Storytime: Meidän ensitreffit

Mitä mieltä olisitte, jos aloittaisin tekemään säännöllisesti tällaisiä storytime-kirjoituksia blogissani (eli suomeksi tarinatuokioita)? Aiheena olisi elämäni pienemmät ja suuremmat tapahtumat. Ajattelin aloittaa siitä yhdestä suurimmasta.

Olen hehkuttanut varmasti jokaisessa kanavassani Ruusumiehestä, jonka tapasin viime kesänä. Viimeaikoina on myös mietityttänyt hyvinkin paljon se, kuinka paljon haluan yhteisestä elämästämme jakaa muille. Haluan olla mielummin tunnettu meikkitateilijana ja kauneusbloggaajana kuin naisena, joka levittelee kaiken tiedon koko kansalle (vaikkei siinäkään mitään pahaa ole). Rakkaus on ihana asia.

Sinänsä elämämme on ihan tavallista arkea niin kuin jokaisen muunkin parisuhteessa elävän. Haluan kuitenkin kirjoittaa meidän alkutaipaleesta, koska toivon, että jokainen juuri rakastunut ottaa irti kaiken siitä ihanasta alkuhuumasta. Se huuma, joka on samalla niin ärsyttävää ja niin ihanaa. Kyllähän siinä tulee totaalinen keskittymishäiriö kaikkeen muuhun.

Viime kesänä tarkalleen 17.7. kilahti Facebookin messengeriini viesti. En muista tarkalleen mitä siinä luki, mutta Facebook oli ehdottanut minua Ruusumiehen kaveriksi ja nähtyään kuvani hän päätti kirjoittaa viestiä. Voin sanoa, että asenteeni oli enemmänkin “whatever”, koska Facebookin kautta on tullut vaikka minkämoista toivotonta miesparkaa treffipyyntöineen. Kaikella rakkaudella. Kuitenkin Ruusumiehen kuvan nähtyäni asenteeni muuttui. Oho, mikä komistus! Niin, ikävä kyllä ulkonäöllä on kuitenkin jotain merkitystä. Myönnetään se nyt kaikki tässä yhteen ääneen, eikö?

Vain muutaman viestin jälkeen hän pyysi jätskille, mutta päätimmekin mennä syömään ravintola Mestaritalliin. Kahden päivän päästä tapasimme kyseisen ravintolan terassilla. Olin myöhässä muutaman minuutin, koska olin juuri käynyt ostamassa kirjan, jota yksi teistä suositteli (kirja odottaa edelleen avaamista). Näin jo kaukaa, että vaalea pörröpää odottaa minua ravintolan terassilla ja sydämeni alkoi heti läpättää. Tilanne oli jotenkin erilainen. Normaalisti en jännitä treffejä, koskaa tapaan työssäni kuitenkin uusia ihmisiä joka päivä.

Mestaritalli – aika huikea paikka ensitreffeille! (Kuva: restel.fi)

Kun näin hänet edessäni, tiesin heti, että se on menoa. Nyt silmät kiinni, koska tiedossa on siirappia. Hänen hymynsä oli juuri sitä, mitä olen etsinyt. Aurinkoisuus ja positiivisuus on niin upea piirre miehessä. Siinä hän vaan seisoi ja hymyili. En ikinä unohda sitä hetkeä.

Ilma oli uskomaton. Juuri sellainen kuin näissä kuvissa. Aurinko paistoi ja se poltti päälläni olevaa mustaa paitaa. Päätimme ottaa pullon viiniä raikkaan mansikka-halloumjuustosalaatin kera. Olin syönyt aamulla tapani mukaan vain proteiinipirtelön, joten muutenkin pyörivän maailman lisäksi lasillinen viiniä sai pääni hetkellisesti hurjaan spinniin.

Juttua riitti, nauroimme ja kaikki muu katosi ympäriltä. Niin tosiaan voi käydä! Samalla kuitenkin mietin, että niin kevyt salaatti ei kyllä riitä tällaiselle suursyöpölle mihinkään. Päätin sinnitellä kotiin pääsyyn asti. Ruusumies halusi kuitenkin jatkaa treffejä lähellä olevaan Cafe Regattaan. Tee ja herkullinen mustikkapiirakka lievittivät hurjaa nälkääni ja sain energiaa lopputreffeihin.

Treffien jatkopaikka – Helsingin yksi kauneimmista kahviloista (Kuva: Cafe Regatta official)

Hän vei minut kohteliaasti kotiini ja ehdotti samoin tein seuraavia treffejä jo seuraavalle päivälle. Odotin innoissani pientä pusua, mutta herrasmies ei kiirehdi ja halaus sai riittää.

Tiedättekö mitä tein heti kotona? Tai no itseasiassa olin jo ravintolan vessasta laittanut viestiä ystävälle seuraavin sanoin: “Olen elämäni miehen kanssa treffeillä!” Sen vaan tietää. Piste. Ei analysointeja, ei turhautuneita keskusteluja ystävien kanssa, ei päänvaivaa. Kaikki vaan sujuu. Vai sujuiko meillä? Haluatteko jatkoa ja tietää mitä seuraavilla treffeillä tapahtui?