Sain lasit ja vanheneminen konkretisoitui

06.11.2019

Vaikka sainkin lasit, niin ikäkriisiksikin kuvailtu mielen kaaos ei koske ulkoisia asioita. Lasit vaan konkretisoivat sen asian, että vanhenen ja en elä täällä ikuisesti. Sinänsä on aivan mielettömän ihana saada lisää ikää, sillä tähän mennessä kolmekymppisenä olo on ollut itselleni ainakin kaikista vaikeinta. Odotan jo seuraavaa vuosikymmentä, koska havaintoja rennommasta ajatusmaailmasta on ilmassa.

MIKSI KOLMEKYMPPISILLÄ ON VAIKEAA?

Parikymppisen naisen huoleton elämä muuttuu kolmekymppisenä vakavammaksi. Vaikka mitään ei tarvitse tehdä tiettyjen normien mukaan, niin silti ainakin itse toivoin, että tähän mennessä työura olisi navigoitu oikeaan suuntaan ja ne sekavat sinkkuvuodet olisivat vaihtuneet rentoihin iltoihin kotona kumppanin, perheen ja ystävien kanssa. Kolmekymppisenä sitä pinnistelee näitä tavoitteita kohti, vaikka se ei välttämättä omalla kohdalla edes toteutuisi. Näin jälkiviisaana – olisinpa vaan keskittynyt nauttimaan jokaisesta päivästä ja olla murehtimatta tulevasta.

Alan pikkuhiljaa tajuamaan myös sen, että me kaikki kuolemme joku päivä. Parikymppisenä oma kuolema kävi harvoin mielessä. Olen kokenut elämäni aikana niin paljon, etten tietenkään haluaisi sen loppuvan. On jotenkin todella outoa edes ajatella, että noin sadan vuoden päästä ketään meistä ei enää ole täällä. Onko kukaan ajatellut samoja asioita? Elämän kiertokulku onkin lopulta todella nopeaa ja mitä vanhemmaksi tulee niin sitä nopeammin vuodet vilisevät ohi.

Itse olen kokenut oman äitini kuoleman ja tuntuu etten vieläkään käsitä asiaa. Aivan mahdotonta edes kuvitella, että olen itse joku päivä samassa asemassa. Lakkaan vaan olemasta ja muutun tuhkaksi. Aivomme on ohjelmoitu jotenkin niin, että unohdamme kuolevaisuutemme. Tosin tällä hetkellä itselläni on joki ohjelmointivirhe, kun asia tuntuu olevan mielessä harva se päivä.

Näin syviä ajatuksia saa yhden silmälasit aikaan.

MIKSI NELIKYMPPISENÄ ON VARMASTI HAUSKEMPAA?

Olen jo pikkuhiljaa saamassa sitä nelikymppisen naisen itsevarmuutta. Tiedän mitä haluan ja jopa tämä sinisilmäinen Miia uskaltaa puolustaa itseään ja mielipiteitään rakentavasti ja fiksusti. Tällainen vahva nainen oli itselleni parikymppisenä hieman pelottava.

Nelikymppinen nainen uskaltaa heittäytyä erilaisiin tilanteisiin ja nauraa itselleen. Eläminen on näin paljon helpompaa. Usko itseensä vahvistuu ja mikään asia ei ole maailman loppu. Sitä uskoo myös siihen, että asiat kyllä lutviutuvat ja ei tarvitse hössöttää, stressata ja analysoida turhaan.

Tietenkin itsevarmuudella ja sillä, että tietää mitä haluaa voi olla huonojakin puolia. Pitää silti muistaa ottaa muut huomioon, mutta se on ainakin omalla kohdallani taottu päähän jo nuorena. Enää en ole niin jääräpää ja annan asioiden olla, koska monella asialla ei ole lopulta mitään tekemistä itseni kanssa. Loukkaannun melko harvoin – tai itseasiassa en loukkaannu koskaan. Ainoa asia mikä suututtaa on ihmisten itsekkyys ja tietenkin tämä nykyajan kulttuuri, jossa kaikesta suututaan. Tämä on omien havaintojeni mukaan sellainen asia, joka saattaa vaan pahentua vanhetessa ellei siihen kiinnitä itse huomiota.

SILMÄLASIRAKKAUS

Ostin tietenkin silmälasini Trend Opticilta, koska olen ihastunut heidän valikoimaansa. Kirjotin meikkaamisesta silmälasien kanssa TÄSSÄ ja muuten näin jälkikäteen tajusin yhden tärkeän asian, joka jäi aikaisemmaasta postauksesta uupumaan: plus- ja miinuslasien kanssa voi meikata ihan miten haluaa. Vain silloin kannattaa kurkata vinkkeihini, jos linssien vahvuudet näkyy selkeästi.

Oli todella vaikeaa valita itselleni silmälasit, koska tykkäsin niin monesta niistä. Silmälasit ovat kuin koruja kasvoilla. Lopulta päätin, että haluan isot silmälasit, koska pääni ja kasvoni ovat yksikertaisesti suurta mallia. Näkyyhän näissä meikkikin kivemmin.

