Miia Johansson

MIKÄ SOMESSA ON TOTTA JA MIKÄ EI?

Viime viikolla naapurini ei ollut tunnistaa minua, kun menin vastaanottamaan muuttolaatikoita. Hän luuli, että olen uusi naapuri muuttamassa rappuun. Kyllä – näytän hyvin erilaiselta ilman meikkiä kuin meikin kanssa. Olen heti paljon tunnistettavampi, kun lisään kulmakarvoihin väriä ja hieman ripsiväriä, koska sellaisena minut on totuttu näkemään. Ollappa siis tumma ja tulinen, mutta saan tyytyä olemaan vaalea ja valju. Ei – itseasiassa rakastan muuntautumiskykyäni.

Valokuviin vaikuttaa kuitenkin meikin ja hiusten lisäksi hyvin moni muu asia. Halusinkin kertoa siitä teille tämän lyhyen postauksen verran ja erityisesti toivon, että kuvat puhuvat puolestaan. Etenkin, jos kuvan takana on tiimi ammattilaisia, niin jokaisesta saa loisteliaan Hollywood diivan. Rapakon takana julkkisten kanssa työskentelee suuret tiimit ihmisiä niin kuvaa varten kuin kuvan ulkopuolella. Huippukuvaajat, kuvien editoijat, stailaajat ja meikkitaiteilijat saavat jo paljon aikaiseksi, mutta taustalla häärää myös eri kampaajia – yksi värjää ja toinen stailaa. Personal Trainer potkii starat ylös sängyistään ja kokit varmistavat terveellisen ruokavalion. Ja tietenkin plastiikkakirurgi on aina veitsensä kanssa valmiina. Olen sitä mieltä, että aivan jokaisesta meistä olisi Hollywood-tähdeksi, vaikka en sitä kenellekään toivoisi. Julkisuus aiheuttaa niin suuria paineita, etten yhtään ihmettele kauneusleikkausten suosiota.

Oma pieni maailmani somettajana on taas opettanut muutaman kikan, jolla saa kivan kuvan. Valotus on yksi tärkeimmistä. Tasainen valo kasvoilla on paljon imartelevampi. Toinen asia on ilme ja silläpä vasta on suuri merkitys. Ammattimalleillakin on kuuleman mukaan se niin kutsuttu “the face”, jonka he ottavat kuvauksissa tai näytöksissä. Se tarkoittaa yleensä suun rentouttamista, hieman kulmien kohottamista ja oman hyvän puolen esittämistä niin kasvoilla kuin kropassa. Huomaatte eron parhaiten kuvissani. Ja itseasiassa, jos minusta otetaan kuva, niin näytän juuri alla olevan kuvan oikean puoleiselta tyypiltä. En osaa ikinä olla toisen kuvattavana. Kaikki kunnioitus ammattimalleille – se homma ei ole niin helppoa miltä se näyttää.

Näiden kuvien myötä onkin aina hyvä muistaa, että se mitä näet somessa ei välttämättä olekaan totuus. Sen tietää jokainen, että kuvia muokataan usein raskaallakin kädellä, mutta on hyvä muistaa, että niinkin yksinkertainen asia kuin kuvakulma ja ilme vaikuttavat todella paljon kuviin.

Vaikuttajia, jotka näyttävät sen totuuden on monia ja omat suosikkini ovat: @rianne. meijer ja @danaemercer

P.S. Näytän kuulemma mieheni mukaan joltain näiden kuvakombojen välimaastolta. 😀

Tilaa
Notify of
guest

17 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Marja
Marja
4 years ago

Kiitos tästä postauksesta, niin tärkeä aihe! Ja silmiä avaava. Sun suosituksesta löysin itsekin nuo mainitsemasi vaikuttajat ja jotenkin vasta sen jälkeen ymmärsin, kuinka paljon some oikeasti huijaa. Tuli jotenkin aivan ihana olo kun huomasi, ettei kukaan muukaan ole täydellinen ja on ihan ok olla selluliittia. 😀

Oon joskus miettiny miksi näytän niin urpolta kuvissa, mutta tää sun postaus valaisi paljon asiaa! 😀 Kiitos ihanasta blogista ja ig-tilistä! <3

Niina
Niina
4 years ago

Tää on siis niin totta. Oon kuullu kans tosi monta kertaa ett onnistun aina kuvissa, mut nehän on just niitä selfieitä mitä on harjotellu ja mihin pystyy vaikuttaa tosi paljon. Auta armias kun kattoo kuvia itsestään jonkun toisen kuvaamana vaikka jostain juhlista niin on kyllä ihan eri meininki 😅🤔 mut sekin on oikeasti hyvä, että näkee niitä tilannekuvia ja muistaa sen, ettei me tosiaan kuljeta tuolla arjessa “zoolander” ilme päällö 24/7 😋😅

Tiina
Tiina
4 years ago

Ihana, naulankantaan osuva aihe!

