Toisilta treffeiltä tallentui tämä kuva.
Nyt piisaa saavikaupalla siirappia! Ensimmäiset treffit (joista voi lukea TÄSTÄ) jäävät tämän rinnalla siirappisuusasteella kaukaiseksi kakkoseksi. Eiköhän siis aloiteta.
Piti ihan kurkata kalenteriin, että mitä tapahtuikaan toisien treffiemme aamupäivällä. Noh, suuntasin siskoni luo Lahteen päiväksi. Heti siskoni nähtyäni kerroin hänelle Ruusumiehestä ja sanoin, että tässä on elämäni mies. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä! Kasvoilta paistoi huvittuneisuus ja sitä suurempi epäily. Itse olin tietenkin hyvin varma ja koitin välittää sitä fiilistä kaikin tavoin. En tiedä onnistuinko.
Iltapäivästä suuntasin innoissani takaisin Helsinkiin. Kipitin junalta pikaisesti kotiin kaunistautumaan, nappasin mukaan pullon kuohuvaa ja suuntasin sandaalini kohti Itä-Helsinkiä. Enpä silloin tiennyt, että olin matkalla kohti uutta kotiani, johon muuttaisin siitä hetkestä noin neljän kuukauden päästä.
Niin ja älkää edes epäilkö ettemmekö olisi viestitelleet treffien välissä. Heh. Veikkaa, että viestiä vaihtui vähintään puolen tunnin välein. Ei kyllä tarvinnut pelätä, ettei hänellä olisi ollut mielenkiintoa tavata uudelleen. Sekään ei siis jäänyt epäselväksi. Olipa niin ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä kuka laittaa seuraavan viestin, voinko lähettää vastauksen heti tai voinko kirjoittaa viestiin juuri sitä mitä haluankin.
Treffiemme suunnittelun hoiti Ruusumies. Itse olin luvannut tuoda mukanani kuohuvaa. Kävelimme kauniille Uutelan ulkoilualueelle ja sen romanttisille merenrantakalliolle. Levitimme sinne pienen viltin eväinä tuoreita mansikoita ja suklaata. Ruusumies oli ottanut mukaansa myös pienen kannettavan kaiuttimen, johon hän pisti soimaan romanttisen soittolistan.
Tuossa vaiheessa tietenkin sisäinen hälytyskelloni alkoi soimaan. Tämä mies näytti tottuneelta treffailijalta ja osasi kyllä oikeat liikkeet naisen kanssa. Puhumattakaan siitä, että hän oli (ja on edelleen) hyvin komea. Toisaalta katsoessani häntä silmiin tiesin, että kyseessä on hyvä ihminen ja hän on tosissaan.
Hän vaan jatkoi samaa hymyilemistään kuin ensimmäisillä treffeillä. Ette ehkä usko, mutta taustalla soi Backstreet Boysien ‘Safest Place to Hide’. Ruusumiehen mielestä jokainen mies salaa pitää poikabändeistä, mutteivät kehtaa sitä myöntää. Onko tosiaan näin? Hän oli jopa suunnitellut juuri oikean hetken ja kappaleen ensimmäiselle suudelmalle, mutta tuo suunniteltu Backstreet Boysien biisi soi läpi ehkä juuri silloin kun puheripulini iski. Suudelma sieltä tuli kyllä ajallaan, vaikka taustalla taisikin soida Roxette.
Postauksen ainoa kuva on juuri näiltä treffeiltä ja se on ainoa kuva suhteemme ensiaskeleista. Emme ole edelleenkään kovia ottamaan selfieitä tai muita kuvia. Niin kuin huomaatte, että ilma oli mitä upein ja auringonlasku kauniin värikäs. Treffien loputtua sain kyydin kotiin ja “varauksen” kolmansille treffeille. Niitä sain tosin odottaa, koska hän oli lähdössä neljän päivän pelireissulle.
Muistatteko Sinkku Elämää -sarjasta kohtauksen, jossa Carrie pyörtyi hänen venäläisen miehensä syliin? Mies pyysi häntä tanssiin suihkulähteen solinassa ja se oli Carrien mielestä liian romanttista. Omat treffit olivat siis oma pieni Carrie Bradshaw -hetkeni. Pyörtyminen ei ollut kaukana.
Kaikkien naisten sanotaan pitävän ällöromantiikasta, mutta onko se lopulta kuitenkaan niin? Mitä mieltä olette? Oletteko koskaan käyneet ällöromanttisilla treffeillä?
Itse olen käynyt juuri vastaavilla treffeillä nykyisen avopuolisoni kanssa. Olimme lyöneet vetoa jostakin ja hävittyään hänen tuli järjestää piknik minulle. Kohde oli kuulemma salaisuus, ja arvasin sen vasta suunnatessamme kohti Kauppatoria ja Suomenlinnaa. Perillä minua odotti pesto-mozzarella sandwichit, mansikka-valkosuklaa jälkiruoat, hyvää viiniä ja aidot kuohuviinilasit, koska muovisista juoma ei kuulemma ole niin hyvää. Vastaavasti mekin kuuntelimme musiikkia ja tuijottelimme auringonlaskua (ja toisiamme) Suomenlinnassa loppuillan. Hän oli jopa pakannut extraviltin siltä varalta, että minulle tulee kylmä.
