Päivä ilman somea
Nimeni on Miia Ezen ja olen some-addikti. Huomaan some-käyttäytymiseni olevan välillä lähestulkoon pakkomielteistä tai jopa huomaamatonta puhelimen kyttäystä. Jos aamulla ei ole kiire, niin jään sänkyyn lojumaan ja seikkailemaan Instagramin maailmaan jopa pariksi tunniksi. Välillä huomaan jääväni eteiseen takki päällä katsomaan live-videota, koska niitähän ei sitten enää näe missään. Kun kaksi tällaista “some-addiktia” asuu saman katon alla, on someton päivä todella tervetullut hoitokeino ja paluu oikeaan elämään. Mitä someton päivä sitten antoi?
1. Sängystä ylös nopeammin
Someton päivä oli vappupäivä. Ruusumies nukkui kerrankin pidempään kuin minä ja automaattisesti nappasin puhelimen käteeni, kunnes muistin mitä oli sovittu. Hain kirjan, aloin lukea ja se tuntui lähes romantisoidulta aamutapahtumalta. Rentouttavaa ja uutta. Vähän aikaa luettuani päätin nousta ylös ja lähteä metsään lenkille. Enpä ole koskaan päässyt niin nopeasti sängystä ylös ja kohti aamutoimia.
2. Laatuaikaa yhdessä
Meidän kahden hengen (ja yhden koiran) perheessä on aina laitettu ruoka-ajaksi puhelimet syrjään. Kahdenkeskiset keskustelut on se asia, josta todella pidän. Usein sitä kuitenkin tulee näytettyä toiselle jotain puhelimesta tai etsittyä vastauksia googlesta, mutta tällä kertaa jätimme senkin pois.
Monelle ruokailun aikana puhelinta pläräävälle tämä voi tuntua jopa epämukavalta – vain keskittyä siihen hetkeen. Maassamme, missä ‘small talk’ koetaan hankalaksi ja turhaksi, upotamme naamamme kännykän valoon ja unohdamme mielenkiintoiset ihmiset ympärillä.
3. Enemmän aikaa
Lähdimme pelaamaan frisbee-golfia ja viihdyimme ulkona tuntikausia. Itselläni ei tullut edes mieleen kurkata puhelimeen. Itseasiassa jätin sen kotiin. Tuntuu, että aikaa jäi käutettäväksi paljon enemmän.
Olo oli kuin lapsena. En miettinyt some-päivitystä ja sitä kuinka haluaisin kaikkien näkevän mitä nyt teen. Nautin vain ihanasta säästä, ulkoilmasta ja seurasta. Pakko tosin myöntää, että mielessä kävi useaan otteeseen se, että mitäs jos joku kaipaa minua juuri nyt? Mitäs jos olen juuri saanut jonkin mullistavan työtarjouksen?
4. Mitä jos jotain on tapahtunut?
Puhelimilla voi edelleen soittaa, vaikka somea ei käyttäisikään. Mikään viesti ei voi olla niin tärkeä etteikö siihen voisi vastata seuraavana päivänä. Vapaapäivänä pitää saada olla vapaalla ja tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli. Olemme niin tottuneet vastaamaan kaikkiin viesteihin heti. Mielestäni siitä olisi hyvä totutella pois – ainakin vapaapäivänä.
5. On ok vaan istua ja tuijottaa
Kun olimme lähdössä ulkoilemaan, unohti Ruusumies pelikenkänsä kotiin. Jäin autoon odottamaan ja hetken tuli niin tyhmä olo. Siinä vaan tönötin ilman mitään tekemistä. Miksi sitä tekemistä pitäisi olla kokoajan. Bussissakin voi istua ja vaan tuijotella ulos.
Pakko kyllä myöntää, että illalla alkoi somettomuus jo tehdä tiukkaa. Katsottiin yhdessä yhtä lemppari Netflix-sarjaa (Timeless), mutta sen jälkeen annoimme periksi. Halusimme molemmat nähdä mitä kaikkea viestejä oli päivän aikana tullut. Se tuntui tosi ihan ok jutulta. Eihän sitä tarvitsisikaan katsoa puhelinta enempää kuin kerran päivässä. Mitään järisyttävää sitä ei kuitenkaan tapahdu.
Suosittelen kokeilemaan.
P.S. Kuvien ottaminenkin jäi tältä päivältä pois, koska nehän olisivat vain tulleet tänne blogiin ja muihin kanaviini.