Läskiä on montaa eri muotoa, mutta niistä salakavalin ja yllättävin on laihaläski. Keskustelupalstoilla ja jopa ystävysten kesken käytävissä keskusteluissa laihaläski lytätään täysin. “Ei sinulla ole varaa valittaa.” Nostan kissan pöydälle ja itseni likoon, koska edessäsi seisoo laihaläski. Se tyttö, joka näyttää laihalta, muttei olekaan.
Mitä on vaatteiden alla?
Oikean malliset vaatteet piilottavat alleen paljon. Laihaläski voi huijata itsensä lähes missikisoihin asti, kunnes tulee aika paljastaa bikinivartalo. Myös hyvässä kunnossa oleva tyttö voi salakavalasti muuttua laihaläskiksi kenenkään huomaamatta. Pahimmassa tapauksessa hän ei huomaa sitä itsekään, koska samat vanhat vaatteet istuvat edelleen päälle.
Laihan läskin voi huomata toisellakin tapaa ja se on se tapa, jolla itse heräsin todellisuuteen. Vuoden totaalisen urheilutauon jälkeen päätin tehdä muutamat vatsalihasliikkeet – ihan niitä perinteisiä. En päässytkään ylös vetämättä itseäni käsillä pystyyn. Siinä sitten istuin hölmistyneenä. Miten vetää itsensä rapakunnosta takaisin ruotuun. Ja koskaanhan en ole mikään urheilullinen edes ollutkaan. Olisiko nyt oikesti aika saada sitä lihasta luiden ympärille? Sitähän lysähtää vanhemmiten kasaan ja liikkuminen vaikeutuu, jos ei asialle tee jotain.
Huijausta
Kuvakulmat kokovartalokuvissa huijaavat vielä enemmän. Katsokaa vaikka näitä kuviani. Laihaläski voi näyttää upeissa instagram-kuvissa huikealta mallilta, jonka kroppaa kadehditaan. Hän kertoo sinulle kuinka ei tarvitse liikuntaa ja voi syödä sitä mitä huvittaa. Varmasti vielä 18-vuotiaana tämä käy päinsä ja onkin totta. Kaikesta huolimatta jo tuossa vaiheessa tämän kuvitteellisen tytön rasvaprosentti voi olla korkea.
Ulkonäkö voi huijata, mutta rasvaprosentin mittaus näyttää totuuden. Varsinkin, jos rasva on kertynyt enimmäkseen keskivartaloon. Silloin on vaarana, että rasva on kertynyt sisäelinten ympärille ja tämä rasva on terveydelle kaikista vaarallisinta. Sanon tämän siksi, ettei jokaisen naisen tarvitse ja pidäkään tavoitella upeaa fitness-vartaloa. Kaikista tärkeintä olisi pysyä terveenä, koska myös laihaläski uhmaa omaa terveyttään.
Mistä motivaatio?
Jos ruokavaliota ei muuta ja liikuntaa aloita, laihaläski muuttuu ajan saatossa hiljalleen suuremmaksi ja suuremmaksi. Lihakset eivät tue kehoa, ryhti huononee ja rasvaprosentti kasvaa. Ainoastaan korkea rasvaprosentti ei ole tässä tapauksessa haitallinen vaan lihasten huono kunto voi johtaa selkäkipuihin ja muutenkin olosta tulee saamaton ja veltto.
Terveyden pitäisi aina olla se suurin motivaatio. Jos terveys on poissa, niin siinä kärsii työ, ihmissuhteet ja elämänlaatu. Mutta mistä sitten saa sen motivaation? Itse olen etsinyt sitä motivaatiota jo kohta vuoden. En melkein muuta tekisikään, kuin rakasta työtäni ja viettäisi aikaa läheisteni kanssa. Liikunta tuntuu yksinkertaisesti liian rankalta ja joka päivä on helpompi valita Instagramissa surffailu, Youtube-videoiden katselu tai Netflixin sarjojen tuijottelu.
