KUMPI ON PAREMPI? SYNTEETTINEN- VAI LUONNONKOSMETIIKKA
Tervetuloa lukemaan postaussarjaa kosmetiikan myyteistä. Päätin kysyä monia askarruttavat kysymykset Suomen kovimmilta kosmetiikan asiantuntijoilta. Kaikki postaussarjan postaukset löydät kategoriasta TOTUUS KOSMETIIKASTA.
Tässä postaussarjassa annan asiantuntijoille vallan, joten heidän vastauksiaan ei ole muokattu tai lyhennelty millään tavoin ja jokainen sai käsitellä kysymyksiä omasta näkökulmastaan.
Tässä postaussarjassa varmasti huomaat, ettei mikään ole mustavalkoista ja asioihin on monta eri lähestymiskulmaa.
KATI & VEERA – Twistbe ihonhoidon asiantuntijat
“On mahdotonta tehdä yleistystä. Tähän on oikeastaan yksi keskeinen syy: tuotteen luonnollisuus tai synteettisyys ei kerro mitään tuotteen tehokkuudesta tai laadusta (eikä esimerkiksi hinta, brändi, pakkaus, tuoksu tai tuntuma). Ainoastaan raaka-aineet kertovat.
Voi esimerkiksi olla, että tyypillisesti synteettistä kosmetiikka valmistava brändi on tehnyt tuotteen, jossa on 100% luonnollisia raaka-aineita tai että luonnonkosmetiikaksi tituleerattu brändi, tekee tuotteen, jossa on luonnollista “höttöä” ja synteettisiä raaka-aineita.
Se että joku tuote on luonnonkosmetiikkaa ei tarkoita, että tuote olisi välttämättä laadukas tai jos tuote on “synteettisen” brändin valmistama niin se olisi automaattisesti tehokkaampi tai vaikka sisältäisi haitallisia raaka-aineita. Tai mikä vaan näistä tekijöistä toisinpäin tarkasteltuna. Synteettinen kosmetiikka on harvoin 100% synteettistä ja luonnollinenkaan ei ole aina 100% luonnollista.
Esimerkiksi kasviöljyt kuten monelle tutut arganöljy, jojobaöljy tai vaikkapa ruusunmarjaöljy ovat arvostettuja niin perinteisessä kuin luonnonkosmetiikassa – ja esiintyvät monesti juuri markkinointiväittämien keihäänkärkinä.
Tämän takia kannattaa keskittyä raaka-aineisiin, siihen mitkä raaka-aineet hoitavat aidosti ihoa ja mitkä toisaalta esimerkiksi voivat kuormittaa ihoa, kehoa tai ympäristöä. On tärkeää oppia ymmärtämään raaka-aineita, lukemaan INCI listoja sekä ymmärtämään mitä kosmetiikkaa on ostamassa, jottei tarvitse sortua ajelehtimaan erilaisten myyttien varassa.
Me Twistbellä puhumme aina siitä kuinka raaka-aineet ovat tuote. Uskomme, että kokonaisuus ratkaisee. Olemme itse hyvin raaka-ainekriittisiä, ja tuntuu, että tämä unohtuu kosmetiikka-alalla liian usein. Tämän voi nähdä jo hyvin siinä, kun ostaa sisään tuotteita. Maahantuojat tarjoavat tuotteita myyntiin kuvien ja hintojen perusteella. Maahantuojilta ja valmistajilta saamamme palautteen mukaan olemme harvinainen poikkeus siinä, että kysymme raaka-ainelistan nähtäväksi ennen kuin suostumme edes ottamaan tuotteita testiin. Kuvitteleppa ravintoterapeutti, joka suosittelisi ruokaa vain sillä perusteella miltä se näyttää tai tuoksuu tai missä sitä myydään. Tämä olisi täysin absudria. Kosmetiikkaa valitettavasti ostetaan vastaavanlaisin aistien ja fiilisten kaltaisilla perusteluilla suurimman osan ajasta.”
Lisää Katin ajatuksia löytyy parin vuoden takaisesta postauksesta: Kumpi on parempi luonnonkosmetiikka vai synteettinen?
VIRVE FREDMAN – Estenomi, bloggaaja ja Hajuvesi.fi-verkkokaupan maajohtaja
“Tässäkin asiassa kaikki riippuu siitä, mitä tarkastellaan. Luonnon ainesosien rikkautena pidetään usein niiden monipuolisuutta, eli esimerkiksi luonnon öljy koostuu monista komponenteista, jotka voivat teoriassa hoitaa ihoa, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että ne vastaisivat jokaisen ihon tarpeita.
