Maanpäällinen paratiisi
En ole malttanut odottaa, että pääsen kertomaan teille tästä huikeasta paikasta, jota kutsutaan Plitvice järviksi. Olimme kuin kaksi luontomatkailuun hurahtanutta pikkutyttöä ja pompimme iloisesti koko kahdeksan kilometrin lenkin. Luulin, etten löydä enää upeampaa paikkaa kuin Islanti, joka on yksi lempparipaikoistani. Tämä Kroatian helmi kuitenkin ylsi ehdottomasti näkemäni paikkojen TOP kolmeen.
Islannin retkestäni voit lukea TÄSTÄ ja TÄSTÄ tai kurkata videot 5 parasta pussailupaikkaa Islannissa tai Cheekin jalanjäljillä Islannissa.
Mietin pitkään, että minkä tarinan yhdistäisin näihin kuviin. Edellisinä viikkoina yhdistin asukuvat Tinder-postaussarjaan, mutta se näytti suututtavan jotkut lukijat. Ihmeteltiin, että onko treffipukeutuminen niin tärkeää. Noh, eihän se tietenkään ole, mutta haluaisin muistuttaa, että bloggaaminen on tarinan kertomista. Itse ainakin haluaisin oppia hyväksi tarinan kertojaksi ja yhdistää ne aina silloin tällöin matkakuviin, asukuviin ja varsinkin intohimoni kohteeseen kosmetiikkaan sekä kauneuteen. Ottamani kuvat ovat tarinoiden kuvitusta ja ne inspiroivat minua kirjoittamaan. Se on tapani blogata – tehdä rakasta työtäni. Tiedän, että te ihanat aktiiviset kommentoijat ja hiljaa pysyvät lukijat sen tiedätte. Kiitos, kun olette olemassa.
Kun kirjoitan tätä, olen jo takaisin Suomessa. Kävin tänään kurkkukipuisena Lahdessa hakemassa Bertan (koirani) siskoni luota. Sain reissutuliaisena jonkin sortin pöpön. Iltahämärässä ja väsyneenä istuin junassa paluumatkalla Helsinkiin ja ihmettelin kuinka samankaltainen luonto meillä on Sloveniaan ja joihinkin Kroatian alueisiin verrattuna.
Myönnettäköön etten ole kuitenkaan koskaan nähnyt näin upeaa luonnonpuistoa, kuin tämä Kroatian Plitvice. Vihreys ja puhtaus muistuttavat Suomea. Ehkä kaikkein eniten kuitenkin Suomea muistuttavat Kroatian ja Slovenian ihmiset. Monissa maissa en meinaa saada mitään otetta heistä. En tiedä ovatko he kenties kyllästyneet turisteihin vai onko kulttuuri vain niin erilainen.
Kroatiassa ja Sloveniassa tapaamani ihmiset olivat avoimia, rehellisiä ja ystävällisiä – niin kuin Suomessa. He tuntuvat jollakin tapaa myös vaativan omaa tilaa sekä rauhaa, mutta olivat ehkä asteen kiinnostuneempia juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa kuin me suomalaiset. Heidän kanssaan oli vaan helppo olla.
Tänään junassa istuessani viereeni tuli istumaan nuori herrasmies. Aloimme jutella koirajutuista, koska koirani oli mukana. Oli todella piristävää huomata kuinka pääsin juttelemaan uuden ihmisen kanssa näin extemporee myös rakkaassa kotimaassani ja tietenkin omalla kielellä.
Jos jokaiselle meistä antaisi yhden pienen rohkaisuruiskeen, niin voisin sanoa, että olemme täydellinen kansa. Vaikka suomalaisten ujous on mielestäni myös hurjan söpöä ja ymmärrän sen täysin entisenä superujona suomalaisena. Näiden sanojen saattelemana uskon, että tästä tytöstä tulee sellainen tuntemattomille hölöttelevä mummo.
Tämä on vaan niin pöljää, kun olen kaksi viikkoa pois Suomesta niin palatessani hymyilen kaduilla omaa maata arvostaen. Vielä kymmenen vuotta sitten en halunnut palata Suomeen ollenkaan.
Nyt odotan innolla elokuun lomia ja mökkeilyä. Olen päättänyt poistua Suomen rajojen ulkopuolelle vain muutamaksi päiväksi ja sekin meikkiostoksille. Niin kyllä – kuulit oikein. Olen niin innoissani. Maskeerauskouluni alkaa syyskuussa ja yhtenä kesätehtävänä on kerätä ammattilaisten meikkisivellinsetti. Tämän olen jo tehnyt. Siveltimet ovat tulossa kolmesta eri nettikaupasta kotiani kohti, mutta meikki puoleen haluan tutustua enemmän. Olen näköjään niin innoissani, että koko postauksen idea meni hetkeksi sivuraiteille. Halusin vaan kertoa.
Jos tähän kaikkeen huikeuteen vielä saisi elämäni miehen, niin olisin onnesta soikeana. Olen kuitenkin kiitollinen kaikkeen siihen mitä minulla on. Tärkeimpänä ystävät, perhe ja se, että olen löytänyt oman juttuni. Kaiken tämän saan kokea omassa rakkaassa maassani – maanpäällisessä paratiisissa. Jos siis jaksoit lukea tänne asti, niin postauksen otsikko ei viittaa upeisiin kuviin ulkomailta, vaan meidän upeaan maahan.
Että sellainen postaus sitten tänään. Tämä oli niin kutsuttu tekstisylkäisy ja se piti päästää ulos systeemistäni. Toivon, että osaisin kirjottaa paremmin ja kuvailla ne fiilikset, joita nyt tunnen. Oma maa mansikka – muu maa mustikka.
P.S. Kaikki kuvat on otettu puhelimellani, koska sadekuurojen vuoksi jätin järkkärin autoon. Niin upean näköistä tuolla vaan oli, että puhelimellakin sai näin upeita kuvia. Erityisen ylpeä olen toiseksi viimeisestä kuvasta.
Reissuvinkit:
- Kansallispuistossa on neljää eri lenkkivaihtoehtoa. Suosittelen valitsemaan 8 kilometrin lenkin, joka sisältää pienen laivamatkan ja bussimatkan takaisin lähtöpisteeseen. Tämä retki vie sinulta lounastaukoineen noin 5-6 tuntia.
- Suosittelen saapumaan paikalle iltapäivästä, koska silloin suuret aasialaisturistimassat ovat jo lähteneet kiertämään puistoa. Kello 17 jälkeen saimme olla lähes kahdestaan puistossa.
- Puistoon tehdään retkiä eri puolelta Kroatiaa, mutta suosin mielummin itse vuokra-autoa, koska silloin saa tehdä kaiken omassa tahdissa.
- Sisäänpääsymaksu puistoon on 110 kunaa eli noin 15 euroa, joka sisältää laiva- ja bussimatkan puiston sisällä.