Minua on koitettu houkutella kaikenmaailman training for warriors -ryhmiin, koska siellä on kuulemma niin hauskaa. En vaan kestä ajatustakaan nöyryytyksestä, kun en jaksa edes sitä yhtä vatsalihasliikettä. Joo, tiedän, että ryhmässä on kaiken tasoisia, mutta EI – en halua olla se huonotasoinen. Voitaisiinko tehdä ryhmä laihaläskeille, jotka ovat elämänsä huonoimmassa kunnossa. Kun saisin kerrankin sen tunteen, että olisin edes jossain urheilussa samantasoinen kuin muut, niin varmasti innostuisin. Huippukuntoisten kanssa treenamiselle sanon ei kiitos ja käännyn takaisin kotiin internetin hurjaan maailmaan etsimään keinoja, joilla pääsisin omien seinien suojassa jotenkin ihmeen kaupalla hyvän kuntoon.
Haaste kaikille
Kävin kurkkaamassa Instagramin kuvia hashtagilla #laihaläski ja läskeys oli kyllä niistä kuvista kaukana. Ajattelinkin haastaa teidät kaikki lukijani sekä bloggaajat mukaan. Postaa instagramiin (julkiselle tilille) kuva kauniista laihaläskivartalostasi bikineissä 23.7.2017 mennessä ja käytä hashtagia #laihaläski. Tägää minut ja kirjoita tekstiin selkeästi, että saan käyttää kuvaasi blogissani. Teen sitten meistä hiljaisesta kansasta postauksen kuvineen. Bloggaajat tehkää tästä oma postaus ja kertokaa siitä minulle, jotta voin lisätä linkin ja kuvan blogipostaukseen.
Katsotaan siis saanko aikaiseksi uuden blogipostauksen, vai jääkö tämä tähän – oman laihaläskivartaloni esittelyyn.
Mun mielestä on tosi hienoa, että asioista puhutaan ja niitä nostetaan pöydälle ja kunnioitan suuresti tätä aloitusta tästä asiasta.
Tänä päivänä toisten vartaloiden arvostelu tuntuu saavuttaneen omanlaisensa huipun. Lihavia haukutaan kaduilla avoimesti, laihoilta kysellään onko heillä kenties bulimia eikä minkäänlaista kunnioitusta tunnu olevan enää sille tosiasialle, että jokaisen ruumis on jokaisen oma asia. Ehkä tämä some maailma osaltaan hämärtää rajoja? En tiedä.
Tosi nopeasti myös tuomitaan hoikat ihmiset, jotka uskaltavat tunnustaa omat puutteensa, uskaltavat kertoa miten he itse itsensä näkevät. Ei ole oikeutta sanoa, koska olet hoikka. Miten niin ei ole? Jokaisella ihmisellä on oikeus olla epävarma omasta kehostaan ja ulkonäöstään eikä kukaan toinen voi määrittää sitä, miten itse itsensä näkee.
Tällaisia puheenvuoroja tarvitaan ehdottomasti enemmän, erilaisista vartaloista. Me emme mahdu yhteen muottiin eikä meidän tarvitsekaan. Ihan mahtavaa miten laitat itsesi likoon! Tsemppiä ja ehkä joku päivä löydät jonkun lajin, joka tunnet omaksesi =)
Heippa Sari! 🙂 Juuri näin. On oikeus olla tyytymätön ja omasta mielestäni varsinkin silloin kun kyseessä on oma terveys.
Ja juurikin tuo on hyvä tajuta ettemme mahdu yhteen muottiin. Nk. Laihaläskejäkin on niin montaa erilaista ja myös superhoikkia, joiden on vielä vaikeampi saada kehoonsa lihasmassaa.
Kyllä varmasti löydän hyvä lajin ja ainahan sitä voi hyppiä lajista toiseen, jotta mielenkiinto pysyy yllä. 🙂
Mielestäni tuot hyviä pointteja esiin terveydestä, liikunnan merkityksestä sekä hyvinvoinnista, ja siitä, että pelkkä ulkonäkö ei kerro, miten terve yksilö on.
Silti jokin minua tässä harmitti. Ehkä termi laihaläski kuulostaa minun korviini negatiiviselta, syyllistävältä ja leimaavalta. Ja jotenkin kuitenkin kovin ulkonäkökeskeiseltä. Itse en koe, että itsensä nimittäminen laihaksi läskiksi on välttämättä hirveän positiivista tai positiiviiseen kehosuhteeseen ohjaavaa.
