Edellisessä postauksessa vastasin kysymyksiinne meikeistä ja maskeeraajan työstä. Tämäkin liippaa läheltä, mutta koitin kerätä tähän postaukseen enemmän henkilökohtaiset kysymykset.
Oliko helppo lähteä vaihtamaan alaa?
– Sanotaanko, että mikä vaan on helppoa, jos päättää. Voi kuulostaa oudolta, mutta vain uskomalla itsee ja toimimalla kohti unelmia saa varmasti halutun lopputuloksen. Sain onneksi aikuiskoulutustukea, joka mahdollisti vuoden koulun ja tein siinä sivussa myös blogia. Tarkoitus oli koulun jälkeen mennä kesäksi takaisin lentoemännän töihin, mutta töitä alkoi olla sen verran, että päätin hypätä koulun penkiltä suoraan yrittäjäksi.
Haluan painottaa, etten ole millään tavalla parempi tai erityisempi kuin muut. Teen kovasti töitä, opiskelen kokoajan alaani (niin meikkausta kuin some-asioitakin) ja treenaan ja treenaan. Uskon, että tämä kaikki onnistuu vain sen vuoksi, että tämä on suuri intohimoni. Jos sisimmissään tuntee, että tämä ei ole se juttu, niin mikään tuskin lähtee lentoon. Vastasikohan tämä kysymykseen? 😀
Oletko joskus miettinyt luomien poistoa?
– Hih. Saan tästä niin paljon kysymyksiä. Joo, olen luominen kaveri ja se kulkee suvussani. Olen tarkastuttanut luomeni ja seuraan niitä kokoajan. Jos alkaisin niitä poistamaan, niin olisin aikamoinen tilkkutäkki. Nyt on vaan kaulassa ja rintojen välissä yhdet, jotka ovat sen verran koholla, että taidan ne sen vuoksi poistaa. Muuten olen ihan sujut luomien kanssa ja en häpeä niitä. Ne ovat osa minua. Ja miksi puhun häpeästä – muutamat teistä ovat laittaneet privaviestiä kuinka häpeävät omia luomiaan ja kyselevät, että häiritseekö luomet minua.
Millaiset työkeikat on kivoimpia? Missä näet itsesi 10 vuoden päästä? Tulevaisuuden ammatilliset haaveet?
– Kaikista eniten pidän kuvauksista. Iltalehden ja Ellen tekeminen on ollut yksi unelmien täyttymys ja toivon, että tämä aloitteleva maskeeraaja saisi sieltä taas lisää hommaa. Kymmenen vuoden päästä näen itseni tekemässä erilaisia tuotantoja liikkuvan kuvan ja still kuvan maailmassa. Vaikea sanoa mihin maailma muuttuu, joten en tiedä onko blogiani silloin vielä pystyssä. Eräs näkijä sanoi kerran, että minulle sopii kaikki työt, jossa olen jollain tavoin esillä ja melkein kaikki työni ovatkin olleet sellaisia. Itse kuitenkin haluaisin livahtaa kameran toiselle puolelle ja antaa toisten poseerata.
Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä minkälaisia mahdollisuukisia ja uusia töitä vielä muuttuva maailmamme tuo tullessaan. Luulisin kuitenkin pysyväni yrittäjänä ja uskon muutenkin pienyrittäjyyden kasvuun usealla alalla.
Toivoisitko lapsia?
– Kyllä haluaisin ainakin yhden lapsen.
Miten vietät joulua? Mitä toivot joululahjaksi?
– Vietämme joulua yhden päivän Lahdessa siskoni ja hänen miehensä luona. Toisen päivän vietämme joulua Porvoossa mieheni vanhempien luona. Joulut on meidän molempien perheissä rentoja, emme pukeudu hienosti vaan syömme paljon ja herkuttelemme. Joululahjaksi olen toivonut värikkäitä sukkia sekä suunnittelen kerääväni rahaa jollekin hyväntekeväisyyskohteelle – tämä pitää vielä selvittää. En oikeastaan halua mitään tavaraa jouluksi, koska minulla on jo kaikkea. Jos tarvitsen jotain, niin ostan sen itse. En halua yhtään lisää krääsää tähän maailmaan.
Kadutko mitään, mitä oot tehnyt?
– Noh, onhan sitä nuorena tullut tehtyä aika paljon tyhmiä juttuja, mutta se on osa elämää. Eli en oikeastaan kadu. Paljon on tullut kokeiltua ja nähtyä. Onneksi mitään ei ole sattunut.
