Rommikolaa ja uusia ystäviä

Kahden viikon reissu on takana ja istun juuri sängylläni pää pyörryksissä – jetlagistä. Untahan en koneessa koskaan muutamaa uinahdusta lukuunottamatta saa. Katselen niin kateellisena niitä matkustajia, jotka suut auki ammollaan nukkuvat asennossa kuin asennossa. Testasin eilen ainakin noin 151 eri asentoa ja en sitten millään päässyt samoihin fiiliksiin kuin nuo kuorsaavat kanssamatkustajat. Mutta unta tai ei, tulossa on huikea määrä kivoja reissujuttuja.

Reissu oli aivan mieletön ja sen ovatkin varmaan Instagram-tiliäni seuranneet ja nähneet. Olenkin tässä miettinyt, että mistä ihmeestä oikein aloitan. Materiaalia kun on kuvien ja videon muodossa, sieltä täältä – meren alta ja yltä. Päätinkin siis aloittaa ehkä yhdestä parhaimmasta asiasta, jota matkustelu tuo tullessaan. Uudet ystävät.

Maailmanmatkaaja Chelsee Vancuverista, joka oli Boracaylla veljensä häissä.

Tähän kauniiseen Kanadalaiseen Chelseen tutustuimme hotellilla. Suloinen kahdeksan huoneen Rieseling hotelli oli Boracayn Bulabog-rannan puolella – siellä rauhallisemmalla, mutta tuulisemmalla puolella. Heti saavuttuamme hotellille istui pieni joukkio filippiiniläisiä ja uusi ystävämme Chelsee hotellimme baarissa. Viinipulloja oli jo kuulemma tuhoutunut muutama kappale. Liityimme joukkoon iloiseen myöhemmin illasta ja hotellin omistajarouva olikin jo juonut itsensä melkein penkin alle. Sydämeni sykkiikin ennemmin pienten hotellien puolelle juuri tämän vuoksi. Ei siis pöydän alle juomisien vuoksi vaan sen kuinka helposti uusiin ihmisiin tutustuu.

Pieni kahdeksan huoneen hotellimme, joka koostui kolmesta asuintalosta, vastaanotto-“majasta” ja ravintolasta.

Innostuimme sitten yhtenä iltana lähtemään ulos oikein kunnolla – auringonnousuun asti. Minä, Tytti, Niina ja Chelsee. Tämäkin mummo sai menojalkansa vipitystuulelle ja olokin oli seuraavana päivänä sen mukainen. Noh, minkäs sille voi kun matkaajien suosima Bamboo Bungalows tarjosi paikallista rommia kolan kera vaivaiseen 80 sentin hintaan. Muutenhan normijuomat (lue cocktailit) baarissa olivat 1,50-3,50 euron hintaisia.

Uusi ystävämme Chelsee pyyteli jo meitä kovasti Vancouveriin kyläilemään ja jos minut luokseen pyytää niin minusta kyllä silloin vieraan saa. Mikä sen mukavempaa kuin saada paikallinen opas. Näin Jenkki-fanina Kanada on aina kiehtonut. Ystäväni sanojen mukaan Kanada on kuin sivistynyt Jenkkilä. Tämän haluan siis ehdottomasti kokea. Reissaaminen poikii lisää reissuja – uusien ystävien kautta. Erään ystäväni sanoja lainaten: “Siistii!” 😉

Tästä alkaa nyt tarinasarja reissultani Manila-Boracay-Hong Kong. Kliseisesti sanon: “Fasten your seatbelts, this journey is about to begin”.

Auringonnousun aikaan pelleilyä rannalla.

Miksiköhän valitsimme kuvauskohteeksi tuulisen rannan likaisimman kohdan?

“Ja kun meillä kaikilla oli niin muukaavaa..”