Nyt ollaan niin pitkään möyritty meikkien ja sutien maailmassa, että on aika jutella jostain muusta. Näitä asioita tuskin tiesitte minusta:
1. Mihin olen koukussa?
No, työni lisäksi minua ja myös Ruusumiestä koukuttaa televisiosarja Game of Thrones. Aloitimme noin kuukausi sitten katsomaan ensimmäisestä kaudesta alkaen ja nyt ollaan siirtymässä jo kuudenteen kauteen, eli kohta saavutetaan muut sarjaa seuraavat. Vaikka inhoankin sarjan väkivaltaisia taistelukohtauksia, niin silti joku siinä vaan koukuttaa.
2. Mikä ärsyttää?
Olen yleensäkin aika hyväntuulinen kaveri, joten ärsytyksiä on vähän. Yksi todella outo asia tosin ärsyttää ja jopa vähän ahdistaa. Silloin, kun joku tulee istumaan bussissa liian lähelle. Inhoan sitä, kun tuntemattoman ihmisen olkapää koskee omaani ja tunnen, kun hän hengittää. Yök!
3. Mitä tekisin lottovoitolla?
Olen oikeasti todella onnellinen siihen, mitä minulla on nyt. En tarvitse oikeastaan mitään lisää. Jos sitä rahaa kuitenkin yhtäkkiä tulisi, niin ostettaisiin Ruusumiehen kanssa talo tai rivitalon pätkä. Ehkä sitä voisi muutamaan pienempään kämppäänkin sijoittaa. Palkkaisin sisustussuunnittelijan tekemään kodistani kauniin ja kai sitä voisi autokaupoillakin käydä. Sellainen auto, joka vie paikasta A paikkaan B riittää ja mielellään ei menisi matkalla rikki. Isosiskon veisin tietenkin jenkkeihin reissulle ja ostaisin hänelle sieltä ihan kaikki mitä hän haluaa.
4. Milloin sain ensimmäisen suudelman?
Apua! Se oli märkä pusu ja omaan käteen harjoittelu ei ollutkaan sitten yhtään sama asia, mitä se todellisuudessa oli. Terkkuja vaan Veikolle. Niin milloin – taisin olla kahdeksannella luokalla ja Joutjärven nuorisoseuran discossa Lahdessa. Taustalla soi Samuli Edelmanin ‘Tuhannen yötä’ ja vitsit, kun mua jännitti.
5. Mikä on hirvein koulumuistoni?
Lukiossa en ollut hirmuisen tykätty tyyppi. Meillä oli jokin ihme vihko koulun aulassa, johon kaikki saivat kirjoittaa mitä halusivat jokaisesta “vanhasta” vai oliko se abista? Oma sivuni oli täynnä aivan kamalia asioita – pahempia mitä olen koskaan blogin kommenttiboksiinkaan saanut. Lisäksi on pakko mainita koulun liikuntatunnit. Kiitos vaan telinevoimistelun, juoksun, pallonheiton ja kaikessa kilpailemisen – sain itselleni oikein kunnon liikuntainhon. Loistava tapa kannustaa suomalaisia liikkumaan!
6. Minkä päivän haluaisin elää uudelleen?
No ehdottomasti sen päivän, kun tapasin Ruusumiehen. Muistan edelleen, kun hän seisoi Mestaritallin terassilla odottamassa minua. Valkoinen pörröpää näkyi jo kaukaa. Niin ällöromanttiselta kuin se kuulostaakin, mutta tiesin jo kaukaa katsoessa, että hän on se oikea. Siinä hän vaan seisoi ja hymyili. Olin myyty.
7. Upeinta mitä olen tehnyt?
Ehkä hulluin upeimmista asioista on laskuvarjohyppy. Edelleenkin mietin, että olisi upeaa aloittaa laji uutena harrastuksena. Nythän asutaan ihan tässä Malmin lentokentän vieressä, joten ei olisi harrastepaikka kaukana. Siitä on jopa videomateriaalia, jonka voit katsoa TÄSTÄ. Noin kohdalla 2:20 hyppään koneesta.
8. Jos saisin käyttää vain yhtä meikkibrändiä loppuelämäni, niin mikä se olisi?
Uuh, tämä on vaikea! Lemppereita löytyy niin monelta eri merkiltä. Kai se olisi sitten Make Up Store, koska heillä on lähes kaikki tuotteet loistavia. Markettimeikkibrändeistä se olisi Isadora tai NYX. Tämä kysymys oli muuten Ruusumiehen keksimä. 😉
9. En ikinä..
..lähde Helsingin keskustaan ilman meikkiä. Kyllähän sen kaikki tietää, että olen hyvin erinäköinen ilman meikkiä. 😀 Epämukavuustaso olisi asteikolla yhdestä kymmeneen täysi kymppi!