“Oikean malliset vaatteet piilottavat alleen paljon. Laihaläski voi huijata itsensä lähes missikisoihin asti, kunnes tulee aika paljastaa bikinivartalo.” Vaikka tarkoituksesi oli varmasti alleviivata, ettei hoikkuus ole terveyden mittari, niin ehkä minulle jäi joistain asioista kuitenkin sellainen olo, että nimenomaan se pieni pömppis tai ei täydellisen timmi bikinivartalo paljastaa naisessa huonon terveydentilan, vaikka näin ei toki oikeasti ole, etkä sitä varmaan tarkoittanutkaan.
Oma taustani tietysti vaikuttaa suuresti siihen, miksi esimerkiksi inhoan sanoja läski ja laiha, tai että ketään kehotetaan itseään leimaamaan niillä millään tavoin, ja miksi olen herkkä sille, kun yhdistetään keskustelussa terveys ja ulkonäköasiat toisiinsa.
Mutta ymmärrän tekstisi pointin varsin hyvin, ja tiedän, että sinun tarkoitus ei ole negailu, vaan huomion kiinnittäminen terveellisyyteen, jonka mittari ei ole näennäisen laiha kroppa.
Petra ?
http://www.arkeenkatkettyaarre.blogspot.fi
Samaa mieltä tämän kommentin kanssa 🙂 ps. Näytät hyvältä Miia!
Heippa Petra! Joo en missään nimessä tarkoittanut sitä, että pömppis paljastaa huonon terveydentilan. Voi olla esimerkiksi minua paljon suurempi kokoinen, mutta paljon terveempi kuin minä. Hyvä lihasmassa ja normaali rasvaprosentti on se ihanne. Tässäkään ei kannata mennä ääripäihin – tai no silloin kunhan pysytään terveyden rajoissa. 🙂 Mutta hyvä, että ymmärsit pointtini. Oli itselle sen verran vaikea aihe ja myös itselleni vaikea myöntää.
Moi Miia!
Ihana kirjoitus sulta,sullahan on ihan hyvä kroppa.
On tää hurjaa et maailma on mennyt niin ulkonäkö keskeiseksi.Mun mielestä kannattaa vain kuunnella omaa hyvinvointia millätavalla liikun ja syön tunteakseni oloni hyväksi.
Mä oon ollu ikäni laihanlainen mitä ny vyötärön seutu paksuhko,ja vanhemmiten lihonut etenkin keskivartalosta.En myöskään käy missään ryhmäliikunnassa koska haluan elää oman aikataulun mukaan.Mun juttuni on kesällä pyöräily jokapäivä ja talvella lenkkeily.
Tuli mieleen nuorena ainoa positiivinen kommentti ärkkärin jonossa juoppo ukko kommentoi et sulla on hyvännäköinen takapuoli.
Kun on ikää 69v mittarissa niin oon onnellinen et olen suht terve.
Heippa Eeva! 🙂 Ja kiitos! Joo sinänsä ulkonäkökin tietenkin liittyy tähän asiaan, mutta tarkoituksena oli nyt nostaa kissa pöydälle asiasta, että hoikallakin voi olla liikaa rasvaa ja lihaskunto huono. Päällisin puolin voi näyttää ihan erilaiselta.
Ihanan kommentin oot saanu! 🙂 Tuosta sen huomaa, että aina pitäisi kehua tuttuja ja tuntemattomia. Pienellä positiivisella asialla on todella pitkäaikainen vaikutus. <3
Hieno ja rohkea postaus!!
Kiitos Minna! <3
Woow! Sä oot kyllä rohkee! Itse kuulun myös tähän laihaläski porukkaan, mutta ei kyll mun rohkeus riittäisi julkaisemaan kuvaa, joten erittäin suuret rispektit ja kiitoskset sulle!!! Mutta mun suhtautuminen suhun ei ainakaan muuttunu muuta kuin positiivisella tavalla! 🙂 Oot edelleen se kaunis nainen niin sisältä kuin ulkoa, jona mä olen sut aina nähnyt. <3
Ite oon niin epävarma oman kropani suhteen etten oo esimerkiks käyny yli viiteen vuoteen uimassa, koska en halua kenenkään näkevän mua bikineissä. Pukeudun myös mahdollisimman peittävästi. En pahemmin käytä shortseja tai hameita en edes toppia ilman että päällä on myös jokin muu takki tai pitkähihanen.
