Mineistä minein hotellihuone Hong Kongissa
Saavuin Hong Kongiin Boracayn pikkusaarelta muutaman tunnin pysähdyksellä Manilassa. Oli aika sanoa heipat matkakumppaneilleni Niinalle ja Tytille. Tästä matka jatkui yksin. Lento Manilasta oli useamman tunnin myöhässä ja olin perillä joskus noin kello kaksi yöllä, jolloin julkinen liikenne Hong Kongissa ei enää kulkenut. Toisaalta nappasin ihan mielelläni taksin keskustaan, jotta pääsisin vihdoin maate 15 tunnin matkustamisen jälkeen (taksi maksoi noin 25 euroa). Olin varannut useamman tunnin vaihtoaikaa Manilassa, koska terminaalit olivat kaukana toisistaan. Yllätyksekseni siirrot sujuivat nopeasti. Manilan kentällä yllätti kuitenkin 550 peson maastapoistumismaksu (vajaa 10 euroa), koska olinhan jo hankkiutunut eroon lähes kaikista pesoista. Sinne meni lounasrahat.
Huomasin Manilassa, että hotellini vastaanotto Hong Kongissa menee puolilta öin kiinni. Soitin hotellille, että olen tulossa. Puhelimeen vastasi hyvin epämääräisen kuuloinen tyyppi, joka kuulosti olevan enemmänkin pihalla oleva hotellin vieras kuin vastaanottovirkailija. Epäilykset heräsivät myös huonon asiakaspalautteen ansiosta, jota selailin Tripadvisorista. Noh, hotelli oli täydellisellä paikalla Kowloonin “kärjessä” lähellä kaikkea ja se oli superedullinen (30€/yö).
Saavuin Chung King Mansionin jattimäiseen ostoskeskus/hotelli kompleksiin keskellä yötä. Alakerran ostoskeskuksessa pyöri vain muutama epämääräinen tyyppi. Hotellini löytyi C-rapusta, jossa jokaista kerrosta koristi eri hotelli. Hidas hissi hinasi minut kerrokseen 15 ja kiinni menneeseen vastaanottoon. Puhelinnumeroita löytyi kolmin kappalein, mutta niistä ei mikään toiminut. Paniikki ei noussut, koska ajattelin, että kyllä nyt aina joku majapaikka jostain löytyy. Menin takaisin alakertaan, jossa epämääräisen näköinen intialainen mies kysyi minulta: “Mihin hotelliin olet menossa?” Hetken mietin voiko tähän tyyppiin luottaa. Riski oli otettava. Oli yö, kaupunki tyhjä ja pieni Suomi-tyttö ilman majapaikkaa pitkän matkan jälkeen. Mies kertoi, että hotellin virkailija on käymässä McDonaldsissa ja tulee aivan pian. Hetken päästä afrikkalainen mies saapui paikalle ja pääsin ihailemaan noin kuuden neliön kämppääni.
Huone oli siisti ja jopa hiljainen. Lukon avaus tuotti tosin joka kerta tuskaa ja kuulin ovien läpi muidenkin hermoilevan ovien kanssa. Luulin jo lukinneeni itseni ulos, kun kipaisin vielä alakerrassa hakemassa iltapalaa (silloin iski paniikki). Hissit olivat älyttömän hitaita ja Boracaylta kantamani ripuli ei tehnyt ajankulusta yhtään nopeampaa. Iltaisin pahin ruuhka oli A-rapun hisseille, jossa parinkymmenen metrin jonon perään katseli vartija. Onneksi asuin C-rapussa ja hissimatka odotteluineen oli maksimissaan 20 minuuttia.
