Pitkästä aikaa jokin artikkeli osui tähän naiseen niin lujaa ja vain nyökyttelin, kun luin tätä lyhyttä juttua MTV:n sivuilla: Mitä rakkauden kieltä puhut?
Me puhumme viittä erilaista rakkauden kieltä, jotka ovat kosketus, sanat, laatuaika, teot ja lahjat. Voi kun sitä jokainen osaisikin puhua kaikkia näitä kieliä. Itselleni vahvimmat näistä ovat kosketus ja sanat. Laatuaikakin tulee hyvänä kolmosena. Ymmärsin heti monien edellisten suhteideni ongelmat, koska emme puhuneet samaa kieltä.
Jos olet parisuhteessa, missä mies näyttää rakkautensa teoin. Hän ahertaa pihalla ruohoa leikaten, tyhjentää pesukoneen ja käy kaupassa hakemassa sipulia, koska se unohtui kauppareissulla. Ei hänen tarvitse kertoa kuinka hän sinua rakastaa, hän ei välttämättä tarvitse niin paljon läheisyyttä ja laatuaikakin saattaa tehdä hänen olonsa epämukavaksi. Noh, tässä on siis ääripää, mutta uskoisin, että hyvin tyypillinen suomalainen mies.
Sitten olet sinä. Haluat halia miestäsi, loikoilla yhdessä sohvalla ja pussailla. Kerrot hänelle kuinka häntä rakastat, mutta vastaukseksi saat ehkä hymähdyksen ja silmiesi edessä seisoo epämukavaksi olonsa tunteva mies. Kehittelet teille yhteistä tekemistä, koska onhan se ihana viettää laatuaikaa ihanassa kylpylässä. Miehesi on kyllä mukana kaikessa, muttet saa hänestä irti sitä romanttista miestä, joka puhuu kanssasi samaa kieltä.
Sitten tulevat ongelmat. Miksi miehesi ei laita koskaan sinulle kivoja viestejä? Eikö hän välitä? Miksei hän puhu eikä pussaa? Uskoisin, että tämän asian tajuaminenkin jo auttaa asiaan, vaikka ikävä kyllä toisille tämä voi olla jopa parisuhteen tuho. Miehelle saattaa usein tulla sellainen olo, että nainen on liian vaativa. Nainen taas ajattelee ettei mies välitä, vaikkei asia ole niin.
Jos rakkauden kielenä ei ole koskaan ollut sanat, voi myös kommunikointi varsinkin tämän asian tiimoilta olla hyvinkin vaikeaa. Silloin usein tuntuu, että olemme parisuhteessa kuin eri planeetoilta. Niin kuin kaikissa kielissä, myös näissä kielissä voi olla tarve tulkille. Tässä tapauksessa tulkkina voi toimia parisuhdeterapeutti, jonka luokse pitäisi vain rohkeasti marssia.
Rakkauden kielen oppii aivan samalla tavoin kuin minkä tahansa kielen. Sen oppii vanhemmiltaan lapsena ja jos tiettyä kieltä ei ole oppinut niin sitä voi aina halutessaan opetella. Sujuvaksi se koskaan tuskin tulee, koska jäljelle jää aina se oman kielen aksentti.
Oletteko huomanneet tämän parisuhteessanne tai pieleen menneissä suhteissa?
Kuin olisin itse tämän kirjoittanut.. edellinen suhde oli tällainen. Itse halusi keskustella, tehdä yhdessä kivoja juttuja ja pussailla ym. Mutta kun toinen ei vaan pysty puhumaan, ja ahdistuu ajatuksestakin. Se oli aikamoista pään seinään hakkaamista monta vuotta. Kunnes sitten tuli todettua, että ei toista voi muuttaa jos hän ei itse sitä halua.
Heippa Miia! Juuri näin. 🙂 Joku asia voi vaan molemmilla olla niin vahva ja silloin se on vaan pään hakkaamista seinään ja tunne voi olla todella ahdistava molemmin puolin. 🙁
Jep, juurikin näin! Kirjoittelin itsekin ystävänpäivänä tästä 🙂 –> http://arkeenkatkettyaarre.blogspot.fi/2017/02/pitaako-ystavanpaivana-olla-romantiikkaa.html?m=1
Ihanaa viikkoa sinne! ♡
Heippa Petra! hei hyviä “harjoittelu” -vinkkejä sun blogissa. Taidanpa kokeilla oman ukkelin kanssa. 😉
Heippa Miia! Törmäsin tähän samaan aiheeseen Milli & Abe -Youtube kanavalla, jossa aiheesta löytyy oma videonsa, sekä linkki hienoon testiin, 5 languages of love -aiheen kehittäjältä! Tein testin ja sen tulos yllätti, vaikken ole ikinä ole parisuhteessa ollut, ajattelin silti haluavani mieheltä jotain muuta. Kuitenkin hyvin järkeenkäyvää ja ymmärrän itseäni taas hippasen enemmän! Omasta mielestäni olisi hyvinkin tärkeää, että molemmat osapuolet tietävät mitä kieltä “puhuvat”. Hyvää kesää! 🙂
Heippa! Tää on kyllä niin mielenkiintoinen aihe, että taidanpa tutustua tarkemmin. 🙂 Ja myös googlettaa tuon 5 languages of love. <3
Kyllä vain on tuttua! Itselleni kävi niin surkeasti, että emme ex-puolison kanssa ikinä päässeet ulkopuolisen keskusteluavun piiriin vaikka sitä ehdottelinkin. Toiselle se oli liian suuri pala purtavaksi. Lopulta totesimme, että emme kertakaikkiaan löydä enää yhteistä säveltä, mistään ja päätimme erota. Tunnistin jo siinä vaiheessa, että tilanne olisi ollut korjattavissa paljon aikaisemmin, mutta se jäi tekemättä. Harmittaa toisaalta pirusti, mutta toisaalta tunteet toista kohtaan ehti viilentyä enkä nähnyt eteenpäin yhdessä. Isoin kysymys, miten saada puhumista kammoksuva kumppani keskustelemaan parisuhdeterapeutille tai vielä tärkeämpi, miten tunnistaa seuraavalla kerralla kielelliset kommunikaatiohaasteet ajoissa ja pyrkiä ymmärtämään ennen kuin lyömään päätään seinään?
