Storytime: Toiset treffit ja eka pusu

Toisilta treffeiltä tallentui tämä kuva.

Nyt piisaa saavikaupalla siirappia! Ensimmäiset treffit (joista voi lukea TÄSTÄ) jäävät tämän rinnalla siirappisuusasteella kaukaiseksi kakkoseksi. Eiköhän siis aloiteta.

Piti ihan kurkata kalenteriin, että mitä tapahtuikaan toisien treffiemme aamupäivällä. Noh, suuntasin siskoni luo Lahteen päiväksi. Heti siskoni nähtyäni kerroin hänelle Ruusumiehestä ja sanoin, että tässä on elämäni mies. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä! Kasvoilta paistoi huvittuneisuus ja sitä suurempi epäily. Itse olin tietenkin hyvin varma ja koitin välittää sitä fiilistä kaikin tavoin. En tiedä onnistuinko.

Iltapäivästä suuntasin innoissani takaisin Helsinkiin. Kipitin junalta pikaisesti kotiin kaunistautumaan, nappasin mukaan pullon kuohuvaa ja suuntasin sandaalini kohti Itä-Helsinkiä. Enpä silloin tiennyt, että olin matkalla kohti uutta kotiani, johon muuttaisin siitä hetkestä noin neljän kuukauden päästä.

Niin ja älkää edes epäilkö ettemmekö olisi viestitelleet treffien välissä. Heh. Veikkaa, että viestiä vaihtui vähintään puolen tunnin välein. Ei kyllä tarvinnut pelätä, ettei hänellä olisi ollut mielenkiintoa tavata uudelleen. Sekään ei siis jäänyt epäselväksi. Olipa niin ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä kuka laittaa seuraavan viestin, voinko lähettää vastauksen heti tai voinko kirjoittaa viestiin juuri sitä mitä haluankin.

Treffiemme suunnittelun hoiti Ruusumies. Itse olin luvannut tuoda mukanani kuohuvaa. Kävelimme kauniille Uutelan ulkoilualueelle ja sen romanttisille merenrantakalliolle. Levitimme sinne pienen viltin eväinä tuoreita mansikoita ja suklaata. Ruusumies oli ottanut mukaansa myös pienen kannettavan kaiuttimen, johon hän pisti soimaan romanttisen soittolistan.

Tuossa vaiheessa tietenkin sisäinen hälytyskelloni alkoi soimaan. Tämä mies näytti tottuneelta treffailijalta ja osasi kyllä oikeat liikkeet naisen kanssa. Puhumattakaan siitä, että hän oli (ja on edelleen) hyvin komea. Toisaalta katsoessani häntä silmiin tiesin, että kyseessä on hyvä ihminen ja hän on tosissaan.

Hän vaan jatkoi samaa hymyilemistään kuin ensimmäisillä treffeillä. Ette ehkä usko, mutta taustalla soi Backstreet Boysien ‘Safest Place to Hide’. Ruusumiehen mielestä jokainen mies salaa pitää poikabändeistä, mutteivät kehtaa sitä myöntää. Onko tosiaan näin? Hän oli jopa suunnitellut juuri oikean hetken ja kappaleen ensimmäiselle suudelmalle, mutta tuo suunniteltu Backstreet Boysien biisi soi läpi ehkä juuri silloin kun puheripulini iski. Suudelma sieltä tuli kyllä ajallaan, vaikka taustalla taisikin soida Roxette.

Postauksen ainoa kuva on juuri näiltä treffeiltä ja se on ainoa kuva suhteemme ensiaskeleista. Emme ole edelleenkään kovia ottamaan selfieitä tai muita kuvia. Niin kuin huomaatte, että ilma oli mitä upein ja auringonlasku kauniin värikäs. Treffien loputtua sain kyydin kotiin ja “varauksen” kolmansille treffeille. Niitä sain tosin odottaa, koska hän oli lähdössä neljän päivän pelireissulle.

Muistatteko Sinkku Elämää -sarjasta kohtauksen, jossa Carrie pyörtyi hänen venäläisen miehensä syliin? Mies pyysi häntä tanssiin suihkulähteen solinassa ja se oli Carrien mielestä liian romanttista. Omat treffit olivat siis oma pieni Carrie Bradshaw -hetkeni. Pyörtyminen ei ollut kaukana.

Kaikkien naisten sanotaan pitävän ällöromantiikasta, mutta onko se lopulta kuitenkaan niin? Mitä mieltä olette? Oletteko koskaan käyneet ällöromanttisilla treffeillä?