10. Tulevaisuuden suunnitelmat?
Tulevaisuutta voi mielestäni suunnitella vain työsaralla. Lapsia eivät kaikki saa vaikka haluaisivat ja onnellinen parisuhdekin voi odotuttaa vuosia. Haluan ehdottomasti kirjoittaa lisää juttuja Elleen (pian on muuten tulossa yhteen numeroon jopa 5 sivua omaa käsialaa). Blogia haluan jatkaa, vaikka kärsin silloin tällöin pienestä ikäkriisistä sen suhteen – luomeni ja silmänaluseni alkavat olla jo vähän ryppyiset. Muuten mielestäni iällä ei ole mitään väliä. Tämä blogipuoli nyt vaan on niin ulkonäkökeskeistä. Maskeeraushommista nautin ja teenkin paljon töitä sen eteen, että joku päivä pääsen vielä tekemään enemmän TV:tä, mainoksia ja kuvauksia. Lisäksi odottelen pitkään poissaolollaan loistanutta urheilumotivaatiota. Heti sen palatessa suunnitelmiin kuuluu myös itsestäni huolta pitäminen.
P.S. Kahdessa alimmassa kuvassa huulissani on Essencen uutta nestemäistä huulipunaa sävyssä 02 smooth and groove. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, ja maksaakin muutaman hassun euron. Tätä merkkiä saa mm. Tokmannilta.
Ymmärrän blogimaailman antaman paineen, mutta oot tosi taitava kirjoittaja ja sulta annat hyviä vinkkejä. Älä vaan lopeta sen takia, että kasvoille ilmestyy muutama ryppy! 🙂 niitä varmasti lukijoillekin ilmestyy 😉
Hihi.. ihana Katriina! <3 Joo kaikkihan me tässä vanhetaan ja blogimaailmakin sitä myötä muuttuu. Tänään itse etsin Youtubesta tutoriaalia ryppyisille silmänalusille ja löysin loistavan videon jossa oli noin 40-50 vuotias nainen. Ja niin kaunis hän oli!
Moi!
Pakko kysyy, millaisen liikunnan olisit uskonut inspiroivan sinua kouluaikoina?
T. Liikunnanopettaja, joka ei haluaisi aiheuttaa traumoja…
Oih! Ihana oot. Parasta oli mun mielestä lukiossa, jossa uskaltauduin ottamaan yhden kurssin. Siellä sai aina valita kolmen vaihtoehdon kesken esim. kävely, aerobic tai laskettelu. Tärkeintä kuitenkin, ettei olisi kilpailua, koska se vie motivaation ihmiseltä, joka ei ole liikunnallisesti lahjakas. Tietenkin eri vaihtoehdot on plussaa eikä pakottaa jokaista tekemään sitä niin kamalaa telinevoimistelua ja siellä nöyryyttämään itseään. 🙁
Essencen puna näyttää ihanalta! Olen itse tänä kesänä ihastunut saman merkin gel effect- kynsilakkoihin- ihanaa kun aina ei tartte maksaa maltaita jostain oikeasti hyvästä 🙂 Ps. muistan myöskin lukiosta sen kamalan seinään teipatun paperin johon sai vapaasti haukkua inhokkiaan (=kateuden kohdettaan)- JA liikunnan tunnit joissa oppilaat itse valitsivat joukkeet (esim. pesäpallossa olin aina itse viimeinen valittu) ja kilpailemisella& tulosten mittaamisella oli IHAN liian suuri merkitys. Siksi yritän itse omassa työssäni (toki elämässä noin muutoinkin) välittää vain ja ainoastaan hyvää ja positiivista energiaa- musa-alalla kun olen niin ehdottomasti tärkeintä on laulamisen ILO. Taidat sinäkin olla samanlaisen viestin välittäjä omassa “genressäsi”, hyvä niin <3
Heippa! Joo en kyllä ymmärrä miten opettajat on edes sallinut tuollaisen pahan kirjoittelun. 🙁
Ja kyllä.. ollaan omien asioidemme viestin välittäjiä. Laulaminen ja meikkaaminen on hauskaa. 😀 Niin pitäisi kyllä olla liikunnankin.
Heippa Miia! Olen kiinnostunut meikkaaja-maskeeraajan koulutuksesta. Yritin etsiä, mutta pikaisella haulla en löytänyt opinahjoasi, kiinnostaa siis missä koulussa olet hankkinut koulutuksesi?
Heippa Heidi! Opiskelin Stadin ammattiopistossa aikuispuolella. Taitaa olla tällä hetkellä aioa kunnallinen. En ole ihan varma tosin onko Savonlinnassa vielä sama linja. Taustalla pitäisi olla joko kampaajan tai kosmetologin tutkinto (ainakin silloin), mutta itsellänihän ei ollut kumpaakaan. Näytin vain tekemiäni töitä ja osoitin motivaation alaa kohtaa. Sillä pääsin sisään. Tässä kyseinen tutkinto: https://www.hel.fi/ammatillinen/fi/koulutukset/koulutukset-tutkinnot/koulutukset-ammattitutkinnot/teatterialan-ammattitutkinto
Surullinen olo, että lukiossa on käyttäydytty noin huonosti. Lupa kirjoittaa, ei tarkoita lupaa huonoon käytökseen. Idea oli varmasti ilahduttaa, mutta toteutus joidenkin osalta nolo.