Mitä Bertta-koiralle kuuluu?
– Bertalle kuuluu hyvää. Hän on rodultaan Tiibetin terrieri eli hyvin terve rotu. Naapurin koira tosin pääsi hyökkäämään hänen kimppuunsa. Onneksi mitään ei käynyt. Harmi vaan, ettei hän uskalla oikein enää tulla illalla ulos.
Syötkö mielestäsi terveellisesti? Minkälainen ruokavalio sinulla on?
– Voisin sanoa, että olen aina noudattanut tieteämättäni 80-20 -dieettiä vai miten se kirjoitetaan? Eli noin 80% ajasta syön terveellisesti ja loput 20% sitten herkuttelen. Aamuisin olen juonut jo yli 15:n vuoden ajan Herbalife-pirtelön, mutta lounas jää usein työn touhussa väliin. Vettäkin pitäisi muistaa juoda. Muuten teemme kotonamme terveellistä ruokaa.
Milloin aloitat vloggaamaan YouTubeen?
– Toistaiseksi tämä ei ole suunnitelmissa. Olen niin iloinen, että blogini keskittyy vahvasti kosmetiikkaan, koska henkilökohtainen elämäni ei ole kovinkaan mielenkiintoinen. Lisäksi haluan enemmänkin erottua osaamisella kuin henkilökohtaisen elämän paljastamisella. Haluan tällä tavoin kertoa nuorille, että julkisuudella ei voi tehdä itselleen työtä vaikka somella taas voi. Eli some tukee osaamista, mutta oman elämän ja ulkonäön esitteleminen ei vie pitkälle. Suurinosa kovan tason vaikuttajista on fiksuja business-ihmisiä ja he tekevät muutakin kuin poseeraavat kameralle omissa kanavissaan.
Miten toteutat työssäsi ekologisuutta ja ajattelet ympäristöä?
– Tunnen piston sydämessäni. Ainoa mitä teen on kierrätän ja lahjoitan käyttämättä jääneet kosmetiikat apua tarvitseville. Olen aivan kauhuissani siitä roskamäärästä, jota työni kautta tulee. Viikottaisten pr-pakettien määrä ja paperisilppu on käsittämätöntä.
Onko ikävä emoilemaan?
– Olen siis entinen lentoemäntä. Ja kyllä ajoittain kaipaan niitä ihania ihmisiä niin kollegoita kuin matkustajiakin. Viimeisin työpaikkani Norra oli aivan loistava ja töihin oli aina niin kiva mennä. Epäsäännöllistä työtä, aikaeroja ja outoja työaikoja en kaipaa. En myöskään kaipaa palmun alla lekottelua, koska sitä ei ehkä uskoisi, mutta sekin käy työstä. Nyt on ihanaa, kun lomaa oikein odottaa. Suunnittelemme muuten juuri tänä viikonloppuna lomaa. Suuntaamme alkuvuodesta jonnekin lämpimään.
Millainen on ollut matkasi hyvään itsetuntoon?
– Tästä voisi varmasti kirjoittaa ihan erillisen postauksen. Ja onpa ihanaa, että te siellä ruudun toisella puolella ajattelette näin. Uskon kaiken alkaneen siitä, että lähdin 16-vuotiaana rohkeasti vuodeksi vaihtoon. Sen jälkeen tein useassa eri maassa töitä ja karistin suomalaisen ujouden pois. Nyt vasta alan tuntemaan itseni aikuiseksi (ainakin hieman). Hyvä itsetunto koostuu niin monesta asiasta: Olen oppinut kunnioittamaan itseäni ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Olen aina kaikille mukava, koska saan siitä myös hyvän olon itselleni. Edes heittereille en suo vihaisia sanoja vaan varsinkin niissä tilanteissa koen olevani tilanteen yläpuolella ja itsetuntoni saa terveen buustin. Positiivisuus auttaa niin paljon hyvässä itsetunnossa, koska negatiiviset asiat vain musertavat ja masentavat.
P.S. Postauksen meikissä käytin seuraavia avaintuotteita: Luomiväri Anastasia Beverly Hills Norvina -paletti*, Huulet Art Deco Liquid Lipstick sävy 08 (en ikävä kyllä tiedä mistä näitä ihanuuksia saa), meikkipohja Max Factor Radiant Lift Foundation*. Korvikset ovat Helsingin Punavuoressa sijaitsevasta Barong Butik -kaupasta.