Jos iho esimerkiksi on herkästi reagoiva, saattavat luonnon öljyt juuri kompleksisuutensa vuoksi saada aikaan ihoreaktioita. Kuiva, herkästi reagoiva iho kaipaa suojaa, joka auttaa ehkäisemään kosteuden haihtumista, mutta koska ainesosat voivat läpäistä kuivan ja vaurioituneen ihon helpommin, voivat ne siksi myös ärsyttää ihoa enemmän. Tällaisessa tapauksessa esimerkiksi paljon parjattu mineraaliöljy voikin olla loistava ainesosa, sillä se ei imeydy iholle, vaan asettuu vain ihon pinnalle ja muodostaa kosteuden haihtumista tehokkaasti ehkäisevän kerroksen.
Esimerkiksi apteekkikosmetiikassa hyödynnetään usein mineraaliöljyä juuri siksi, että se auttaa tehokkaasti suojaamaan ihoa, ehkäisemään kosteuden haihtumista ja on hyvin siedetty. Mineraaliöljy ei myöskään tuki ihoa, vaikka aiheeseen liittyykin sitkeitä harhauskomuksia. Olen tehnyt aiheesta blogipostauksen, jonka voi lukea TÄÄLTÄ.
Kosmetiikassa käytetty mineraaliöljy on myös öljyteollisuuden sivutuote, jota syntyy kosmetiikkateollisuudesta riippumatta, eli sen käyttö voidaan myös nähdä sivuvirtojen hyödyntämisenä, vaikka varsinaista öljyn käyttöä yleisesti olisikin toki tärkeää vähentää.
Usein halutaan myös ajatella, että kosmetiikka on automaattisesti hyvää, jos sen ainesosat kelpaavat syötäviksi tai ovat peräisin luonnosta. Esimerkiksi vaikka manteliöljy voi olla todella hyvä kosmetiikan ainesosa hoitavan vaikutuksensa puolesta, mutta jos taas mietitään, onko eettisesti järkevää tuottaa ravintorikkaita manteleita vain kosmetiikkateollisuuden käyttöön samalla kun osassa maailmaa nähdään edelleen nälkää ja manteleita voitaisiin hyödyntää ravintona, tulee asiaan aivan uusi tarkastelukulma. Tältä kannalta katsottuna harva kutsuisi sitä hyväksi ratkaisuksi.
Myös esimerkiksi kosmetiikassa paljon hyödynnettyjen ruusujen viljely vie runsaasti vettä ja maapinta-alaa, joka voitaisiin hyödyntää ravinnon kasvattamiseen. Sama pätee moniin kosmetiikan ainesosiin, joita tai joiden kaltaisesti vaikuttavia ainesosia voidaan tuottaa kestävämmin synteettisesti.
Lisäksi on hyvä muistaa, ettei kaikki hyvältä kuulostava myöskään automaattisesti vaikuta iholle levitettynä, sillä iho ei toimi kuten ruuansulatuselimistö. Ihon tehtävänä on nimenomaan tuoda keholle suojaa ja ehkäistä ulkoa tulevien ainesosien päätymistä kehoon, joten sen kautta on haastavaa imeyttää tehoaineita edes silloin, kun niiden halutaan imeytyvän – se, että niin onnistutaan tekemään joidenkin lääkeaineiden kanssa ei tarkoita, että se olisi helppoa. Se, että ihon pinnalle siis sivellään jotain aktiiviainetta ei tarkoita, että se voisi automaattisesti vaikuttaa iholla halutulla tavalla tai että iho ylipäätään tarvitsisi sitä.
Luonnonkosmetiikasta löytyy kuitenkin todella hyviä tuotteita ja luonnon ainesosia kannattaa mielestäni hyödyntää, mutta toivoisin, että ihmiset lakkaisivat jaottelemasta kosmetiikkaa hyvään ja huonoon kosmetiikkaan perustuen vain siihen, mistä tuotteen ainesosat ovat peräisin. Aiheesta voi lukea lisää tästä blogipostauksestani TÄSSÄ.
JAANA AILUS – Laponie Skincare tuotekehitysjohtaja ja kemisti (MSc Chemistry)
“Jos miettii varsinaisia tuotteita, niin usein meikeissä synteettinen kosmetiikka peittoaa luonnonkosmetiikan mennen tullen pigmenttien, levittyvyyden ja pysyvyyden mittareilla. Tämä johtuu siitä, että iso osa meikeistä sisältää silikoneja, mikromuoveja ja levittyvyyden parantajia, joita ei luonnonkosmetiikassa sallita.
