TERVEISIÄ NETTIKIUSAAJILLE

Tajusin muutama viikko sitten, että voisin ruksia lähes kaikki työuupumuksen merkit. Erityisesti tunnen oloni vihaiseksi, lyhythermoiseksi, negatiiviseksi ja ahdistuneeksi, mutta onneksi en vielä ihan joka päivä. Lisäksi unettomuus ja lihaskireydet sekä uupumus ovat vaivanneet jo vähän aikaa. Oli pakko alkaa meittimään, että mistä tämä kaikki kumpuaa, koska en koe enää työtäni kovin stressaavaksi. Olen höllentänyt otetta jo vuosi sitten ja blogiurani suurin kasvuvaihe on jo kovalla työllä saavutettu toivomaani pisteeseen.

Viime viikolla aloin tunnustelemaan, että mikä työssäni oikein mättää. Syyllinen löytyi Instagramin tutoriaaleista, joita olen tehnyt jo kolme vuotta putkeen. Ensinnäkin tutoriaalit vievät paljon aikaa, mutta tämä ei ole syy. Tajusin ahdistuvani saamistani viesteistä.

Kuvitteleppa, että kolmen vuoden ajan saisit työssäsi joka ikinen päivä palautetta, kuinka sinun kannattaisi tehdä asiat erilailla. Voisitko tehdä näin, miksi et tee näin, voisitko vaihtaa tuon, miksi puhut noin, miksi ilmeesi on tuollainen jne. Kaikki ilkeät viestit eivät siis todellakaan ole huoritteluviestejä vaan joukossa on myös hyvin paljon “palautetta”, joissa neuvotaan miten minun pitäisi työtäni tehdä. Mutta mietippä, että joka päivä esimerkiksi ruokakaupan työntekijää neuvottaisiin tekemään työnsä erilailla: “Voisitko kääntää tuotteen eri päin, voisitko piippailla nopeammin niitä tuotteita eteenpäin, voisitko puhua hitaammin, voisitko puhua kovemmalla äänellä?” Kuinka kauan aikaa jaksaisit?

Tämähän kuulostaa kuitenkin bloggaajan kohdalla aivan tavalliselta palautteelta, johon jokaisen ammattibloggaajan pitäisi ehdottomasti tarttua. Näin olenkin koko ajan tehnyt ja lopulta tajunnut, että olen kääntänyt koko jutun ihan nurin päin. Tajusin tämän eilen yhden teidän viestin kautta. Syytän koko jutusta itseäni. Pidän itseäni heikkona ja etten vaan osaa ottaa palautetta vastaan. Tuntuu, että joka viestillä minua moukaroidaan vaan syvemmäksi itsesyyllisyyteen. Miksi en osaa ottaa palautetta vastaan? Koittakaa oikeasti miettiä tätä oman työnne kautta niin, että joku olisi koko ajan neuvomassa, miten asia tulisi tehdä. Tiedän, että tämän sanottuani saan taas joltain viestin, että miksi vingun ja valitan.

Vaikuttajan työ on henkisesti todella rankkaa ja erityisesti, jos haluaa vastailla mahdollisimman moneen viestiin. Siellä on vastassa mitä mielenkiintoisempia juttuja. Ilkeilijöiden on helppo sanoa, että no tämä työ ei sitten varmaan sovi sinulle, kun et osaa ottaa palautetta vastaan. Voi olla, mutta kokeileppa ensin itse. Veikkaan, että olisit melkoinen ihmisraunio, jos alkaisit saamaan viestejä, joita itse saan. Tätä on todellakin vaikea selittää. Missä menee palautteen antajan ja kiusaajan raja? Ovatko neuvovat ja ohjailevat viestit siis palautetta ja huorittelu kiusaamista? Jos lasta kiusataan henkisesti koulussa, niin onko kiusaamista vaan tyhmäksi haukkuminen ja kaikki muu töksäyttely pitäisi vaan osata ottaa palautteena omasta tekemisestä ja olemisesta? Ja se ihan viho viimeinen “toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos” -ohje ei vaan auta.

