Elämässä tasapainoilua
Halusin tulla nyt juttelemaan teille ihan kaverina ja kertoa mitä elämässäni oikeasti tapahtuu. Tiistai illalla luokseni tuli visiitille aivan jäätävä päänsärky, mikä on todella harvinaista. Olen yleensä todella terve ja kipeilyt tulevat enemmänkin hirmuisenä väsymyksenä ja flunssistakin selviän pienellä nokan vetistelyllä.
Olen yksinkertaisesti unohtanut pitää itsestäni huolta. Olen keskittynyt lähinnä kahteen asiaan – kouluun ja työhön. Ja niihin aamusta iltaan. Molemmat ovat sellaisia asioita, joista todella pidän. Elämässä on kuitenkin muistettava pitää tasapaino ja kroppa siitä kyllä ennemmin tai myöhemmin muistuttelee, jos painopiste on hukassa. Koulussa ja koulutehtäviä tehdessä on jopa niin mukavaa, että unohdan syödä. Siitäkös kroppa vasta hämilleen menee.
Postauksen ensimmäisessä kuvassa komeilee ja kaunistelee ystäväni ja drag-taiteilija/parturi-kampaaja/maskeeraaja Miika a.k.a. Miss B. Sain hänet mallikseni ihka ensimmäiseen drag-meikkiini, jonka tekeminen ei muuten ollut ollenkaan helppoa. Kulmien liimalla piilotus, silmien oikean muodon löytäminen, varjostukset ja meikin hurja määrä olivat todella vaikeita juttuja. Mielestäni tein kuitenkin ihan ok työtä näin ensimmäiseksi kerraksi. Varsinkin nenän varjostuksesta olen melko ylpeä. Voihan juma, mitä valoilla ja varjoilla saakaan aikaan!
Rohkeana tyttönä otin eräänä päivänä yhteyttä aivan upeaan meikkitaiteilijaan Sanna Liljamoon, jonka mukaan pääsin jo yhdelle keikalle auttelemaan. Postauksen toinen kuva onkin juuri tältä keikalta ja meikkasimme Talent Suomen semifinaalissa Lahden gospelkuoroa. On muuten niin huikea kuoro, että näin entisenä kuorotyttönäkin olin aivan ällikällä lyöty, kun kuuntelin heidän harjoituksiaan. Sunnuntaina sitten finaaliin meikkailemaan ja sormet ristiin, että tämä upea porukkaa vie voiton.
Tässä kolmannessa kuvassa ollaan Lyhyenä hetkenä Pian kanssa SLUSHin bileissä. Tasapainottelusta puheenollen tajusin, että olin nähnyt Piaa pari kuukautta sitten ja siinä välissä en ole oikeastaan paljon muita ystäviä nähnyt. Ei ole vain ollut aikaa. Näin se ei kuitenkaan saisi olla. Ystävistä saa niin paljon energiaa ja heitä ilman ei vaan voi elää. Tasapainoa on siis laitettava kuntoon tälläkin saralla.
Ja sitten se niin ihana työ, joka on myös harrastus. Vaikka työ olisi kuinka ihanaa, niin se ei silti saa olla se ainoa sisältö elämässä. Blogi ja meikkitaiteilijakeikat ovat työni, mutta kyllä sitä on elämään muutakin mahduttava. Jopa ihanilla asioilla voi polttaa itsensä loppuun.
Seuraavat kuvat tuovat heti rauhallisen mielen. Kyseessä ei siis ole ainoastaan kaunis luonto vaan myös uusi asuinalueeni. Tästä on nyt varmasti monta eri mielipidettä, mutta mielestäni Aurinkolahti on yksi upein asuinalue Helsingissä. Oikeastaan kaikki mitä tarvitsee on lähellä – metsä, hiekkaranta ja metro. Voiko sitä muuta tarvita? No kyllä, tietenkin uusi asuinkaverini, jota voin nyt sitten virallisesti kutsua avomieheksi. Hui, kuinka jännää!
Ja meikkivinkkejähän ei saa koskaan blogissani unohtaa, vaikka kuinka valittelisin tasapainon etsimisestä. Nimittäin alla näkyvässä kuvassa harjoitellaan hiuslisäkkeiden laittoa ja huulissa komeilee uusi lempparini – Stilan liquid lipstick värissä Como. Näyttää nyt vain olevan loppu Beautybayssa. :/
Erilaisia muodonmuutoksia on blogissani näkynyt melko paljon niin heitetään tähän postauksen viimeiseksi kuvaksi vielä yksi. Mallina toimi koulukaverini ja tehtävänä oli tehdä etninen muutos. Tein hänestä iranilaisen naisen. Otin selvää, että siellä päin on ollut muodissa jo pitkään hyvin erikoiset kulmakarvat, jotka ovat palkkimaiset ja loppuvat ulkonurkista täysin kesken. Huulia rajaillaa reilusti yli ja varjostukset ovat vahvat.
Tässä sitten tasapainoillaan samalla, kun olen todella kiitollinen kaikesta mahtavasta ympärilläni. Jos kuitenkin joku asia kovasti tökkii, niin muistakaahan se ihanaiset, että silloin ollaan väärällä polulla ja on aika vaihtaa suuntaa. Jos kroppa vielä heittelee ilmoille fyysisiä merkkejä, niin silloin on aika pysähtyä ja miettiä, että missäs nyt mennään. Onneksi kohta on joulu ja on muuten itselleni ensimmäinen joulu sitten vuoden 2005 ettei tarvitse miettiä joutuuko töihin. <3