Pieni kiitos
Tämä postaus on teille ihanat lukijani, ystäväni ruudun toisella puolella. Ilman teitä ei olisi Miikkulaisen blogia. Teitä on täällä joka viikko jo noin 10 000!!! Aivan uskomatonta! Te ihanat piristätte aina ihanilla kommenteilla ja osaan niin samaistua teihin. Myös te kaikki tuhannet hiljaiset lukijat – kiitos kun seuraatte sitkeästi juttujani. Aina silloin tällöin joku teistä hiljaisistakin putkahtaa esiin ja jättää kommentin. <3
Koitin ottaa teille hieman erilaisia kuvia “takapihallamme” kauniissa Helsingin Aurinkolahdessa, mutta voisin laittaa tähän maailman suurimman naurunaaman. En sitten yhtään osaa poseerata tällaisissa kokovartalokuvissa. Arvostan todellakin muotibloggaajia, jotka tekevät tätä viikoittain. Olette mun poseerausguruja. Itse alan vain pelleilemään ja nauramaan. Noh, yritin ainakin. Ja erilaisia kuvia tulikin – muoti on tietenkin niistä kaukana.
Sain yhdeltä teistä aivan uskomattoman viestin. Viestin, joka sai itkemään. Se mikä muistutti siitä miksi oikeasti kirjoitan blogia. Sain tältä ihanalta lukijalta luvan jakaa hänen viestinsä nimettömänä täällä blogissa. Voi kun joku päivä osaisin kirjoittaa ihailemalleni ihmiselle tällaisen viestin. Viestin otsikko on ‘Pieni kiitos’ ja se menee näin:
Olen vähän huono sanomaan kiitoksia tai antamaan palautteita, mutta nyt on vaan pakko, joten tarina lyhyesti:
Koukutuin Ensitreffit alttarilla- ohjelmaan ensimmäisestä kaudesta ja jaksosta saakka. Pystyin samaistumaan ajatuksiisi, ohjelman aikaisiin kokemuksiisi, sekä menneisyydessä koettuihin juttuihin. Jotain kautta bongasin sinut Instagramissa sitten paaaaljon myöhemmin, ja aloin seurailla kuvia ja kirjoituksia.
Olen tykännyt aina meikata, mutta jämähdys tuttuun ja turvalliseen tuli jo vuosia sitten, enkä oikein tiennyt mitä/miten. Elämässäni oli myös raskas ajanjakso oman terveyden heikentymisen myötä, joka vaikutti niin mieleen kuin kehoon. Ei järin kiinnostanut oma ulkonäkö… Koin viime vuonna myös raskaan eron, ja mieli oli maassa kuukausia. Itsetunto oli nollassa.
Syksyllä aloin lueskella jonain joutilaana hetkenä blogiasi vähän tarkemmin, ja aloin kurkkia myös oman meikkipussini sisältöä. Pikkuhiljaa tein vähän hankintoja (siveltimiä, ihonhoito-tuotteita), kunnes homma lähti vuodenvaihteessa ns. käsistä ja hurahdin täysin. Kokeilin YouTube-videosi “smokey eyes kahdella siveltimellä” ohjeistuksella uutta tapaa meikata, ja wauuuu! Se oli sitten menoa, kun tajusin mitä voinkaan tehdä, ja miltä näyttää! Sen jälkeen olen katsonut kaikki videot ja testaillut vinkkiesi pohjalta vähän kaikenlaista; tekniikoita, värejä jne.
Pitkästä aikaa, siis todella pitkästä aikaa oloni on taas itsevarma, ja tunnen laittautuneena itseni oikeasti kauniiksi. Vaikka tekisin vain sen arkimeikin, mutta koska löysin siihenkin uuden lähestymistavan ja tuotteet niin…
Ajattelinkin, että jos itse pitäisin blogia jostain, ja tietämättäni olisin antanut jollekin ihmiselle jotain uutta, hyvää ja merkityksellistä elämään – haluaisin tietää siitä tottakai. Koska siksihän sitä tekee?! Joten siitä syystä päätin jakaa tämän tarinani myös sinulle, enkä pidä sitä vain itselläni.
Kiitos ihanista kuvista, blogista, videoista. Avasit minulle aivan uuden maailman, josta on kehkeytynyt aika intohimoinen, mieltä ja kehoa piristävä harrastus. Myös muut ovat huomanneet muutoksen…
30++ sinkkunaisena odotan nyt innolla, mitä kaikkea tästä uudesta olotilasta viriää ;D
Jatka samaan malliin, Miia!
Ihanaa ystävänpäivää rakkaat lukijani! <3 Olen sanaton tämän viestin äärellä.