Olen yrittänyt nyt viimisen vuoden aikana kuntoilla enemmän kun abivuosi meni penkkiä kuluttaessa ja nenä kiinni kirjoissa. Huomaan, että olen kyllä saanut lihasta ja kunto on kasvanut, mutta oon niin huono syömään ni ei lihasta pääse tulemaan. Syön ihan liian vähän ja siksipä lihakset onki varmaan koko ajan säästöliekillä eikä kauheesti kasva.
Mut juuri kaverin kanssa puhuttiin, että, vaikka sun kroppaa kehutaan niin sillä ei oo mitään merkitystä kun jos sä itse et olen tyytyväine sun kroppaan ni sitä sä et ole. Tärkeintä on olla kuitenki ite tyytyväinen omaan kroppaan. Itelläni ainaki on näin. Vaikka joku kehuu mun kroppaa ni mä oon heti sanomassa vastaan ja haukkumassa omaa kroppaani. Mut ehkä sitä jossain vaiheessa on tyytyväinen itseensä. 🙂
Mielestäni näytät kyllä oikein hyvältä ja sopusuhtaiselta. Läskiä en näe missään. Lihaskunto toki voi olla mitä vaan, mutta sitä ei ulkoapäin aina näe.
Mika, laihan läskin pointti onkin olla ns.läski sisäisesti eli ulkoisesti sitä ei voi välttämättä päätellä kun on kyse keho koostumuksesta, jossa on suhteessa enemmän rasvaa lihaksiin nähden. Painostakaan tässä ei ole kyse. Hyvä kirjoitus, tärkeän asian nostit Miia esille!
Tunnistan itseni, vaikka en tuosta termistä niin välitäkään. Olen kyllä harrastanut kuntoliikuntaa säännöllisen epäsäännöllisesti koko aikuisikäni, mutta lihaksia minulla ei ole nimeksikään, selluliittia sitten senkin edestä, vaikka olenkin hoikka rakenteeltani ja painoindeksi normaalin alarajoilla. Jossain vaiheessa lihasten osalta tilanne hieman koheni, kun sain käytyä salilla pidemmän aikaa säännöllisesti. Uimahalliin minua ei saa kirveelläkään (eikä tägäämään bikinikuvaa instaan, sori ?). Kroonisen nivelsairauteni ja lähestyvän 40-vuotispäivän myötä olen ruvennut taas miettimään lihaskunnon ja liikunnan merkitystä terveydelle myöhemmässä vaiheessa elämää. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä pikin miten sillä saralla.
Wau miten rohkea olet! Iso ??
Hei Miia!
Postauksesi on rohkea ja hienoa, että vaikeitakin asioita sanotaan ääneen ja nostetaan esille. Minulle jäi kuitenkin todella negatiivinen olo sanasta laihaläski. Luen tekstiäsi vuosia syömishäiriön kanssa kamppailleena. Välillä olen kokenut oloni todella hyväksi ja todella suorastaan jättiläiseksi, vaikka jälkikäteen ajateltuna tiedän etten sitä ole ollut.
Postauksesi on todella realistinen, muttei mielestäni juurikaan kannustava. Se sai minut katsomaan peliin ja toteamaan, että olen todellakin laihaläski vaikka harrastankin säännöllisesti liikuntaa. Postaus sai minut kiinnittämään huomiota vain siihen ylimääräiseen jota kehossani on. Olisin kaivannut postaukselta kannustavampaa sävyä tuomalla faktat sisäelinrasvasta kannustaen liikkumaan ja kasvattamaan lihasmassaa sanoen esim. olen laiha, mutta ehdottomasti kehoni kaipaa liikuntaa ja lihasmassaa. Nyt jää fiilis, että laiha katsoo itseään peiliin ja näkee itsensä lihavana mikä ei välttämättä ole todellisuus. Jäin myös miettimään miten määritellään laihaläski? Kuvassa näytät mielestäni hoikalta ja ulospäin ei näe mikä on esim. vatsalihaksiesi kunto. Miksi siis nimetä itsensä todella loukkaavalla termillä jos todellisuus on olla hoikka, liian vähän liikkuva ja jolla puutteellinen lihasmassa? Tiedätkö muuten omaa rasvaprosenttiasi vai perustuuko teksti omaan arvioon? 🙂
Aihe on minulle tärkeä ja oman taustani takia taisi osua minuun väärällä tavalla 🙂 kannatan kuitenkin keskustelua aiheesta!
“Nyt jää fiilis, että laiha katsoo itseään peiliin ja näkee itsensä lihavana mikä ei välttämättä ole todellisuus.”
Minusta tekstistä ei jäänyt tällaista fiilistä. Kuulun itse myös laihaläskiryhmään ja vaikka tiedän että näytän monen mielestä hoikalta, on minulla selluliittia ja “löllöt” reidet. En pidä itseäni siis lihavana missään nimessä mutta tiedän että kehon koostumus voisi olla parempi ja minusta tästä on kyse kun myöntää olevansa laihaläski. 🙂 Minulla ei ole syömishäiriötaustaa niin en osaa suhtautua termiin “laihaläski” kovinkaan vakavasti tai “löllöreisiin” tai muuhun vastaavaan. Laihallakin kun voi olla liikaa “läskiä” kehossa piilossa. 😀 Mutta liikunnallahan kehonkoostumusta saisi parannettua mutta liian vakavastikaan ei sitä tarvitse ottaa mielestäni. Löllöreidet ei ole vielä kovin paha ongelma oikean lihavuuden rinnalla. Toki ikääntyessä lihaksettomuus voi olla myös ongelma.
Hyviä pointteja sulla SM! 🙂 Nyt puhutaan siis kehonkoostumuksesta.
Siis niin hyvä kirjoitus, kiitos tästä!
Täälläkin yksi laihaläski ilmoittautuu, vaikkei rohkeus riitä kuvan julkaisemiseen. Olen myös koko elämäni saanut kuulla näitä kommentteja ihmisiltä omasta laihuudesta: “Syötkö sä ikinä mitään?”, “Helppoahan se sulla kun voit syödä mitä vaan.”, “Miksi sun tarvii kuntoilla kun oot niin laiha.” jne.
Oikeastaan nuo ihmisten kommentit eivät enää jaksa minua ärsyttää, mutta huolestuttavinta tässä laihaläskiydessä on juuri se, että helposti itsekin tuudittautuu uskomaan että olisi elämänsä kunnossa, kun ei kerran liho vaikka mitä söisi eikä liikkuisi ollenkaan. Ja niinhän asia ei todellakaan ole!
Hyvä postaus! Todellakin aihe, josta ei ole lupa puhua, mutta joka on monen ongelma. Aika hassua miten monet ymmärsi siinä mielessä väärin, että tämä postaus käsittelisi ulkonäköongelmaa. Ja nimenomaan oli kyse vartalon hyvinvoinnista. Kiitos tästä!
Täällä myös yksi laihaläski.. jalat ja kädet tikut ja pieni pylly mutta mahan kohdalle tuppaa kertymään eikä lihaksia oikeastaan ollenkaan. 😀 aina välillä koittaa tsempata kotioloissa pienen kuntopiirin kanssa, mutta mihin se motivaatio aina katoaa?? hieno teksti ja todellakin kaipaisi juuri omantasoista kuntoiluseuraa jotka ovat myös hoikkia. 😀 monella ylipainoisella olisi kans varmaan aika samalla tasolla kunto mutta lähtökohdat samaan tekemiseen ovat aika erilaiset.
En kuulu tähän peräänkuuluttamaasi kategoriaan mutta kommentoin silti.
Kävin eräillä messuilla kehonkoostumus mittauksessa. Olen todella huono liikkumaan, käyn vain bodypumpissa kerran viikossa. Siellä siksi että se on ainoa liikuntamuoto josta aidosti tykkään. Olen oppinut katsomaan peilistä vain itseäni ja haastamaan itseäni isompiin painoihin , en katso mitä muut tekevät . Ilokseni kehonkoostumus mittausta tehnyt henkilö kertoi että minulla on lihasmassaa ikäistäni vastaavaa (45v.) keskitasoa enemmän. Painoa voisin muutaman kilon kuulema myös pudottaa. No sen tiesin jo muutenkin …
Olennaisinta tässä on minusta kuitenkin se että olen löytänyt sen oman liikuntamuodon ja kun se ei ole pakkopullaa, se näköjään ihan oikeasti tuottaa tulosta. Tärkeintä on kuunnella itseään ja muistaa että tätä kaikkea tehdään omaa hyvinvointia varten eikä määrä aina korvaa laatua. Yksi mieluinen liikuntakerta viikossa, sekin on jo askel kohti parempaa oloa ja hyvinvointia.
