Mitä mulle oikeasti kuuluu?

Näytän elämästäni teille lukijoille harvinaisen vähän verrattuna moneen bloggaajakollegaani. Olen tästä itseasiassa todella iloinen, koska olen niin tavallinen nainen. Kodistamme ei saisi mitään hienoja kuvia ja asuni ovat sen verran outoja, ettei niissä ole mitään kuvattavaa. Lisäksi olen maailman surkein kokki ja ruoan laittaminen ei oikeastaan kiinnosta ollenkaan, joten upeita ruokakuvia olisi mahdoton ottaa. Matkustamiseenkin olen saanut yliannostuksen, joten hienoja reissukuviakaan ei ole saatavilla. Olen siis todella onnellinen, että pidätte tuottamastani kauneussisällöstä.

Tänään voisi kuitenkin olla aika kertoa hieman tarinaa kulissien takaa ja mitä tänne oikeasti kuuluu.

MITÄ TYÖLLENI KUULUU?

Olen varmasti yksi harvoista yrittäjistä, joka voi vastata tähän kysymykseen: “Toistaiseksi ainakin hyvää.” Tämän vuoden yhteistyöt eivät ole peruuntuneet. Teen töitä kotoota, joten sinänsä muutoksia arkeeni ei ole tullut. Tosin olin juuri ostamassa läppäriä muutama viikko sitten ja tarkoituksena oli siirtyä kirjastoon kirjoittamaan ihan oman työhyvinvoinnin kannalta. Nyt ehkä osa teistä osaa samaistua homeiseen olooni, jota koen normaalisti kokoajan. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä ja toimintaa, jotta pysyn virkeänä. Tällä hetkellä se ei tietenkään ole mahdollista.

KENEN KANSSA TEEN YHTEISTYÖTÄ TÄNÄ VUONNA?

Tänä vuonna jatkan edelleen yhteistyötä pitkäaikaisimman yhteistyökumppanini Cocopandan kanssa. Jatkan myös viime vuoden yhteistyötä verkkokauppa Lykon kanssa. Molemmista löytyy ihania meikkejä todella edulliseen hintaan. Lisäksi Luxie-sivellinmerkin kanssa on suunnitteilla yhteistöitä, joista osaan jopa tekin pääsette hauskalla tavalla mukaan.

Näiden yhteistöiden lisäksi on sovittu muutama ihan pieni yhteistyö, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. En halua täyttää blogiani kaupallisilla yhteistöillä. Lisäksi olen niin tarkka tuotteista, joita suosittelen, että tämänkin puolesta kieltäydyn monesta yhteistyöstä. Viime vuonna suurin yhteistyö, josta kieltäydyin oli 9000 euron arvoinen. Siitä kieltäytyminen luonnollisesti kirpaisi, mutta en voinut muutakaan, koska mielestäni tuotteet eivät olleet hyviä.

Saan myös pienen komission, jos ostat suosittelemiani tuotteita blogini kautta. Tämän vuoksi linkeissä lukee lain määrittelemällä tavalla “sisältää mainoslinkin”. Tämä on mielestäni reiluin tapa kertoa tuotteista. Voin kertoa juuri siitä tuotteesta mistä haluan ja mainostajan ei tarvitse käyttää extraropoja mainostamiseen. Jos tuote on hyvä, se saa blogissani näkyvyyttä. Huonoista tuotteista kerron harvoin. Testaamistani tuotteista vaan murto-osa pääsee blogiin. Ihonhoitotuotteita ei suurinta osaa edes tarvitse testata, koska näen jo inci-listasta onko kyse hyvästä tuotteesta.

KUINKA VOIN?

Sain eiliseen Instagram Q&A:han niin paljon kysymyksiä, että mitä tekemistä olen keksinyt kotona. Pakko sanoa tähän, etten oikein mitään. Sitä tavanomaista rutiinia on todella vaikea muuttaa ja keksiä tilalle jotain uutta. Tähän mennessä tein usein blogia aamupäivän ja iltapäivästä lähdin palavereihin, etsimään inspiraatiota kosmetiikkaosastoilta tai kävin pr-tilaisuuksissa. Kaikesta tästä sai virkeyttä ja sitä kautta inspiraatiota. Nyt kun tämä osa työstäni on pois, inspiraatio on pahasti hakusessa. Kärsin tällä hetkellä pahimmasta ideahukasta aikoihin. Tuntuu, että olisin jo kirjoittanut kaikesta. Eli mielelläni otan vastaan toivepostauksia.

Päiväni lipuvat nykyään ohitse melko homeisissa ja turtuneissa fiiliksissä. En ole koskaan ollut mikään hurja ulkoilija ja en jaksa ulkoilla noin tuntia kauempaa, joten sitä teen vaan koiran ulkoilutuksen verran. Tuntikausien ulkoilu ei vaan inspiroi ainakaan täällä Helsingin lähiössä. Se mistä saan voimaa on ystävät ja heidän kanssaan jutustelu ja tekeminen. Tanssi tuo myös paljon iloa ja oman perheen kanssa ajan viettäminen. Luulin hetken itseäni introvertiksi, mutta taidankin olla oikein kunnon extrovertti, joka vaan välillä tarvitsee aikaa yksin. Rakastin lentoemännän hommaa ja jutustelua kollegoiden ja matkustajien kanssa. En tarvinnut paljon mitään muuta elämääni.

