Lentoemäntä joka ottaa upeita kuvia ympäri maailmaa
Heippa kaikille Miian blogin lukijoille! Kirjotan Miian pyynnöstä tällaisen vierailevan lentoemon-postauksen ja yritän lyhyesti tiivistää mahdollisuuksia, jotka ovat itselleni avautuneet työn kautta. Sehän on itsestään selvää, että yhtä paljon kuin on lentoemoja, on myös jokaisella omia henkilökohtaisia intressejä mitä tehdä maailman eri kolkissa. Tietynlaisia stereotypioita tietenkin meissäkin ilmenee, niin kuin varmasti jokaisessa ammattikunnassa, mutta olisi liian helppoa vetää lentoemoista päätelmää, että kaikki juoksevat kaukomailla vain ostosten perässä. Eihän ne poliisitkaan aina syö vain donitseja, vai syökö? 😉
Oma mielenkiintoni, työn puolesta ja vapaalla matkustaessa, on jo pitkään ollut valokuvauksessa. Olen lähinnä ollut kiinnostunut ihmisten ja eri kulttuurien kuvaamisesta. Ihmiskuvaus on monessa mielessä haastavaa, sillä en halua, että kukaan kuvattava kokee sitä tungettelevana tai halventavana. Etenkin lähikuvia ottaessani olen pyytänyt aina luvan kuvan ottamiseen ja toivon, että saisin kuvattua mahdollisimman rehellisesti sen mitä näen. Monesti matkustaessani olen joutunut itselleni myöntämään, kuinka hyvin asiat meillä täällä suomessa on ja olen tuntenut kieltämättä kiitollisuutta siitä, kuinka paljon matkustaminen on avartanut mielipiteitäni ja ajatuksiani. Työni kautta olen saanut mahdollisuuden nähdä paljon ja kiinnostukseni eri kulttuureita kohtaan on kasvanut entisestään.
Suurimpana haasteena olen kuitenkin kokenut valokuvaukselle ainaisen väsymyksen (ainakin työmatkoilla). Väsymys tuntuu olevan kuin ärsyttävä ystävä, joka tunkee jokaisella kaukolennolla kylään jossain vaiheessa ja tajuaa lähteä vasta hyvien yöunien jälkeen, jotka yleensä nukutaan vasta kotona. Tosin pakkohan se on myöntää, että lentoemon työ voi olla hyvin raskasta paikoitellen ja kaikkea ei vain yksinkertaisesta jaksa. Sen takia jokainen hyvä kuva, jokainen valokuvanäyttelyssä/museossa käynti ja jokainen kauan etsitty kirja, joka löytyy on aina erävoitto väsymystä vastaan ja muistutus siitä, että kyllä se maailma aukeaa aina yksi pala (tai valokuva) kerrallaan. 🙂
- Yläpuolella oleva kuva on Tokiosta, jossa olin poikaystäväni kanssa tänä kesänä. Kyseinen tyttö oli juuri sopivan tyylikäs ja dekadentti samaan aikaan, että oli pakko saada kuva hänestä.
- Kuva on otettu Thaimaassa junassa matkalla takaisin Bangkokiin Ayutthayasta. Ihailin pitkään tuota söpöä tyttöä ja viimein uskalsin kysyä tytön äidiltä, josko saisin ottaa kuvan heidän lapsestaan
- Toinen kuva on Gokarnasta, Intiasta, jossa olin lomamatkalla yksinäni. Intia on ollut yksi suurimmista rakkauksistani mitä tulee valokuvaukseen.
- Kuva on otettu Delhistä, vanhan Delhin puolelta, jossa on tullut hiippailtua monesti. Joka ikinen kerta olen saanut varoituksia kyseisestä kaupungin osasta (siellä kun liikkuu paljon pahoja ihmisiä paikallisten taksikuskien mukaan), mutta ehkä suurin vaaratekijä on kaoottinen liikenne.
- Tämä kuva on otettu Pariisista, jossa lomailin poikaystäväni kanssa viime kesänä.
- Jälleen Delhistä, jossa tein yhtä kuvaustehtävää kouluun, jonka aloitin tänä syksynä.
- Kuva on New Yorkista, jossa bongattuani kyseiset hauskannäköiset pojat, jäin seuraamaan heitä hetkeksi kameran kanssa, jotta sain tämän kuvan.
- Kuva on otettu Phuketissa, jossa olin työmatkalla samaan aikaan, kun rakas toisella lentoyhtiöllä työskennellyt ystäväni. Joten skootterit vuokraukseen ja ajeleen pitkin rantoja.
Matkakuvailun lisäksi olen myös kuvannut häitä muutamia kesiä. Mikäli jollakulla on tarvetta hääkuvaajalle, voin mielelläni tehdä niitäkin. Yhteydenotot voi lähettää osoitteeseen keranen.sanna@gmail.com
********************
Hello all! Miia asked me to write something about my work as a flight attendant. Or actually about my interest in photographing, which I do a lot in long haul destinations. I have been photographing quite many years now and it has been perfect combination to travel as flight attendant and take pictures of people and different cultures. I have been really grateful to see so many different countries and I have really started to appreciate my life and also different cultures. It seems the more I see the more I want to learn. And photograph. 🙂
One challenging thing in photographing people is that I don’t want that my subjects feel uncomfortable and I want to photograph people in honoring and honest way. That’s way if I take close-up pictures I’ll always ask permission. Also one thing that I fight with constantly is feeling tired. Being a flight attendant can be really hard work sometimes and it really takes will of power to get up from the bed and go outside when my body feels sleeping. Sometimes the layovers are really short and you always miss one night when flying to Asia. Luckily, I don’t stress about it too much and I feel always happy with myself when I have taken a picture I like or I have gone to photograph exhibition. You don’t have to do all, even some small thing is ok, right?
In addition to my traveling pictures I’ve photographed many weddings. If you need a wedding photographer, you can contact me at keranen.sanna@gmail.com