Mutta onneksi se ei ole sinua lannistanut!!!
Älä missään nimessä pohdi blogia/vlogaamista ikäkysymyksen kautta negatiivisessa valossa!!!!
Ammattitaito ja opiskelun tuoma taito kertyy vain vuosien myötä. Se ei ole miinusta vaan plussaa. Ala kuin ala, niin on heitä jotka ovat luontaisesti lahjakkaita, mutta silti opinnot ja työ tuovat aina vaan osaamista ja vakuttavuutta lisää. Eli vuodet parantaa!!!
(Toki niitäkin joille ei kerry määrättyä enempää, mutta sinulla on tuo lahjakkuus ja into, jolloin kaikki vain lisääntyy )
Ja kuten toisetkin ovat kommentoineet: lukijoissa on ikääntyviä. Tarve on monille ohjeille ja jos ryppy ilmestyy silmänurkkaan, on kiva että blogisti osaa välillä käsitellä ikääntymisen kauttakin asioita.
Valovoimaisuutesi ei ainakaan vähene iän myötä!! Jatka AINA!
Voi ei kuinka ihanan kommnetin jätit! <3 Kiitos ihanista ja viisaista sanoista. 🙂
Pakko sanoa: Muista, että meitä vaikuttuneita vakiseuraajia on pilvin pimein, joille sinun blogistasi on suurta iloa, vaikkemme kommentoi juuri koskaan.
Olemme iloisia ja tyytyväisiä lukijoita, eikä oma kommentti tunnu lisäarvolta kirjoitustesi perään.
Se peukku ylös olisi varmaan kiva näissäkin!? :p
Heippa! Hih.. joo.. totta. Tuo peukku voisi olla näissä hyvä, koska tiedän, että teitä vakkareita on ihan hirmuinen määrä. <3 En itsekään kommentoi lukemiani blogeja, mutta vakkarina olen niissä ollut pitkään. 😉
No hei taas; Älä hyvä tyttö nyt ikäkriiseile siellä, enhän minäkään, vaikka olen jonkun kymppä+ vanhempi. Katsos, tässähän käy vaan hyvin. Me lukijatkin nimittäin vanhennutaan ja kaivataan yhä enemmän neuvoja ja vinkkejä. Ja kun sinäkin vanhenet, niin tulet vaan taitavammaksi ja viisaammaksi! Ja hyväntuuliset ihmiset ( kuten sinä) pysyvät nuorekkaina, kun hymy on herkässä ja silmät nauraa.
Ei siis mitään hätää. Pistät vaan Ruusumiehen sinne terassille uudelleen, katselet kaukaa ja hihkut mielessäsi.
Nämä itseanalyysisi on kyllä kivoja. Vaan mitäköhän Ruusumies olisi vastaillut…
Tukevaisuutta on vaikea suunnitella, mutta hei, huomennakin on varmaan kiva päivä! ?
Hieno postaus. Toivottavast tällaisia arkisia ja elämänläheisiä pohdintoja tulee olemaan blogissasi muulloinkin. Voin sanoa, että nuo koululiikunnan jättämät traumat voi kyllä myös voittaa. Itsekin olin tosi huono liikunnassa, ja vielä kömpelö. Mut onneksi lukiossa meillä oli aivan huippu ope, ja saimme osittain harrastaa tunneilla niitä lajeja, joista pidimme. Nykyään olen himoliikkuja, ja liikunta on hyvä vastapaino työlle. Toivotaan, että löydät liikunnan ilon ja itsellesi mieluisan lajin. Mukavaa syksyä!?
Hei Miia, mä oon saanut ihan hirveästi inspiraatiota sun blogista ja oon itekkin päätynyt lähtemään vakituisesta työstä koulun penkille. Täytän ensi vuonna 28, ja totesin, että nyt on aika tehdä muutos! Aloitin tällä viikolla opinnot. Voisin sanoa, että kiitos kuuluu myös sinulle, sillä näytät ihanaa esimerkkiä siitä, kuinka haaveilla ja toteuttaa ne haaveet. Haluan itsekin saavuttaa haaveeni, joten tien päällä ollaan, kohti unelmaduunia ? Kiitos siitä ja kiitos myös tästä blogista! <3
Olet niin kaunis! 🙂 vaikutat myös sisäisesti kauniilta.
Tuo ajatus tuli mieleeni ja halusin sen kertoa 🙂
Voi Mandi! Kiitos ihana! Piristit kyllä nyt mun iltaa! <3