Toivottavasti sinäkin löydät sen oman liikuntamuotosi !!
Sun kroppa ei kyllä näytä yhtään laihaläskiltä. Missä siis kuvat tästä kuvailemastasi tyypistä? Lisäksi en voi uskoa, että rasvaprosenttisi olisi mikään hälyttävän korkea. Mulla itellä se on sekä sisäelinten ympärillä on rasvaa aivan liikaa, ja tällaiset liian korkeat luvut näkyy todella kehossani.
Nää on taas näitä, että kun rasvaprosentti on ihan aavistuksen korkeampi kuin suositellaan niin sitten nähdään itsensä laihaLÄSKINÄ.
Tästä postauksesta jäi negatiivinen kuva koska kuvat ei ollut mistään laihaläskista henkilöstä ja tuolla kropalla tosiaan ei voi kovin suuri rasvaprosentti olla. Lisäksi, vaikka kuntosi olisi huono mutta kroppasi kuvankaltainen, ei tämä yhdistelmä tee sinusta (laiha)LÄSKIÄ.
Ihan vain mielenkiinnosta; mikä sinun mielestäsi sitten on “laihaläski”?
Miian kuvien ja tekstin perusteella kuvittelisin olevani itse lähes samassa tilanteessa; vaatteet päällä voi näyttää hoikalta ja hyväkuntoiseltakin, mutta ilman vaatteita kroppa on pehmoisen näköinen ja urheillessa huomaa, että lihaskunto on olematon ja keho näin ollen koostuukin siis lähinnä luista ja rasvasta (kärjistetysti). Jos lihasmassa siis puuttuu, niin eikös se ole melko itsestäänselvyys, että rasvaprosentti on tällöin korkea(mpi)?
Itse esimerkiksi saan kehuja siitä miten hoikka olen ja näytän hyvältä, mutta kehonkoostumusmittauksen mukaan olen rasvaprosentin kohdalla ylipainoinen.
Vaikka laihaläski ei ehkä sanana ole mukavin, niin mielestäni silti erittäin kuvaava ja ihmettelenkin miksi ihmiset ovat tänne tulleet siitä pahoittamaan mieliään, kun selvästi Miialla tarkoitus ei ole ollut tulla nimittelemään ketään vaan nostaa vähän puhutun asian terveysseikat esille. Itse sain tästä ainakin motivaatiota alkaa kohentaa kuntoani nimenomaan terveys edellä!
Just näin! Eihän tämä laihaläski mikään Miian tekasema termi ole. Jotkut ne vaan vetää herneet nenään..
Miia, hyvä teksti ja todellakin samastuin!
Laiha läski ei ole sama asia kuin lihava ihminen. Laiha läski tarkoittaa sitä, että ihminen on pienikokoinen, mutta lihasmassaa ei ole, vaan mitä luiden ympärillä on, on rasvaa eli läskiä – VAIKKA sitä rasvaa ei olisikaan älyttömän suurta määrää! Kyse on siis lähinnä lihasmassan puutteesta.
Lihavilla ihmisillä saattaa joskus olla jopa enemmän lihasmassaa kuin laihoilla läskeillä, koska lihavat joutuvat liikuttamaan sitä massaansa, mikä vaatii enemmän lihastyötä kuin laihan ihmisen liikuttaminen. Terveydelle olennaista onkin juuri lihasmassan määrä ja toisaalta viskeraalirasvan vähäisyys, ei suinkaan automaattisesti rasvan määrä.
Vaikka ihminen olisi laiha, niin jos hänen lihasmassansa määrä on hyvin vähäinen, se voi suurestikin nostaa kehon kokonaisrasvaprosenttia, koska kehossa ei juuri ole muuta kuin sitä rasvaa luiden ympärillä.