Kaiken lisäksi olen ollut kotona neljän seinän sisällä jo helmikuun puolesta välistä henkilökohtaisten terveysasioiden vuoksi. Eli itselläni on jo niin sanottua karanteenia takana puolitoista kuukautta, mutta toivoa antaa se, että tämä kotona oleilu loppuu joku päivä. Spekulointi siitä, että milloin tämä loppuu, on nyt turhaa. Kukaan ei tiedä. On elettävä päivä kerrallaan.

MIKÄ OTTAA PÄÄHÄN?

Salilla treenaavat ihmiset ja teiniporukat. Siis aivan käsittämätöntä, että meille annettuja ohjeita ei noudateta. Nyt on vältettävä mahdollisimman paljon ihmiskontakteja. THL:n mukaan ystävien näkemistä on myös vältettävä. Kuinka vaikeaa se on ymmärtää, että pysykää kotona. Mitä paremmin näitä ohjeita noudatetaan, niin sitä tehokkaammin virus saadaan taltutettua. Kyllä minäkin haluaisin nähdä ystäviä ja käydä salilla ihan oman mielenterveyden vuoksi, mutta en sitä tee. Hoidan oman osani tässä tilanteessa. Nyt on ihan vihoviimeistä olla itsekäs.

MISTÄ SAAN ILOA?

Koska nyt eletään päivä kerrallaan, niin iloa pitää repiä jostain. Ja uskokaa pois tästä negatiivisen oloisesta postauksesta huolimatta – sitä löytyy. Tämäkin postaus ottaa nyt heti uuden suunnan, koska tämä kyllästyminen ja tylsistyminenhän on ihan vaan omaa syytäni. Tässä ne asiat, joista saan iloa:

• Me tykätään mun miehen kanssa katsella tosi paljon kaikkia sisustukseen ja rakentamiseen liittyviä ohjelmia. Esim Great Interioir Design Challenge ja Grand Design.
• Ostettiin myös palapeli, jota ollaan tuntikaupalla väännetty. Nyt on palapelin rakennus kesken, sillä eteen tuli kuvan taivasosio ja se on ihan pirulaisen vaikea.
• Tehtiin myös pari viikkoa sitten kevätsiivous ja siitä tuli kyllä niin virkeä fiilis, vaikka siivoamisen aloittaminen olis kyllä yhtä tuskaa. Nyt muuten kämppä on taas ihan sotkussa, joten kai se olisi aika siivota ja tuoda sillä hyvää mieltä.
• Meikkaaminen tuo myös iloa ja katselen siinä samalla usein Tube-videoita. Tubesta seuraan pääsääntöisesti uusinta American Idolsia, Arhcitectural Digestiä, Ellen Degenersin showta sekä ihanaa New Yorkissa asuvaa suomalaista Lila Xeniaa. Tuben kauneusvaikuttajista en ole jostain syystä vähään aikaan inspiroitunut.
• Liikkuakin pitää ja siinä auttaa Instagram-tili nimeltään @ansaivo. Lyhyet ja tehokkaat treenit on mun mieleen kotona ollessa.

MISTÄ HAAVEILEN JUURI NYT?

Ihan ensialkuun tulee mieleen yksi sana: työyhteisö. Mietin, että miten tämän voisi lisätä tähän yksinäiseen työhön lisäämättä kuitenkaan yritykseni kuluja. Toisena asiana haaveilen mieheni kanssa omakotitalosta. Lainaa on jo pankista pyydetty, mutta vielä pitää säästää käsirahaan (vai miksikä sitä kutsutaan). Tässä sitä nyt sitten jännitän miten käy säästämisen, kun lähitulevaisuus on niin auki. Onneksi meillä on kuitenkin katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Suuremmat haaveet voivat siirtyä.

ONKO JOTAIN UUTTA?

Aina pitää kehitellä jotain uutta, jos vanha tuntuu tökkivän. Opettelin viime viikonloppuna Tik Tokin käytön ja lisäsin sinne pari omaa videotakin. Ihailen palvelun positiivista menoa. Tosin omien videoiden lataaminen muutti mielipiteeni täysin. En voinut uskoa kuinka törkeitä viestejä sain teineiltä ja erityisesti nuorilta miehiltä (oletan profiilien perusteella). Jouduin estämään yleisimmät haukkumasanat, mutta nekään eivät siihen ikävä kyllä riittäneet. Aloin miettimään, että tarvitsenko tällaista negatiivisuutta elämääni. Meillä on täällä Instagramissa ja blogissa niin hyvä meno.

MITÄ AION TEHDÄ, KUN TÄMÄ KAIKKI ON OHI

Haaveilen siitä päivästä! Palaan takaisin salitreenien pariin. Näen tietenkin ystäviä ja perhettä. Käyn kaupungilla ja teen sitä kaikkea normaalia mitä ennenkin. Kummasti sitä tavallista arkea alkaa arvostamaan, kun se viedään hetkeksi pois.

P.S. Tämän meikin tein Instagramissa tällä viikolla. Jos meikkitutoriaalit inspiroi, niin tervetuloa seuraamaan.