*Sisältää mainoslinkin. Tuote saatu.
“Olen aina kaikille mukava, koska saan siitä myös hyvän olon itselleni.”
Tuo on hienosti sanottu ja ajateltu <3
Heips; Tota noin…mikä on heitteri? En ole tuommoista sanaa kuullut. Ja olet jonkun kerran maininnut, että jaat osan meikeistä “apua tarvitseville” Ja taas jäin miettimään, että keitä he ovat? Hyvä juttu se kuitenkin on, vaan mitä kautta sen teet?
Kirjoitat, että kaikki on mahdollista, kun tahtoa ja uskoa itseensä ja omaan tekemiseensä riittää. Minä luulen, että sinulla Miia on bitit olleet ykkösiä, jokunen nolla välissä. Eli sinulla oli mahdollisuus, tuki, elämäntilanne, tahto ja kova yrittäminen ja onnistuit, mikä on aivan loistavaa, koska työtä olet unelmasi eteen tehnyt ja teet. Ja elämänasenne oikea. Mutta luulenpa, että kaikilla se ei vaan onnistu, vaikka miten uskoo ja tahtoo. Tulee taloudellisia juttuja ja myös muita huomioon otettavia asioita. Olisihan se hienoa, jos kaikki ihmiset pystyisivät ja jaksaisivat tehdä hommia unelmien eteen. Realistina tätä tuumin. Mutta antaahan sinun onnistumisesi tsemppiä jollekin toiselle, ja se on hyvä. Ja kyllä minäkin mieluummin lueskelen onnistumistarinoita, koska positiivisuus tuo lisää positiivisuutta.
Mukavia kysymyksiä ja vastauksia olivat nämäkin. Ja toivottavasti saat ne kirjavat sukat 😊.
Heippa Markit! 😀 Heitteri tulee suoraan englanninkielisestä sanasta ‘hater’ eli vihaaja. Apua tarvitsevia löytyy niin Instagramin kautta kuin Facebookin ryhmistä. 🙂
Mä kyllä uskon, että jokaisella on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan. Ainoa este voi olla jokin vakavampi sairaus, kehitysvamma (joka voi olla este jollekin tietylle työlle) tai hankala elämäntilanne. Suurimmalla osalla meistä ei onneksi näitä ole. 🙂 Mikä mut erottaa niistä, jotka eivät onnistu on kova työn tekeminen ja omistautuminen asialle. Tätä sanoo varmasti moni elämänsä muuttanut. Helppoahan se ei ole vaikka ulospäin voi näyttää, että kaikki olisi vain ruusuilla tanssimista. Enhän näytä ollenkaan täällä blogissa niitä työntäyteisiä ympäripyöreitä päiviä ja vastoinkäymisiä. Vielä on pitkä matka kuljettavana, koska näin yrittäjänä ei koskaan tiedä saako hommia tai yhteistyötä. On vaan uskottava ja tehtävä. Taloudellisestikaan ei ole mulla ollut aluksi helppoa ja kukaan ei ole siinä auttanut eli nollista olen lähtenyt.
Hei; En sanoisi, että elämäsi on ollut ruusuilla tanssimista. Sen verran olen blogitekstiesi rivien välistä ja jonkunkin vuoden eläneenä arvellut. Elämähän ei ole tosiaan helppoa. Ei minulla ainakaan, mutta hyvää se elämä kuitenkin on ollut. Ehkä katselemme maailmaa vähän eri kantilta. Erilaisesta elämäntilanteesta ja eri ikäisinä. Mutta eihän se ole huono asia, eihän? Voin sanoa ihan vilpittömästi, että arvostan sinua ja valintojasi. Vaikka en sinua tunne, niin se, mitä blogistasi on välittynyt, on kuitenkin antanut sinusta jonkunlaisen kuvan, tarkasti kun lukee. Hyvän kuvan.
Joten jatketaan samaa rataa, jookos? Ja ollaan vähän eri mieltä välillä, mutta sehän vaan avartaa ajatusmaailmaa.😊
Joo se on totta.. varmasti katsotaan elämää eri kantilta. 🙂 Ja tykkään aina vaihtaa ajatuksia sun kanssa näistä. 🙂
Kiitos vastauksesta! Oot upea tyyppi ja sun vinkkejä ja kirjoituksia on niin kiva seurata.
Kaikkea hyvää 🍀
Kiitos ihana ❤️