Laihalla läskillä tarkoitetaan juuri sitä mitä Miia tässä yritti selvittää ja minkä kuvakin todistaa eli henkilöä, joka voi olla hyvinkin hoikka (ja kaunis), mutta näyttää “pehmeältä”, ei ole mitenkään urheilullinen eikä myöskään välttämättä noudata terveellisiä elämäntapoja. Olen lukeutunut itsekin lähes koko aikuisikäni juurikin tuohon kyseiseen ryhmään ja vasta nyt nelikymppisenä ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut harrastaa säännöllisesti ja tosissani liikuntaa. Ja tiedätkö mitä? Olen saman kokoinen, paikoitellen jopa ISOMPI kuin ennen ja jotkut paidat kiristää esim. hauiksen kohdalta, mutta peilistä ei katso enää niin pehmoisen kropan omaava nainen (lattapyllyineen, löllövatsoineen ja alleineen) vaan ryhdikkäämpi, timmimpi ja lihaksikkaampi “mimmi”, joka on huomattavasti tyytyväisempi itseensä kuin ennen! Lienee sanomattakin selvää, että fyysisten muutosten ansiosta myös henkinen puoli voi nykyään paremmin! 🙂
Wau Susa! Tosi hienoa! Oon ihan kade sulle. Mistä sais tuollaisen motivaation. <3
Tiedätkö mun toinen nimi ois ennen voinut olla motivaatiopula 😉 Yritin kyllä aikaisemminkin, mut alkuinnostuksen jälkeen se vaan aina lopahti. Ainoastaan kävelylenkillä jaksoin käydä, kunnes mua puraisi juoksukärpänen. Mut siinäkin kävi huonosti ja rikoin polveni. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen, et vedän joko täysillä tai sit en ollenkaan. Ehkä mut lopullisesti herätti ortopedi/kirurgi joka löysi polvivamman lisäksi myös nivelrikkoa mun jaloista. Liikuntakyvyn menettämisen pelossa löysin itseni sieltä vastaanotolta kuuntelemasta miten tärkeää ois vahvistaa lihaksia ettei nivelet ylikuormitu. Eli älä oo kade 😉 Sä oot vielä nuori, nätti ja terve ja sulla on rutkasti aikaa valita oikein. Haluan uskoa, et mullakin on 🙂
Hih.. mä oon tainnu ottaa sen nimen sulta. 😉 Joo, vielä mä tästä ryhdistäydyn. Ja nää tsempit ja muiden tarinat auttaa aina.
Hei Miia! Osuit monessa kohdassa niin asian ytimeen. Kun terveys menee, niin se todellakin vaikuttaa koko ympärillä olevaan elämään ja aina ei valitettavasti voi itse vaikuttaa, kun sairaus iskee. Mutta, se lihaskunto, sille voi tehdä jotain. Se on niin valtavan tärkeä kaikilla, on sitte laihaläski tai pyöreämpi. Itse rotevana ja ” pehmeänä”, kuten itseni määrittelen ( läski on ikävä sana ?), olen löytänyt kuntopyöräni uudelleen. Käyn myös kuntoutuksessa ja voin sanoa, että ikä ei ole este lihaskunnon kasvattamiseen.Sitä tehdään, mitä pystytään. Tasapaino parantunut, lihakset paremmat, ryhti suorempi ja syvät vatsalihakset löytyneet. Ja painokin tippunut reipas 10 kiloa pyörän avulla. Edelleen olen pehmeä sieltä täältä, mutta eipä tässä mallimittoihin pyritäkään, vaan pitämään kuntoa yllä parhaani mukaan. Minut on aivopesty lihaskunnon tärkeydestä.?
Mutta rohkea sinä Miia kyllä olet. Ihailtavan rohkea, kun pistät itsesi likoon. Jospa tämä tekstisi saa jonkun hyväksymään itsensä, niin et ole turhaan kirjoittanut. Se on ihan totta, että pyöreä voi olla parempikuntoinen kuin hoikka. Asiaa kirjoitat. Mietin, mistä tuo rohkeutesi kumpuaa, eletystä elämästä, havainnoista ympärillä, empatiasta…
Toivon että motivaation löydät kuntoiluun. Kaksi mukavaa lajia on Pilates ja Fustra, molemmat sujuu kotonakin.
Iso kiitos tästä tekstistä. ❤❤❤
Mahtava teksti! Ja erinomaista kun tuot tätä esille!
Itse olin myös “laihaläski” (joo, termi on ehkä huono, mutta mielestäni kuvaava) n. 5v. sitten (muistelen, että olen sinua vuoden vanhempi).
