MUUTTUNEET AJATUKSENI ULKONÄÖSTÄ – PITÄISIKÖ SINUNKIN MUOKATA AJATUKSIASI?

Juuri maskeerajaakoulusta valmistunut Miia (vuonna 2017) oli hyvin erilainen kuin Miia nyt. Olen opiskellut ihonhoitoa, oppinut uusia tekniikoita ja näkökulmani meikkaamista ja ulkonäköä kohtaan ovat muuttuneet täysin.

Ammattilaisen näkemys meikkaamisen muoto-opeista ja tekniikoista eri tilanteisiin ei ole muuttunut, mutta omat mieltymykset omaa meikkiäni ja muidenkin meikkiä kohtaan ovat täysin erilaiset.

Moni muukin näkemys on muuttunut hyväksyvämpään ja avoimeen suuntaan, joten muista pitää mieli avoimena tätä lukiessasi.

AMMATTILAISEN NÄKEMYS VS. TAVAN TALLAAJAN MEIKKI

Väliotsikon ei ole nyt tarkoitus nostaa itseäni mitenkään alustalle, vaan haluan erotella nämä kaksi asiaa. Itse olen meinaan nykyään tuolla tavan tallaajien joukossa, sillä en enää tee meikkikeikkoja.

Usein näiden kahden asian ero unohtuu ja ammattilainenkin voi helposti paasata meikkauksesta niin, että se menee aivan turhan pitkälle meille tavan tallaajille (saatan tehdä tätä itsekin). Asiaa voi ajatella vaikka sisustuksen kautta. Me jokainen osataan sisustaa omaan makuun, mutta osaisimmeko sisustaa toisen makuun, eri tiloihin, kuten julkisiin tiloihin eri toiveiden ja tarpeiden mukaan. En ainakaan minä.

Ammattilaisen näkökulmasta meikkejä on eri tilaisuuksiin. Se oli varmasti alkuun kaikista suurin oppini maskeeraajakoulun jälkeen. Luulin, että olin ihan pirun hyvä meikkaaja, vaikka meikkasin aina samalla tavalla ja tungin jokaiselle ripsitupsuja kuului se tilanteeseen tai ei. Hiljalleen tajusin, että liikkuvan kuvan meikki, still-kuvan meikki vahvoissa valoissa, still-kuva luonnon valossa, eri kuvaajien kuvaustyyli ja valon käyttö, TV-meikki, häämeikki, arkimeikki, elokuvameikki, teatterimeikki, artistin meikki, tietyn hahmon/henkilön meikki ja mitä kaikkea nyt onkaan eroavat kaikki toisistaan. Ei ole yhtä ja ainoaa tapaa, mutta tietyt lainalaisuudet pätevät eri tilanteisiin. Tämän vuoksi tarvitaan ammattilaisia.

Sitten on meidän tavan tallaajien meikki, jonka teemme itse itsellemme. Se on meikki, jolla ilmaisemme itseämme. Se on meikki, jolla saamme itsellemme paremman fiiliksen. Se voi siis olla ihan mitä tahansa.

MEIKKI ITSEILMAISUN KEINONA

Tietenkin, mitä enemmän tiedämme meikin mahdollisuuksista, niin sitä paremmat mahdollisuudet sieltä on löytää itselleen sopivia tapoja ja tekniikoita.

Oma näkemykseni meikistä ennen oli kuta kuinkin alla näkyvä kuva: nudehuulet ja tumma rajaus. Kun innostuin meikeistä hurahtamiseen asti, niin tein vahvaa meikkiä ripsiriveineen ihan joka päivä (postauksen ensimmäinen kuva).

Nyt koen kevyen meikin ilmaisevan paremmin itseäni. En tykkää vahvasta meikistä kasvoillani enää kovinkaan paljon ja valitsen mielummin kevyen luomivärin kuin vahvan rajauksen.

Mielipide ihan kaikkeen löytyy jokaiselta, mutta kenelläkään ei pitäisi olla mitään sanomista kenenkään meikistä tai meikittömyydestä, vaatteista tai mistään ulkonäköön liittyvästä asiasta. Jään itse välillä ajatuksissani kiinni sellaisista asioista, kuten “onpas tuolla naisella telkkarissa vahva meikki” tai “eipäs tuolle tyypille sovi yhtään tuon väriset hiukset”. Myönnän tämän täysin, mutta samalla opettelen pois tuosta sisään rakennetusta tavasta. Se on täysin mahdollista.