Ihonhoidon puolella taas luonnonkosmetiikka on usein biohajoavampaa, ja se on tehty uusiutuvista raaka-aineista. Luonnonkosmetiikkakaan ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, sillä on monia täysin luonnollisia raaka-aineita jotka ovat valmistettu uhanalaisista kasveista, tai niiden valmistuksen hiilijalanjälki on suurempi kuin synteettisen vastineen.”
MARIA VARON – Estenomi, luonnonkosmetiikan ja kokonaisvaltaisen ihonhoidon asiantuntija ja toinen Moi Forest perustajista
“Monilta osin luonnonkosmetiikka on parempi. Aidon luonnonkosmetiikan vaikutukset ihmisen kehoon ja ympäristöön ovat sekä lyhyellä, että pitkällä tähtäimellä positiivisempia. Tätä aihetta käsittelen kattavasti esim. kirjassani Elävä iho.
Luonnonkosmetiikka on siksi parempi vaihtoehto, koska meidän on huomioitava kaikkien tuottamiemme kemikaalien vaikutus ihmiseen, mutta myös ihmisen ja luonnon yhteiseen biomiin. Ihminen ei ole erillään luonnosta, sillä jaamme monenlaista informaatiota ihomme ja mikrobiemme kautta luonnon kanssa. Tämä luonnon ja ihmisen välinen mikrobiyteys/symbioosi itse asiassa pitää meidät hengissä.
Koska kaikki elollinen maapallolla on lähtökohtaisesti mikrobien evoluution tulosta ja tarvitsee monimuotoisen mikrobiston voidakseen hyvin, joudumme miettimään myös kosmetiikan kemikaalien vaikutusta mikrobiomin näkökulmasta. Meidän ihomme (ja koko elimistömme toiminta) on täysin riippuvainen siinä elävistä mikrobeista. Ihmissoluilla on toki oma roolinsa mutta nekään eivät pysty toimimaan normaalisti, jos mikrobiomimme on epätasapainossa. Tästä on tehty havaintoja esimerkiksi erilaisia ihosairauksia tutkittaessa. Näin ollen ihonhoidollisestakin näkökulmasta on järkevää miettiä iholle käytettävien kemikaalien vaikutuksia myös mikrobiomiin.
Ihmisen (ja luonnon) mikrobiomia häiritseviä kosmetiikan kemikaaleja ovat esimerkiksi silikoniyhdisteet, voimakkaat säilöntäaineet (vaikkapa formaldehydiä vapauttavat aineet), liian voimakkaat pinta-aktiiviset aineet, synteettisten hiusvärien kemikaalit, maaöljyjohdannaiset, polyetyleeniglykolit (PEG), kemialliset UV-filtterit ja ftalaatit (joita käytetään synteettisissä tuoksuissa kiinnittäjinä). Edellä mainitut kemikaalit on rajattu pois sertifioidusta luonnonkosmetiikasta ja hyvästä syystä.
Yksi tekijä alati lisääntyvien iho-ongelmien (rosacea, pod, akne, atooppinen ihottuma) ja esimerkiksi hormonisairauksien taustalla on juuri vääränlaisten kemikaalien käyttö arjessa esimerkiksi kosmetiikassa, pyykinpesussa ja kodin siivouksessa. Osa käyttämistämme kosmetiikan kemikaaleista huuhtoutuu myös iholta ja hiuksistamme viemäriin ja kiertää ravintoketjussa tai juomaveden mukana takaisin elimistöömme (esimerkiksi hormonihäiritsijäkemikaalit kuten ftalaatit).
Edellä mainituista syistä pidän luonnonkosmetiikkaa parempana vaihtoehtona. Voisin listata tähän myös vielä monia kosmetiikan kestävään tuotantoon ja eettisyyteen liittyviä syitä mutta niistä löytyy lisää kirjastani Elävä iho (Miia suosittelee). Haluaisin kuitenkin vielä painottaa myös kaikille luonnonkosmetiikan valmistajille viljelytapojen valinnan tärkeyttä. Ihmisen ja luonnon biomin kannalta järkevin tapa viljellä yhtään mitään on luomulaatuinen hiiliviljely tai biodynaaminen viljely. Näin voimme lopettaa haitallisten torjunta-aineiden käytön, sillä ne vaikuttavat negatiivisesti maaperän elintärkeisiin mikrobeihin, ihmisen mikrobiomiin ja esimerkiksi pölyttäjien suolistomikrobeihin.”