Voi ei Laura miten ihana! ❤ Tuo extra viltti osoittaa kyllä niin uskomatonta huomaavaisuutta. Ja niin upeat tarjoilutkin vielä! Pidä kiinni hänestä ja huonoina aikoina muista nuo ihanat treffit. ??
Ihanaa! Kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta, kuin elokuvasta. Mutta aivan ihanaa, että olette löytäneet toisenne. Toivottavasti itsekin vielä pääsen yhtä ihanille treffeille ja mikä tärkeintä, löytäisin minulle juuri oikean miehen 🙂
Heippa! Mä kyllä vilpittömästi uskon, että jokainen, joka pitää sydämensä auki niin varmasti kohtaa sen oikean ihmisen. Kuulostaa ehkä siirappiselta, mutta näin se vaan menee. ❤
Moi!
No ei ole ällöromantiikkaa sitte kun molemmat on ihastuksesta mykkyrällä.
Mä oon joskus nuorempana kirjoittanut itelle ihastuksen kiemuroissa tälläsen ohjeen.”Onneen ei ole asvaltoituja pikateitä.On vain sydänten kinttupolkuja”.
Heippa Eeva! ? Ootpa sä ollut jo nuorena todella fiksu ja osannut sanoa asioita niin kauniisti. ?
Sopivan söpösti siirappia. Näitä on mukava lukea. 🙂 Kiitos muuten hyvistä vinkeistä, joita jaat blogissasi. On tullut hankittua esim. Avenen silmänympärysvoide, joka on pitänyt silmien aluset paremmassa kunnossa talvikaudella, kuin ovat koskaan olleet, sekä Nivean Refining Clear-up Stripseja.
Heippa Diana! Tuun kyllä niin onnileksi, jos mun vinkit on auttanut muitakin. <3 Se on tämän blogin idea. Mukavia tarinoita ja hyviä tuotevinkkejä.
Hei Miia!
Olen niiiiin anti-some ihminen kuin nykypäivänä vaan voi olla ja sinun blogisi on ainoa mitä tulee päivittäin kurkattua. Aikaisemmin en ole lähtenyt kommentoimaan mutta nyt oli jotenkin pakko.
Meni vuosia sinkkuna viihtyen (ja siinä samalla ehkä hieman jo kyyniseksi muuttuen) kunnes neljä vuotta sitten aloin nettideittien kautta kirjoittelemaan täysin vieraan miehen kanssa. Siitä päivästä lähtien meno on ollut pelkkää nousukiitoa ja viime lauantai meni hääpukuja sovitellessa. Siispä, antaa tulla ällöromantiikkaa ja siirapin täytteisiä tarinoita, ei ole mitään sen parempaa! 😉
Heippa Malla! Ihanaa, kun tulit kommentoimaan. ? Voi kuinka ihana kuulla tuollainen tarina. Omat nettitreffailut, kun eivät koskaan olleet mitään spesiaaleja. Mukavia ihmisiä kylläkin, mutta se jäikin siihen. ? Ihania häitä!
Ai kun ihana tarina! Minulla ja kumppanillani ei ollut yhtä romanttista suhteen aloitus. Tosin nykyinen avomieheni oli silloin kova runoilija ja lähetti minulle kauniita runoja rakkaudesta ja elämästä. Sittemmin runojen lähettely on jäänyt unholaan, mutta muistoissa säilyy edelleen. Minun mies on myös sen verran pehmo, että rakastaa muistella menneitä ja kuuntelee Josh Grobania plus muita hitaita. Hän kuulemma haluaisi opetella laulamaan minulle Kenny Rogersin Lady -kappaleen 🙂
Taidanpa nykästä isäntää hihasta keväämmällä ja järjestää meille tällasen romanttisen piknikin 🙂 Liian harvoin tulee tehtyä mitään erikoista, kun arki vie mukanaan ja pidemmän aikaa suhteessa olleena se kipinä on hiipunut. Tosin ollaan suuntaamassa retkelle viikonloppuna niin ehkä silloin voin elätellä toivoa jostakin romantiikasta 😉
Ja miesystäväni muuten pitää esimerkiksi Enrique Iglesiaksesta, Bäkkäreistä eikä ole sitä salaillut 🙂 Tosin miespuolisille kavereille ei ehkä itse soittaisi Enriquen uusinta rakkauslaulua 😉
Heippa Linda! <3 Voi ei miten ihanan romanttinen mies! Ja se on niin totta, että arki vie mennessään. Pitää tässä itsekin myöntää, ettenpä ole kovasti nähnyt vaivaa parisuhteen eteen viimeaikojen kiireissä. Pitää ottaa itteäni niskasta kiinni. Ruusumieskin muuten tykkää Enriquesta! 😀