Olen siis käynyt ja käyn edelleen suurta muutosta mielessäni hyväksyvämpään suuntaan. Huomaan suhtautuvani ihmisiin nykyään ihan erilaisella mielenkiinnolla, kun en ajattele tällaisia negatiivisia ja itselleni kuulumattomia asioita.

Lopulta siis ei ole yhtään mitään merkitystä onko ennen vai jälkeen kuva kivempi. Tehtäväni on vaan antaa inspiraatiota ja ideoita meikkiin, joista voit poimia ne itsellesi sopivat jutut. Tämä on yleensäkin somen tehtävä – antaa inspiraatiota. Ei arvostella tai aina miettiä asiaa minä-näkökulmasta. Kun minä en tuosta tykkää tai kun minä en tuolleen meikkaisi. Toki blogini punainen lanka etenee hyvin pitkälti omien mieltymyksieni mukaan, mutta sen takia meitä vaikuttajia on monia ja inspistä voi hakea eri tyyleistä ja eri kanavista.

KAUNEUSKIRURGIA JA PISTOSHOIDOT

“Tehkööt jokainen mitä tekee, mutta luonnollinen on silti paras.” Tätä kuulee paljon ja olen näin itsekin varmasti sanonut. Huomaatko pientä tuomitsevaa asennetta silti? Itse huomaan.

Kauneuskirurgia ja pistoshoidot ovat yhtälailla itseilmaisun keinoja. Mielestäni ne ovat täysin ok. Haluan säilyttää näissäkin mielenkiinnon ja seuraankin mitä kaikkea nykyään tehdään. Ovathan Hollywoodin tunnetuimmat henkilötkin usein muokattuja ja mielestäni on mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea voidaan saada aikaan. Todella mielenkiintoinen kanava on lääkäri Jennifer W. Allenin IG-tili.

Ehkä oma negatiivinen asenne näitä kohtaan oli aikaisemmin se, että pelkäsin tällaista nykyajan uutuutta. Lisäksi se, että ovathan nämä selkeästi vain parempi osaisten saatavilla hintojensa puolesta.

Ajattelin myös, että kyllähän ihmisen pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja nuorille pitää näyttää hyvää mallia, että tykkään itsestäni juuri näin. Mutta kun kaikille se ei ole ihan yhtä helppoa ja jotkut vaan haluavat tehdä ulkonäköönsä muutoksia. Miksi meidän pitäisi siis näyttää nuorisolle vaan sitä yhtä tiettyä kuvaa ihmisestä? Eikö ole hyvä, että nuorelle tarjoillaan esimerkkejä ihmisistä ja erilaisista mahdollisuuksista? Jokainen voi sitten navigoida tiensä kohti oman näköistä kehoaan. Eikö sekin luo paineita, että jokaisen vaan nyt pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Ja eikö toisen ulkonäön kritisoiminen tuo huonompaa esimerkkiä nuorille, koska jauhetaan, että luonnollinen on parempi. Rivien välistä voi lukea, että leikelty ei.

Sain itse ihan hurjan hyökkäyksen muutama vuosi sitten, kun kerroin, että olen käynyt ottamassa täytettä kyyneluriin. Kukaan ei olisi edes huomannut eroa, jos en olisi kertonut. “Eikö sinun pitänyt olla se luonnollisuutta kannattava? Lopetan kyllä seuraamisesi.” Itse kysyn, että olenko sitten eri ihminen, jos teen tällaista? Testasin ja totesin, että onpa hyvä juttu. Ilmeen saa niin paljon virkeämmäksi, kun lommot silmien alla häviää. Ainahan seuraamiseni voi lopettaa ja kannustankin sitä, jos aiheutan negatiivisia fiiliksiä. Mutta tuomitsisitko ystäväsi, jos hän kävisi ottamassa vaikka botoxia otsaan. Pitääkö ihmisen mieltymykset olla samat vuodesta vuoteen?

Voisin todellakin kuvitella, että menisin vielä joku päivä johonkin pistoshoitoon. Vaikka piristämään itseäni 40-vuotis lahjaksi. Nyt asia ei ole suunnitelmissa, mutta en sulje pois tätä vaihtoehtoa.

Toki yhteiskunnan ja oman ympäristön muodostama kauneusihanne johdattelee varmasti meitä kaikkia ja siitä pois rimpuloiminen onkin sitten asia erikseen.

Kannustan jokaista ilmaisemaan itseään juuri niin kuin haluaa ja ajettelemaan asiaa toisen näkökulmasta – ei minä minä -asenteella. Näin me saadaan maailmaan paljon eri näköisiä ihmisiä ja ehkä syvään juurtuneet kauneusihanteetkin alkavat hämärtyä.