nyt mikään bilettäjien suosikki olekaan. Bohinj-järven lähellä on myös Slap Savican vesiputous, jonne pääsee tekemällä “pienen” satojen askelten rapputreenin. Maisemat ovat sieltä upeat. Postauksen kolmas ja neljäs kuva on sieltä. Vesiputous ei sinänsä ole mikään järisyttävä – ainakaan upean Plitvicen kanssallispuiston nähtyämme.
– Ystäväni suosittelivat koskenlaskuretkeä, koska se on kuulemma ihan huikea. Nynnynä, vesipelkoisena ja flunssaa tekosyynä käyttäen päätin jättää tämän välistä.