Olisi kiva kuulla, teidän ajatuksia tähän postaukseen. Oletteko huomanneet samoja juttuja iän karttuessa? 

  • Päivi

    Moi, kiitos Mia hyvästä kirjoituksesta taas kerran. Luen sinun mielenkiintoisia juttuja js vinkkejä aina kun ehdin. Vaikka ikää on jo 60 ja pikkuisen yli. Tuo, mitä puhuit elämän rajallisuudesta, tuo mieleen omat ajatukset ja tuntemukset etenkin näin pimeään aikaan. Näin syystalvella omat ajatukset vaipuvat vähän ärsyttävästi usein negatiivisiin asioihin. Olen selkeästi enemmän huolissani läheisistä ja omasta terveydestä näin pimeään aikaan. Kesällä sitä vaan elää jotenkin huolettomana, eikä ota ainakaan mitään turhia murheita. Toiseen asiaan liittyen. Tosi kivat kehykset olet valinnut. Sopii hyvin sinulle. Hyvää talven jatkoa sinulle ja yritetään selvitä näistä pimeistä päivistä ja unelmoida samalla kaikesta ihanasta, sekä nauttia pienistä ilon hetkistä!

    • Miia Johansson

      Heippa Päivi! <3 ja niin totta tuo huoli läheisistä. Siitä unodin kirjoittaa, koska se on vielä voimakkaampi kuin se oma henki. 🙁 Unelmoidaan joo kaikesta ihanasta ja toteutetaan myös niitä elämä pieniä juttuja. KOhta joulu ja pääsee rakentamaan piparkakkutaloa! 😀

  • Eve

    30 tärähtää lasiin kuun lopussa. Ootan sitä kun kuuta nousevaa, että elämä tasaantuisi ilman kärrynpyörien jatkuvaa meininkiä. Mulle 20’s on ollut se myrskyisä itsensä haku aikakausi, joka on tempaissut mukaansa vuoristorataan. Noh, mieluummin vuoristoradalla kuin katsoisin sivusta. Oli korkeakoulut, maski koulut, graafisen suunnittelijan koulut, urapähkäilyä, työpaikkoja, joita vihasin, matkustelua yksin pitkin Eurooppaa, vaihto-oppilasvuosia, ulkomailla töitä, epäonnistunut parisuhde, äidin pois nukkuminen/sairaus (ymmärrän miltä tuntuu, kun ei tajua eikä käsitä ja itku on ollut tänä vuonna herkässä), suunnan hakua, ystävyyssuhteita ja niiden katoamisia yms… Olen toteuttanut lähes kaikki haaveeni ja unelmani tähän asti, nyt on vielä muutama hassu jäljellä mutta ei kiirettä eikä suuria suunnitelmia. Olen elänyt täysillä ja käynyt ylikierroksilla, odotan 30’s vuosilta selkeämpiä linjoja ja jonkinasteista tasoittumista tän järjettömän paahtamisennsijaan, jossa saa nauttia hetkistä eikä tarvitse stressata, että mitä sitten. Välillä voi vaan olla ja tehdä mitä rakastaa (ja oppia kuntoilemaan!).

    Odotan vanhenemista innolla!

    • Miia Johansson

      Helou Eve! 🙂 Sull aon ollut kyllä todella paljon kaikkea elämässä – niin hyvää kuin huonoa, mutta ne on sun vahvuus. <3 Ja hei.. mulla on tuo sama tavoite - oppia kuntoilemaan ja oppia tykkäämään siitä. 😀

  • Eeva

    Moi Miia!
    Aivan ihana kirjoitus elämästä ja sen eri vaiheista.Sitte toi sun tyyli+silmälasit ovat niin nappi.
    No mä oon elänyt tosi värikkään elämän jonka mahdollisti utelias elämännälkä.60-luvulla muutto Malmöön töihin.70-luvulla rakastuminen Hesassa josta Tukholmaan ero 80-luvulla muutto pojan kans Suomeen takas.Paljon matkustelua euroopassa.Vakituinen työ hoitoalalla josta eläkkeelle.Nyt 71v oon onnellinen joka päivästä lähimmäisistä ja edelleen utelias seuraamaan maailmanmenoa.Parasta oppi on itsetuntemus joka ohjaa omaa käytöstä toisia kohtaan.
    Sä Miia oot niin sympaattinen ihminen ja se välittyy meille seuraajille saat olla ylpeä siitä piirteestä itsessäs.