Olen kokenut huijaussyndroomaa kuvien ja todellisuuden kesken, kun ne eivät aina tunnu ulkomuodollisesti kohtaavan toisiaan.
Erityisesti on hämmentänyt oma peilikuva ja zoom-tapaamisten kameranäkymä: peiliin katsoessa kulmat nousevat automaattisesti ylöspäin (hello there!), jolloin ilme virkistyy ja plumpsit häviävät, mutta videotapaamisessa ne röllykät lepäävät hievahtamatta ripsien päällä ja kiskovat kasvojen yleisilmettä alaspäin.

Olen valaistunut postauksesi ansiosta, kiitos! 😀 Jäljelle tosin jää enää kysymys, miten tavoittaa edes se urpon ja Hello there-ilmeen välimaasto 😀

Heidick
Heidick
4 years ago

Joo tää on se, mikä mua ahdistaa aika ajoin. Tykkään omasta peilikuvastani, mutta auta armias, jos joku ottaa musta kuvan! Monesti kysynyt siskoiltakin, että olenko mä OIKEASTI ton näköinen. Viimeksi, kun pari viikkoa sitten hain passikuvan. Joka kerta olen saanut kommentin, että en todellakaan. Mutta mihin sitten uskoa, kun peilikuva ja toisen ottaman kuvan (varsinkin, jos ei itse huomaa) ero on RADIKAALI?
Tää on mennyt jopa niin pitkälle, että pelkään meidän hääkuvistakin tulevan epäonnistuneita, vaikka toki pitää luottaa ammattikuvaajaan. Itse harrastekuvaajana saan miehestänikin otettua sellaisia kuvia, mitkä vastaavat todellisuutta ja hän pitää niistä kuvista, mutta auta armias, kun pitää ottaa kuva henkilökorttia varten naama peruslukemilla ja nopeasti räpsäisten, on hänkin epätyytyväinen ulkonäköönsä.

Pipsa
Pipsa
4 years ago

Lueskelin tätä tekstiä sohvalla röhöten, kun 8vuotias tyttäreni tuli viereeni. Hän kysyi, mitä kuvat esittävät ja kerroin, että niillä näytetään miten erilaiseksi ulkonäkö muuttuu poseeraamalla. Tyttäreni katsoi kuvia hetken ja totesi, että “no toi normaali ilme on kyllä tosi paljon parempi”.

Tämä kuvaa musta hyvin, että lapsi ei ole vielä ehdollistunut kauneus ym. ihanteille, joita meille aikuisille on onnistuneesti tuputettu jo vuosikymmenet.

Lohdullista. Ei vaadi kuin yhden sukupolven jota ei aivopestä tähän maailman tapaa ja ehkä maailma voisi hyväksyä kaikkien ulkonäöt just vaan semmoisina kuin ne on :).

Markit
Markit
4 years ago

Heippa; Minä olen tullut siihen tulokseen, että toiset ihmiset ovat kuvauksellisempia kuin toiset. Heistä saa aina hyvän kuvan tai ainakin hauskan, joka sekin on hyvä 😊.
Minäkin jouduin käymään passikuvassa. Viikon kotona katselin kauhistuneena kuvaa, en tunnistanut, ihan surkean näköinen ihminen. Päätin mennä uudelleen toiseen valokuvaamoon. Meikkasin niin perusteellisen nätisti. Mustat silmänaluset oli piilossa, kulmat laitettu, silmät loistivat ja pikkuisen huulipunaa. En ymmärrä, miten toinenkin ammattivalokuvaaja voi olla taaaaas niin tohelo! Suu on tiukasti kiinni ( mihin huulet katosivat 🤔), silmänaluset loistivat supermustina, toinen silmä on erimallinen ( enpäs ole huomannutkaan) , mihin tähtisilmät katosivat, posket roikkuivat ja kalkkunakaula!!! En näe itseäni tuollaisena. Peilissähän on iloinen ihminen, jolla ei ryppyjä ole ja muutenkin ihan jees. Yritin puhua vähän fotoshoppaamaan, mutta ei tyyppi suostunut 😭. Hiuksia ei onnistunut pilaamaan 😂.
Ehkäpä seuraavat vuodet harjoittelen silmänalusten peittoa ja seuraavaan passikuvaan laitan poolopuseron!🤣

AP
AP
4 years ago

Ihana ja niin tärkeä postaus! Tälläistä aitoutta toivoisi aina lisää somemaailmaan, jossa kaikki näyttää usein niin täydelliseltä. Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan ja kauniita sellaisina kuin olemme 🙂

Markit
Markit
4 years ago

Hm…Mikäli helmikuinen tieto on totta ( siis some 😃), niin jossain päin Porvoota on tänään 💐🍰🍾. Onnittelut ❤.

Markit
Markit
4 years ago
Reply to  Miia Johansson

Ehkäpä tämä oli tapani kertoa, että sinä olet tärkeä 💖.