Heippa Ummikko! 🙂 No sinäpä sen sanoit. Uskoisin, että tämä on melko yleinen ongelma parisuhteissa. Ja se on todella harmi, että usein varsinkin iehille parisuhdeterapeutille meno on aivan ylitsepääsemätön juttu. Se on aivan älyttömän harmillista, koska olen kuullut jo niin monen saavan sieltä apua.
Moi!
Te ootta niin söpöjä tossa vauvakuvassa.
No huonon avioliiton ja avosuhteen innoittamana hakeuduin eroseminaariin se oli käänteentekevä asia elämässäni.Opin itestäni miksi olen ajautunut tietynlaisiin ihmissuhteisiin.Nyt katon vaiherikasta elämääni rikkautena olemalla tyytyväinen tähän hetkeen.Onnen tuntee kai paremmin jos on kokenut myös vastamäkiä.
Heippa Eeva! Kiitos. 🙂 Ehkä siinä olisi joku päivä vielä oma vauva. Olet kyllä niin oikeassa, että eihän sitä voi mitenkään tietää mitä onnellisuus on ellei ole kokenut niitä huonoja aikoja. Tai ainakaan onnellisuutta ei silloin osaa arvostaa. Itsetuntemuskin on niin tärkeä asia ja sekin jo varmasti auttaa monta askelta eteenpäin asiassa kuin asiassa. 🙂 Kiva kuulla, että eroseminaarista oli apua.
Hei; Taitaa minulla ensimmäisinä olla kosketus ja teot. Pieni taputus olalle/ posken silitys/haliminen, huomenna on varmaan parempi olo. Kotihommista huolehtiminen, kun olen kipeämpi. Kysymys tarvitsetko jotain, kun istun nojatuolissa väsyneenä. Ne pienet teot ovat niin valtavan suuria minulle silloin. Ja kun menee paremmin, niin minä koitan tehdä niitä kivoja juttuja toiselle. Puhumme ilmeisesti samaa kieltä. Ja minä kyllä tykkään siitä ” tyypillisestä suomalaisesta miehestä”. ? Laatuaika tietysti iän myötä on lisääntynyt. Ja se puhuminen…tuntuu, että ymmärtää jo katseesta, mitä toinen haluaa sanoa ja se riittää minulle.
Ja tämä nyt oli tosiaan 35v yhdessä olleen vanhemman tytön mielipide. Tämä on minusta hyvää, rikasta ja rakasta elämää ❤
Ja kyllä, olette tosi söpöjä!
Heippa Markit! 🙂 Onpa ihana kuulla mihin hyvä parissuhde parhaimmillaan menee. <3
Kiitos sanoistani, nämä pitää muistaa joka päivä. ❤
Kaipa se minun pointtini on se, että ulkopuolelta tulee paljon asioita, mitä pitää olla ja miten pitää olla. Ehkä nuoremmilla on niitä odotuksia niin paljon, eikä ehkä aina ymmärretä, että eihän mikään ulkopuolinen hyvää suhdetta määritä. Vain ne kaksi, jotka toisistaan tykkäävät ja jos hyvä tuuri käy, on se yhteinen kieli, mikä se sitten kenellä onkaan. Ja sen suhteen taidan tosiaan olla onnentyttö, määrityksistä viis. Mutta aina ei löydy yhteistä kieltä, sekin on totta, eikä sellaiseen suhteeseen kannata jäädä, jos ei ole yhteistä tahtoa selvittää asioita.
Toivon niin sydämestäni, että sinullakin Miia olisi hyvä ja pitkä parisuhde. Ja sen voin luvata, että aika tasoittaa luonteita, oppii tuntemaan toisen niin hyvin, että hyväksyy toisen juuri sellaisena kuin toinen on. Välillä tarvitaan kärsivällisyyttä, mutta silloin kannattaa miettiä, mikä on tärkeää.
Ihana Markit – just näin. Hyväksy äläkä yritä muuttaa toista. Mikä turvallisuuden tunne kun tietää mitä toinen seuraavaksi sanoo tai tekee. Kaksi vanhaa puuta….. 30v toisiaan hioneet.