  • Markit

    Moikka; Tärkeimmät ensin. Sinulla on sitten nätti tukka! Ja ihan “erilainen” kuin edellisessä postauksessa”… Tykkään tosi paljon. Tyylikkäät lasit!
    Ja tämä kirjoituksesi taas pisti harmaatkin aivosoluni töihin, ihan päässä suhisee 😄, hyvä teksti.
    Sitten tämä ikäkriisi. Tulihan se minulle kun 60 täytin. Päivän kesti, shampanjapullon verran ja se siitä 😃. Tajusin, etten elä enää toista 60 vuotta. Joten pitää elää Nyt. Ei murehtia eilistä eikä tulevaa, helppoa? No eipä ole. Toisaalta, elämä menee ohi, jos ei osaa nauttia hetkestä. Pienistä asioista, hyvistä ihmisistä ympärillä, siitä, että kaikesta huolimatta on ihan hyvin. Minä olen ollut pitkään työkyvyttömyyseläkkeellä, joten ei ikäkriisi joutanut tulla sekaan, kun oli muutakin, toisenlaisia juttuja. Nyt elämä on tasaista, enkä muuta toivo enkä halua.
    Kirjoitat, että “kaikesta suututaan. Tämä on omien havaintojeni mukaan sellainen asia, joka saattaa vaan pahentua vanhetessa ellei siihen kiinnitä itse huomiota”. Minä ajattelen niin, että nyt 60v+ ei enää närkästy asioista, vaan päinvastoin ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta on enemmän eikä sen eteen ole tarvinnut mitään tehdä. Joskin mietin myös sitä, miten paljon oma sairastelu on vaikuttanut ajatusmaailmaani. Ja mikä on ihan oikeasti tärkeää tässä elämässä.
    Kuten ” Eevakin” kirjoittaa, elämännälkä on mahdoton! Kaikki on niin mielenkiintoista, mitä tapahtuu maailmassa.
    Vai on tullut ohjelmointivirhe…eiköhän tuosta luupista pääse eroon, kun laittaa
    if
    asia tuntuu olevan mielessä harva se päivä
    go
    ajattele mukavia asioita
    😀

  • Anne

    Minà olin kolmekymppisenà vielà suht huoleton, mutta nyt 45 vuotiaana on kaikki ahdistukset ja kuoleman pelot làsnà. Varmasti tulevat vaihdevuodetkin pistàvàt mielen matalaksi. En tiedà mità ikàà tàssà pitàisi odottaa jotta olisi vàhàn rennompi meininki. Itsevarmuus toki on nuoruusvuosia parempi.

    Hyvin sopii lasit sinulle ja tuovat kuitenkin hyvin silmàt esille koska pokat eivàt ole kovin paksut.

  • Maria

    Olen itse nyt 36 ja muutama kuukausi sitten miehelläni todettiin parantumaton syöpä, reilu kuukausi naimisiinmenomme jälkeen. Tämän myötä kuolema ja elämän rajallisuus ovat joka päivä ja joka hetki läsnä. Eipä ollut tullut mieleen että olisin tällaisessa tilanteessa tässä iässä. Elämä tällaisen asian kanssa on raastavaa ja tämän myötä ei enää ikinä elämässään ota mitään itsestäänselvyytenä, rakkaita läheisiä tai elämää itsessään. Ei ole mitään happily ever afteria. On vain tämä hetki eikä mistään muusta ole takeita.

    • Liilatar

      Hei Maria
      Olen kokenut saman itse, vaikka olenkin sinua vanhempi. Runsas vuosi sitten menimme naimisiin ja siitä kuukauden kuluttua miehelläni todettiin parantumaton syöpä.
      Jos haluat jutella, Miialta varmaan saat yhteystietoni.
      Voimia ja lämpimiä ajatuksia!

  • Tiia - Littlebigthings

    Ihana postaus 🙂
    Mä täytin alkuvuonna 40 ja voin kertoo, et omat kriisit ja kotkotukset ne on tälläkin kymmenellä! Mutta joo, kyllä ikä on tuonut armollisuutta itseä kohtaan ja jollain lailla näin nelikymppisenä sitä on aikalailla tyytyväinen elämäänsä. Tämmöstä mummoilua, villasukat jalassa hipsuttelua 😉

  • Eveliina K-H

    Ihanasti kirjoitettu, kiitos Miia näistä sanoista <3

  • Päivisusanna

    Sinullako isot kasvot ja pää- mielestäni ne on niin sirot omiini verrattuna 😀 Itse olen kohta 43 vuotta täyttävä nainen, ja viimeisen kuluneen vuoden aikana olen todella alkanut huomata ikääntymisen vaikutuksia kehossani- hätkähdyttävää ja hiukan ahdistavaakin. Siis kaikenlaisia nivelten ja lihasten kolotuksia, kunnon heikkenemistä ym., mutta harmillisena vaivana myös paha kuivasilmäisyys. Olisikin postaustoive siihen liittyen- mitkä meikit (ripsari, luomiväri) ärsyttäisivät mahdollisimman vähän herkkää, kuivaa ja helposti ärtyvää/vuotavaa/punoittavaa silmää? Onneksi uskon sanontaan nainen on kuin viini, paranee vanhetessaan, ja elämähän on aina vaan ihanempaa ja ihanempaa mitä enemmän sitä vanhetessaan oivaltaa! <3 ps. tosi kauniit hiukset JA lasit!

  • Saritäti

    Upeat lasit ja sopivat sinulle täydellisesti!

    • Miia Johansson

      Kiitos 😍

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*

Instagram