Viisi vuotta sitten, kun esiinnyin Suomen ensimmäisessä Ensitreffit Alttarilla -ohjelmassa sain ohjeet ihanalta tuottajalta, että älä sitten katso mitään keskustelupalstoja aiheesta. Ilkeitä kommentteja lukiessani (ohjeista huolimatta) ymmärsin miksi. Tavallinen ihminen ei ole tottunut sellaiseen ilkeyden määrään ja olin aivan raunio. Niin ikävää kuin se onkin, niin nyt olen jo melkolailla siihen tottunut. Huorittelu ja ulkonäön haukkuminen lähinnä naurattaa. Tällaiseen ei missään nimessä pitäisi tottua yhtään kenenkään. Ikävä kyllä Korona on vaikuttanut myös negatiivisten viestien määrään ja jos joudumme taudin leviämisen suhteen samanlaiseen tilanteeseen kuin viime keväänä, niin en tiedä uskallanko enää avata viestejä.

Kuinka kamalalta se kuulostaakin, niin huoritteluun tai muuhun asiattomaan ulkonäön haukkumiseen kyllä tottuu, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan ohjailemaan ja neuvomaan kuinka asia pitäisi tehdä, niin kyllä menee tunteisiin. Loppujen lopuksi harva palaute on rakentavaa, koska ne on vaan naamioitu rakentaviksi. Ei kaikki netin sisältö ole juuri sinua varten. Jos joku ei tykkää minun kevyistä meikeistä tai simppeleistä ihonhoito-ohjeista, niin menkööt muualle. Ei kaikki pyöri yhden nettiselaajan navan ympärillä. Jos joku asia ei ole sinua varten, niin älä sano mitään. Siirry eteenpäin ja niihin asioihin, joista sinä tykkäät.

En ole suinkaan lopettamassa rakasta työtäni, vaikka asia on käynyt mielessä monet kerrat. Tällä hetkellä en vielä osaa sanoa milloin jatkan IG-tutoriaaleja vai jatkanko ollenkaan. Tällä viikolla varmasti laitan ainakin joitain lyhyempiä vinkkivitosia stooreihin. Kerään ensin itseni ja itsetunnon rippeeni kasaan. Tiedän, että moni teistä saa stooreistani paljon iloa ja etenkin apua omaan ihoonsa sekä vinkkejä meikkaukseen, joten tuntuu aivan älyttömältä lopettaa jokin asia, jolla olen auttanut tuhansia ihmisiä. Te minun hengenheimolaisseuraajani ootte kyllä ihan parasta! Onneksi te olette täällä enemmistönä ja teidän vuoksi haluankin keksiä jotain uutta ja kivaa. Sainhan tietenkin jo siitäkin naureskelevaa viestiä, että mitä uutta ja kivaa sä nyt muka keksit. Joillain ihmisillä on taito kääntää ihan kaikki asiat negatiiviseksi.

Sain viikonlopun aikana tuhansia viestejä Instagramiin, joita en ikävä kyllä varmaan koskaan edes kerkiä käymään läpi. Se harmittaa. Haluan kuitenkin kiittää jokaista tsemppaajaa, koska se antaa voimaa jatkaa. Viime ajat eivät ole todellakaan olleet helppoja työn puolesta. Ahdistus on ollut ajoittan melko voimakasta, mutta se helpotti jo todella paljon, kun tein päätöksen ottaa pientä taukoa.

Tuntuu muuten jotenkin todella haavoittuvaiselta jakaa tällaisia ajatuksia, koska en tiedä ymmärretäänkö minua. Blogini on hyvän olon paikka ja en tykkää laittaa tänne tällaisia masentavia postauksia. On kuitenkin vaikea tehdä iloista sisältöä, jos kirjoittaja on uupumisen rajamailla.

Lopulta on paljon hyviä päiviäkin ja sitten on niitä huonoja, minkä vuoksi en olisi edes lopulta halunnut julkaista koko tekstiä. Mutta julkaisin siksi, että tästä asiasta on mielestäni puhuttava. Ainakin omalla kohdallani tämä on mennyt jo niin yli, että toivon tekstini herättelevän edes yhden viestittelijän, joka haluaa kertoa oman mielipiteensä tekemiseeni ja miksi hän ei siitä pidä. Jos et pidä, lopeta seuraaminen ja ole hiljaa.