Miksi en ole tavallinen morsian?

En ole hääihminen enkä halua olla huomion keskipisteenä. Eipä uskoisi, että nämä sanat tulevat bloggaajan suusta, jonka työ on julkista. Kammoksun alttarille kävelemistä ja häämekon etsiminen on kaikkea muuta kuin hauskaa. Ajattelinkin siis kertoa hieman, että mitä täällä kulissien takana oikein tapahtuu, kun häämme lähestyvät kovaa vauhtia. Vain kirkko ja ravintola on varattu, mutta kaikki muu on rempallaan, koska kumpikaan meistä ei ole sellaista järjestelijätyyppiä. Häät ovat vain viikkojen päässä.

PIENET HÄÄT

Olen siitä lähtien halunnut pienet häät, kun olin ystäväni pienen pienissä päälle kymmenen hengen häissä. Ne olivat niin tunnelmalliset, intiimit ja hauskat. Mietin, että miksi haluaisin suurempia häitä, joissa en edes kerkeä juttelemaan kaikkien kanssa. Isoissa häissä on tietenkin enemmän juhlan ja bileiden tuntua. Pienissä häissä taas keskitytään olemaan vain niiden aivan läheisimpien kanssa. Tähän ikään mennessä kuitenkin bileet ja live-bändit on nähty ja kaikista tärkeintä on ne läheiset ihmiset.

Olen siis todella onnellinen, että mieheni suostui pieniin häihin. Kirkosta tosin jouduin antamaan periksi ja alttarille käveleminen urkujen säestämänä on väistämätöntä (onneksi ystäväni toimii kanttorina).

KAMALAT HÄÄMEKOT

Ostin netistä häämekon, joka ei sitten korjailuista huolimatta istunut päälleni nätisti (yllä olevassa kuvassa). Iski pieni paniikki. Lähdin siltä seisomalta sovittamaan häämekkoja paikkoihin, joita moni suositteli. Olin aika järkyttynyt siitä, miltä joka ikinen häämekko näytti päälläni. Myös mieheni yhtyi siihen, että näytin mekoissa kuin kymmenen vuotias tyttö oltaisiin laitettu näyttävän arabinaisen mekkoon – upposin niihin. Saumat tuntuivat tönköiltä, puvut raskailta ja ehkä kaikista hassuin asia oli jokaisen asun tissien päälle aseteltavat paksut fileet. Omat tissini eivät täyttäneet niistä puoliakaan ja näytin lähinnä naurettavalta. Miksi ihmeessä tämä nykyajan morsiusmuoti on rakennettu tissien ympärille ja kuinka monelle nuo oikeasti istuu? Veikkaan, että normaalikokoisille ja mallisille. Eräs myyjäkin sanoi, että no ei kukaan tiedä, ettei ne ole oikeasti sun tissit. Noh, kyllä se näytti siltä kuin olisin käynyt Tallinnassa hakemassa täytettä. Ei näin – haluan näyttää itseltäni.

Kysyin eräässä morsiusliikkeessä, että olisiko heillä jotain mekkoa, joka olisi paljon yksinkertaisempi. Heillä ei ollut, vaikka liikkeeseen kävellessäni myyjä oli vakuuttunut, että heidän suuresta kokoelmastaan löytyy minulle mekko. Olenko siis todellakin niin suuri poikkeus ja haluavatko kaikki tätä perinteistä, näyttävää mallia?

Ongelmaksihan tässä muodostuu se, että minun pitäisi hääpäivänä näyttää morsiamelta. Mekko on siis löydyttävä, mutta se on hankalaa, koska kroppaani ei ole rakennettu tuohon tiettyyn muottiin. Jos muut morsiamet itkee onnesta kokeilleessaan mekkoja, niin minä itken epätoivosta.

HIUSTEN JA MEIKIN BRIDEZILLA

Kun on itse alalla ja muutenkin aivan liian tarkka kädenjäljestään voitte vaan kuvitella kuinka tarkka olen omasta meikistä ja hiuksista. Meikin teen itse – se on varmaa. Hiuksia on kuitenkin vaikea tehdä itse, joten vielä pohdiskelen palkkaisinko kollegan tähän tehtävään vai teenkö senkin itse. Alunperin ajattelin heittää omat curly girl -kiharani sotkuiselle pienelle nutturalle (alla oleva kuva), mutta en tiedä jaksanko taas aloittaa geelin kanssa lotrauksen.

Ajattelinkin kysyä teiltä, että miten laittaisin hiukseni? Tehän olette nähneet minusta miljoona kuvaa, ja veikkaan teillä olevan hyvä näkemys asiaan.

OMAT VINKIT MORSIUSPUVUN OSTAMISEEN

Tilanne on tällä hetkellä se, että tilasin kahdeksan mekkoja netistä (kuvassa niistä puolet). Hauska juttu on se, että näköjään häämekkomakuni on noin parin sadan euron luokkaa tai sitten se hyppää lähemmäs kymmentä tuhatta euroa. En siis todellakaan harkitse mitään yli 500 euron mekkoa ellei tilanne mene todella epätoivoiseksi (vaikka yksi näistä kuvan mekoista maksaa yli 1000€).

Hieman simppelimpiä mekkoja löytyy mm. Zalandolta, Asokselta, H&M:ltä, Bubbleroomilta (oma suosikki) ja briteistä Chi Chi Londonilta. Omistan jo kaksi Chi Chi Londonin mekkoa entuudestaan ja ne istuvat todella kauniisti. Jos tilaamistani mekoista ei mieluisaa löydy, niin lähden Tallinnaan – se on viimeinen oljenkorteni. Ja en hakemaan tissejä vaan sitä häämekkoa.

P.S. Postauksen ensimmäisen kuvan korvikset ostin Kensingtonin palatsista Lontoosta. Ne on virkattu käsin silkistä ikivanhalla menetelmällä ja väleihin on laitettu hopeisia palleroita. Rakastan näitä korviksia ja haluaisin niiden sopivan mekkooni. Ne välkehtivät kuin vanhat vintage-korvikset.