Todellinen syy yksin lomailuun

Yksin lomalle lähteminen aiheutti monessa ihmetystä täällä Suomessa kuin myös Meksikossakin. Paikalliset eivät osanneet lainkaan prosessoida sitä, että miksi ihmeessä nuori nainen lähtisi yksin lomalle. Miesten yksin matkustaminen ymmärretään, mutta naisten ei. Olen huomannut, että monessa maassa itsenäinen ja vahva nuori nainen aiheuttaa ihmetystä. Resortin joogaopettajakin katsoi minuun ja sanoi: “Warrior soul.” Ei – en ole riippuvainen perheestäni tai miehestäni. Pidän kyllä itsestäni huolta, mutta tarpeen vaatiessa osaan myös pyytää läheisiltäni apua tai uppoutua mieheni kainaloon ja unohtaa maailman murheet.

Rehellisesti sanottuna oli kaksi syytä miksi lähdin reissuun. Ensimmäinen niistä oli se, etten osaa lomailla kotona. On hyvin helppoa hivuttautua työhuoneeseeni vastailemaan sähköposteihin ja kirjoittamaan blogiani. Työpäivät venyivät välillä aivan älyttömän pitkiksi, koska minussa on pientä perfektionistin poikasta ja siksi mielestäni blogini sisällön pitäisi olla täydellistä ja sähköposteihin olisi vastattava heti. Työmäärän lisääntyessä on pakko antaa hieman periksi. Lomalla oli aikaa miettiä, että mikä osa työstäni on tärkeää ja mikä vie tuhottomasti aikaa. Tein myös pienen liiketoimintasuunnitelman; lisäksi muutin palveluni yksityisasiakkaille. Lisää siitä toisten nettisivujeni hinnastossa.

Toinen lomailuni syy liittyy myös työasioihin. Halusin aikaa miettiä mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Miksi teen vaan kokoajan töitä, koska työ ei kliseisesti sanottuna tekemällä lopu. Aikaa on jätettävä muuhunkin. Haluan aloittaa kivan harrastuksen ja olla osa jotakin yhteisöä. Halusin aloittaa tanssin, mutta koin ennen harrastamani salsan ja bachatan itselleni liian haastaviksi. Koen monen kokeilemani harrastuksen kohdalla, että jopa aikuisryhmäläisistä koitetaan leipoa ammattilaisia saati sitten nuorempien ryhmissä. Haluan vain harrastaa ja pitää hauskaa – eikä tavoitteeni ole loistaa kevätnäytöksissä tai kilpailuissa.

Ilmoittauduin twerkin alkeisiin, koska se näyttää yksinkertaisesti niin hauskalta, mutta on samalla myös superrankkaa. Lupasin aloittaa Ruusumiehen kanssa salilla käymisen, jota jo kerran syksyllä aloittelin, mutta tylsä saliohjelmani sai innostuksen laantumaan. Lisäksi aloitan joogan, joten eiköhän tässä ole jo ihan hauska setti kasassa. Toisin sanoen aloitan taas elämään oman alakerran bunkkerini ja maskikeikkojen ulkopuolella.

Yksin lomailu vaatii sen, että yksinkertaisesti viihtyy omassa seurassa. Ensimmäisenä lomapäivänä oli jännää lähteä yksin aamupalalle, yksin syömään ja tehdä kaikki yksin. Toisaalta se muistutti vanhoja lentoemäntäaikoja silloin kun lensin kaukolentoja – aina ei ollut muita miehistön jäseniä turvana. Tämän vuoksi tajusin heti kohteessa, että lomailu muistuttaa tällä tavoin työn teosta – lentomännän työstä. Silloin elämäntehtäväni oli täydellisen rusketuksen saavuttaminen ja juhliminen. Juuri ne asiat joista en ole tällä hetkellä pätkääkään kiinnostunut, koska rusketuksenkin saa purkista. 😉

Kun lomakohteessa oli pari päivää pilvistä, oloni oli kuin vankilassa. Salillakaan ei jaksanut olla aamusta iltaan ja shoppailukaan ei enää kiinnosta yhtä päivää enempää. Tämä voi kuulostaa hyvin erikoiselta, mutta silloin kun on nähnyt paljon upeita lomakohteita ja shoppaillut ympäri maailmaa, niin tuntuu siltä, että mikään ei oikein tunnu miltään. Jos kukaan on lukenut viimeisimmästä Ellestä Cheekin haastattelun, niin ymmärrän täysin miltä hänestä tuntuu, vaikken olekaan rikas kuten hän.

Ajatukseni hyppivät loman aikana laidasta laitaan. Rakastin lämpöä ja aurinkoa, mutta samalla tajusin, että kaikki mitä rakastan on kotona. Perheeni, Ruusumies ja se aivan tavallinen arki. Odotan jo innolla, että pääsen ostamaan kuusta ja sen koristeita. Odotin itseasiassa sitä koko loman ajan.

Olen aina vähän naureskellut niille, jotka lähtevät ulkomaille etsimään itseään. Ratkaisu oman elämän ongelmiin harvoin löytyy toisesta maasta. Arjen ongelmien ratkominen tapahtuu täällä kotona ja karkuun lähteminen ei auta. Itselleni tämä oli viikon mittainen ajatuksien katkaisu. Missä nyt mennään ja miten asioita on korjattava, jotta olen tyytyväisempi.

Rehellisesti sanottuna en tiedä tulinko hullua hurskaammaksi varsinkaan nyt, kun jetlag painii kroppani kanssa ja paluu koneen äärelle tapahtui suoraan yölennolta. Aika näyttää. Vaikka kaikki näyttää täydelliseltä, niin meillä jokaisella on omat ongelmamme, joista muut eivät tiedä mitään. Se vuoksi muistakaa olla lempeitä toisianne kohtaan ja käsitellä omat ilkeyden puuskahdukset omin tavoin satuttamatta muita.

P.S. IG-stroorejani seurailleet kyselivät paljon hotellistani. Se oli Azul Beach Resort by Karisma Meksikon Puerto Moreloksessa Playa del Carmenin ja Cancunin välimaastossa. Resort oli todella rauhallinen ja pieni verrattuina jättimäisiin All Inclusive -hotelleihin. Olin toisen pariskunnan lisäksi ainoa suomalainen (muut pääosin Kanadalaisia). Ruoat tilattiin listalta ja resortin ravintolat olivat gourmet ravintoloita. En ole koskaan nähnyt niin hienoa All Inclusive -hotellia.