Dagen efter
Nyt on pakko jotenkin purkautua aiheesta: uusi vuosi töissä. Noh, ei sentään. Tai no, ehkä kuitenkin vähän asia painaa. Toisaalta te ihanat lukijani kärsitte ehkä dagen efteristä eli hang overista/kankkusesta, kun tämä tyttö onnellisena heräilee uuteen vuoteen yövuoron jälkeen. Kyllä! Vietän vuoden vaihteen yläilmoissa keikkuen. Tarkemmin sanottuna Siperian taivaan yllä.
Tässä postauksessa ei ole kuitenkaan kyse dagen efteristä uuden vuoden juhlintojen jälkeen. Tässä on kyse todella rankasta kankkusesta New Yorkissa ja missä silloin keikuin. Edellisen illan keikkumiset tosin päätyivät posliinisen luomuksen viereen. Johan viimeisestä pöntön kumartelusta onkin noin 15 vuotta aikaa.
En edelleenkään ymmärrä miten selvisin istumasuihkun, lattialla meikkailun ja tuskaisen taksimatkan jälkeen helikopterin kyytiin. Ehkä sen vuoksi, että matka oli jo maksettu (160 euroa!). Eiku! Se oli se ystäväni Tian baarista raahaama väljähtanyt Mojito, joka minut pelasti. Onneksi kurkotin siihen pää takkuisena ja edellisen päivän meikit naamalla (BTW, Urban Decayn primer toimii! Luomivärit olivat edelleen täydelliset).
Enkä myöskään tiedä miksi kerron tämän kaiken teille ja vielä yhtenä ensimmäisenä postauksena matkaltani. Kai haluan vain kertoa teille, että olen ihminen ja ennen kaikkea nainen. Jos komea Matt Damonin latinalaisversio pankkiirin hahmossa tarjoaa herkullisia cocktaileja koko illan, niin kyllä sitä kiltimpikin tyttö juo.
En aluksi tiennyt mistä kohtaa alkaisin purkaa New Yorkin reissuamme. Pyöräilyretkestä Central Parkissa lempeän syksyisen sään maustamana. Illasta kattojen yllä ja New Yorkin kuumaa yöelämää katsastamassa (noh, siitä saittekin jo pienen maistiaisen muutaman lauseen muodossa). Vai kirjoittaisinko todellisesta kattojen yllä heilumisesta helikopterin kyydissä vai urbaaneista seikkailuista East Villagessa, jonka jälkeen harkitsin hipsteriksi ryhtymistä. Niin upea reissu.
Yksi upeimmista asioista oli kuitenkin helikopterikyyti Manhattanin yllä ja siitä on vaikea kirjoittaa. Voisinko laittaa tähän kaikki ylistyssanat jonoon, jooko? Me kuitenkin lensimme, näimme ja ennenkaikkea MAKSOIMME. Auts! Siinä tuli nähtyä kaikki tärkeimmät nähtävyydet yhdellä iskulla. Iskuista puheenollen – edelleen ihmettelen miten oli mahdollista, että yksi meistä turisteista pääsi istumaan lentäjän viereen. Kaupungissa, jossa terroristipoliiseja lymyilee joka nurkan takana.