Ehkä aavistuksen parempi peruskunto kuin sinulla, mutta hoikka, sai syödä kuin hevonen ja silti hoikka varsi.
Itseasiassa en ole varma mikä oli minulle se sysäys..Osittain syynä migreenit/hartiajumit, jotka johtuivat olemattomista selkälihaksista sekä pinnallinen syy saada “kunnollinen” peba 😀
Mutta ilman kaveria en salille olisi mennyt! Ryhmäliikunta on enemmän minun juttu, mutta usein jää menemättä jossei ole kaveria… Eli jos löytäisit jonkun kenen kanssa tsemppaisitte toisianne 🙂
Itse eräänä kesänä tein sellaisen vatsalihashaasteen, joku sellainen lyhyt tavoite? Ja siitä seuraavaan?
Myös jooga voisi alkuun olla hyvä? Siinä kehittyy huomaamatta, sekä notkeus että syvät lihakset.
Vähän sekava kommentti, mutta tsemppiä rasvan muuttamiseen lihaksiksi 🙂
(Olen siis nyt parhaimmassa lihaskunnossa kuin koskaan, ja ei, en todellakaan ole missään bikinifitness-kunnossa, mutta mulla on hauis! :D)
Moikka Miia! ☺
Tämä kirjoitus osui omalle kohdalle täydellisesti. Olen juuri se laihaläski. Olen aina ollut laiha ja pitkä, kiitellyt geenejä, kun voin syödä mitä vaan enkä liho. En ole koskaan ollut urheilullinen, vaan ollut liikunnassa niitä heikoimpia ja joka ei vatsalihaksia tehdessä sieltä ylös noussut ilman että vähän käsillä auttaisi. Ikää kun on tullut, niin minulla se ylimääräinen on kerääntynyt juurikin tuohon keskivartaloon, ei kiva.
Töissä helposti tauoilla tulee syötyä herkkuja ja cokista, kun väsyttää. Mutta muutama viikko sitten tuli semmoinen olo että, nyt riittää, tähän on tultava muutos. Ensi viikolla lähdetään Kreikkaan lomalle perheen kanssa ja haluan mahtua niihin kivoihin kesävaatteisiin, mihin en viime kesänä mahtunut. Olen lopettanut turhat sokerit ja mässäilyt ja lisännyt liikuntaa ja aion jatkaa samalla linjalla myös loman jälkeen. Tuli niin hyvä fiilis, kun huomasin, että voin pitää kesähousuja tai hametta nyt, kun viime kesänä ei mennyt kiinni. Varsinkin näin nelikymppisenä tuo keskivartalon läskiys ei helpolla lähde, mutta en luovuta, kun olen alkuun päässyt. Kiitos loistavasta kirjoituksesta ja sinä oikeasti näytät todella hyvältä ja kauniilta!! Terveisin laihaläski ?
Moi Miia!
Hyvä kirjoitus! Lukeudun itsekin noihin laihaläskeihin. Kiloja alkanut salakavalasti iän myötä kertyyn vatsan seudulle. Nuorempana pystyin syömään mitä tahansa lihomatta ja herkuttelu hallitsee edelleenkin elämääni. Liikunnasta pidän, mutta perheen myötä liikkuminen jäänyt aivan liian vähiin. Nyt tarvis alkaa tosissaan etsiä aikaa urheiluun ja opetella syömään terveellisemmin.
Kiitos ajatuksia herättävästä postauksestasi!
Mun mielestä on hassua, miten ihmiset ovat pahoittaneet mielensä termistä laihaläski. Mielestäni se kuvaa erittäin hyvin kuvailemaasi ilmiötä. Raflaava termi vain toimii tässä kontekstissa paremmin, kuin jos siitä olisi väkisin väännetty jokin poliittisesti korrektimpi ja pliisumpi versio. Asia ei muutu, vaikka sanoista tehtäisiin positiivisempia tai neutraalimpeja. Teksti oli myös mielestäni hyvin kirjoitettu, enkä todella löytänyt siitä joidenkin kommentoijien tapaan ulkonäköpaineiden lietsomista. Itse olen juurikin hoikka, mutta huonokuntoinen – siis täysin laihaläski. Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Heippa!
Kiitos kun nostit aiheen esille, hyvä postaus!