Behind the scenes: Editorial-kuvaukset

Olen saanut suuren kunnian olla menestyneen meikkitaitelijan Sanna Liljamon assarina tai toisinsanoen oppityttönä. Suurimmassa osassa kuvauksia ei tietenkään saa ottaa kuvia, mutta tämä oli poikkeus ja päätinpä siis pistää räpsien, kun kerrankin oli mahdollisuus. Mitään järisyttävän hienoja järkkärikuvia nämä eivät siis ole, mutta ehkäpä näillä pääsee hieman tunnelmaan.

Maskeeraajia niin kuin myös kuvaajia sekä stylistejä on todella paljon, mutta vain harvat todella “breikkaavat” ja tekevät sitä ainoaksi työkseen. Näissä kuvauksissa sain seurata alan huippuja työssään. Kameran takana oli Jan Lönnberg, stylistinä Katariina Kaatrasalo ja mallina usealle tuttu kasvo Polina Hiekkala. Maskeeraajana tietenkin Sanna liljamo ja minä pienenä takapiruna oppimassa ja auttamassa minkä pystyin.

Teimme kuusi erilaista kuvaa ja se tarkoitti, että mallimme Polina vaihtoi jokaiseen kuvaan eri asukokonaisuuden, jonka stylisti tarkoin valitsi. Myös meikki vaihtui hieman jokaiseen kuvaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin ammattimallin työssään. Se ei näyttänyt todellakaan helpolta hommalta vaikka Polinalta se sujuikin niin hyvin, että työpäivä oli suunniteltua lyhyempi.

Yksi asia, joka varmasti yhdistää kaikkia tämän alan ihmisiä on yksinkertaisesti se, että on hyvä tyyppi. On vain tultava kaikkien kanssa toimeen ja hermot on oltava rautaiset. Siitä olenkin yllättynyt kuinka samankaltaista sakkia maskeeraajat ovat verrattuna lentoemäntiin (toinen ammattini). Ystävällisyys, toisten huomiointi, oikea asenne ja mieletön huumori yhdistävät näitä kahden alan ammattilaisia.

Tällä viikolla edessä on ainakin yhdet kuvaukset, joihin pääsen auttamaan. Kuvia en voi siellä ottaa. Tällaista on siis nykyään yksi osa elämääni koulun, blogin ja muiden maskeerauskeikkojen lisäksi.

Tiedättekö miten olen tähän pisteeseen päässyt? Olen rohkeasti ottanut yhteyttä ihmisiin sekä tehnyt pirusti töitä ja harjoitellut.

Sain hirmuisen kutinan kirjoittaa tästä loppupostauksesta kunnon tsemppipuheen ihmisille, jotka haluavat muutosta tai menestystä elämään. Lopetan sen kuitenkin näihin Elastisen biisin sanoihin, jotka ovat mielestäni aivan loistavat:

“En lopeta kun oon väsyny, mä lopetan kun oon valmis, silloinkin kun ei todellakaa tarvis. Teen enemmän ku muut, mutten veren maku suus. Vaatii toistoo ja valmisteluu, me yritetää viel se kymmenes kerta. Mä en ole luovuttanu, en edes verta. Sit ku vihdoin se saakin natsaa, se voi kadota nopee ku Samin vatsa. Kaikki tulokset kyl huomaa, mut kukaa ei kadehdi työkuormaa. Kyl se näkee miten työstäni nautin, oves luki “vedä”, mä työnsin sen auki.”

Näillä sanoilla ihanaa alkuviikkoa kaikille! <3 Ja tässä vielä Editorial-kuvausten lopulliset kuvat: