Olen vannonut etten enää kirjoita tästä aiheesta, mutta nyt on pakko avata pieni sanainen arkkuni Ensitreffit alttarilla -siskoni Violan vanavedessä. En ole koskaan – en koskaan – ymmärtänyt ihmisiä, jotka puhuvat asiasta, joista heillä ei ole sen tarkempaa tietoa, taustatyötä, saati kokemusta. Itse Ensitreffit Alttarilla -ohjelman läpi eläneenä en kertaakaan törmännyt ihmisiin, jotka olisivat näin sataprosenttisesti teilanneet kyseisen ohjelman ja sitä kautta tuominneet siihen täydellä sydämellä mukaan lähteneet sinkut. Näin kuitenkin teki Sanna Ukkola Ylen blogissa “Kun rakkaudesta tuli kyyninen vitsi“.
Sinkkuus epätoivoista hapuilua
On helppoa katsoa sivusta ja kertoa jo monta kertaa ilmoille heiteltyjä vanhoja asiaan millään tavalla kuulumattomia juttuja. Kuten seuraavaa: “Järjestettyjä avioliittoja näkee joissakin maissa, enkä ole kovin monien kuullut hehkuttavan niitä” tai “Samaan aikaan kun tuotantoyhtiö tekee avioliitosta pilkkaa, homot taistelevat oikeudestaan päästä naimisiin”. Surullisia asioitahan nuo ovat, mutta miten nämä liittyvät kyseiseen ohjelmaan? Sanna Ukkola sanoo, että rakkauden etsiminen tv-formaatin kautta tekee siitä surullista ja epätoivoista hapuilua. Herätys – sitähän se monelle on! Saisivatko sinkut ymmärrystä yhtälailla kuin homot ja naimisiin pakotetut nuoret tytöt?
Jokainen sinkku lähtee ohjelmaan mukaan omasta tahdostaan ja ainakin Suomessa he ovat täysin tietoisia mihin ovat ryhtymässä. En usko kenenkään lähteneen ohjelmaan tv-katsojien ja tuontantoyhtiön iloksi, kuten Sanna Ukkola kirjoittaa. Itse lähdin niin tosissani mukaan ohjelmaan, että tuon kuullessani näen punaista. Otin jokaisen pienenkin rohkeuden rippeen ja ne epätoivoiset hapuilevat askeleet ja toivoin, että saisin vihdoin sen onnen, jota koin ansaitsevani.
Rakkauden kaipuu irvokasta viihdettä
Sanna Ukkolan mukaan Ensitreffit Alttarilla on irvokasta viihdettä. Onko toisen ihmisen rakkauden kaipuu irvokasta viihdettä? Jotkut voivat pitää rakkautta hyvinkin itsestäänselvyytenä, mutta uskoisin sen puutteen olevan länsimaissa lähes aikamme suurin vitsaus. Teemme kaikkemme, jotta se oma kulta löytyisi. Maailma on muuttunut ystäväiseni.
Jos samassa kirjoituksessa puhutaan myös “Sekaisin Miriamista?” – ohjelmasta, niin mennään todella metsään ja syvälle. Voi kun voisinkin viedä teidät kaikki kärpäseksi katolle kuuntelemaan kuinka meitä rohkaistiin puhumaan ohjelmaan osallistumisesta lähipiirillemme ja kuinka suuren taustatyön asiantuntijat tekivät (siihen kuuluu niin paljon mitä televisiossa ei näytetty). Ohjelma sai Kultaisen Venlan, mutta sen olisi pitänyt saada lahjaksi kultainen sydän, koska koko tiimi eli tätä ohjelmaa niin täysillä ja olivat tukena aivan kaikessa. Onhan se heidän työtään tottakai, mutta työssäkin voi olla mukana täydellä sydämellä.
Oikeutettua kritiikkiä
Itse ohjelmaan osallistuneena ja tapahtumia näin muutaman vuoden takaa katsoen olen kuitenkin oikeutettu tekemään oman pienen kriittisen arvion ja haluan tuoda sen tässä kohtaa esille.
Kun sinun ja herra X:n häihin on kutsuttu molempien lähipiiri, on paineet hääparilla melko valtavat. Siihen kun lisää vielä sen kuinka tosissaan ohjelmaan on lähtenyt, voi kaikki mennä hyvinkin pieleen. Kaiken sen hehkutuksen keskellä saattaa unohtaa omat ajatuksensa. Onko se tyyppi oikeasti niin ihana vai onko se vaan muiden kommentit siitä “kuinka näytätte niin hyvältä yhdessä”, joka pesee aivoja. Koska kyllä – onhan se totta, että ohjelma on ihan hullua ja absurdia. Kuinka monella on oikeasti pokkaa tehdä noin huikea harppaus etsiessään rakkautta?
Ihan alusta asti oli selvää, etteivät asiantuntijat voineet tietää onko parien välillä sitä kuuluisaa kemiaa. Vaikka myönnetään, että seuraavien kausien paritukset olivat askelta parempia, koska heille näytettiin videoita ehdokkaista (tai näin päättelin tv:stä ohjelmaa seuratessani). Me saimme vaan arvioida kuvan perusteella kuinka paljon ehdokkaat viehättävät – muut asiat jätettiin asiantuntijoiden arvioitavaksi. Itseäni viehätti vain neljä ehdokasta ulkonäöllisesti, joten hyvällä kasvomuistilla tiesin vastassani olevan jonkun heistä. Ja yllätyin, että joku heistä oli minulle myös muilla tavoin hyvä “match”.
Rakkautta tieteellisin keinoin
Pienistä kriittisistä sanoistani huolimatta en hetkeäkään kadu päätöstäni lähteä tähän ohjelmaan mukaan, koska mistä tahansa sitä rakkautta etsii on se aina riski tulla satutetuksi. Opin itsestäni niin paljon ja tutustuin ihmisiin, joista on tullut minulle hyvin tärkeitä. Rakkauden etsimisen viidakossa on jo suuri voitto, että kaksi paria ovat löytäneet toisensa. Kuinka upeaa, että näin “kyynisestä vitsistä” syntyi kaksi uskomatonta rakkaustarinaa. Rakkaus taitaa tieteenä olla vielä melko tuntematon, mutta näköjään toisten tieteiden asiantuntijat ovat jo oikealla polulla. Se on todistettu tämän ohjelman myötä.
On varmasti unohtunut se, että ohjelmassa naimisiin menivät vain tieteellisesti toisilleen sopivat parit. Taustalla on asiantuntijoiden vuosien tutkimustyö. Ei tässä olla ketään summamutikassa naitettu. Näin se tv-maailmakin muuttuu. Halutaan kuulla ihania tarinoita ja saada hyvää mieltä – ei ristiriitoja ja kyyneliä, jotka Sanna Ukkolan mukaan tuovat enemmän katsojalukuja. Jos yhtään onnistunutta paria ei olisi ensimmäisellä kaudella tullut, niin uskoisin, että seuraava kausi olisi saanut yleisöltä vain mätiä kanamunia päälleen. Ei hyvän mielen ohjelmaan katsojia ristiriidoilla koukuteta.
Eiköhän anneta kaikkien kukkien kukkia ja sinkkujen rauhassa hapuilla vaikka ensitreffeille alttarille, jos he kokevat se omakseen.
Amen. Olet ihana <3
Hih! Kiitos! <3
Hyvin kiteytetty 🙂 En tosin ole lukenut tuota Sanna Ukkolan tekstiä, mutta tämän perusteella jätän kyllä lukemattakin, ettei ala käyrä nousta liikaa. Mähän suhtauduin tähän ohjelmaan ekalla kaudella todella kriittisesti ja olin jo päättänyt mainoksen perusteella, että tätähän en katso. Noh, näin sitten ekasta jaksosta lopun puolikkaan ja olin todella hämmästynyt. Ohjelmassahan on paljon vinkkejä omaankin parisuhteeseen ja näiden asiantuntijoiden kommenteista ammensin paljon uutta tietoutta ja eri näkökohtia moneen asiaan. Sen ekan jakson jälkeen oli pakko nähdä loputkin. Olin myös aidosti kiinnostunut kuinka teille kuudelle lopulta käy ja vaikka lopputulos ei ehkä ollut kaikkien osalta ns. paras mahdollinen, niin hyvinhän teille kaikille kuitenkin kävi. Ja varmasti kuten sanoit, ohjelma on muuttanut kaikkia siihen osallistuneita. Nyt on jo kolmas kausi menossa ja eilen PAKOTIN miekkosenkin katsomaan ohjelmaa kun mun luona sattui olemaan. Ja mikä parasta, se herätti keskustelua. Summa summarum, mun mielestä kyseiseen ohjelmaan lähteminen kysyy todella suurta rohkeutta, jota itselläni ei varmaan olisi, mutta nostan hattua teille todella rohkeille. Eikä tää kyllä mun mielestä ole missään nimessä avioliiton halventamista. Tai irvokasta. Tai mitään muutakaan negatiivista. Piste.
Heippa Susanna ja kiitos! 🙂 Niin kyllä suhtauduin itsekin, kun tästä aluksi kuulin. Saimme nähdä palasia jo tanskassa silloin tehdystä versiosta, josta ymmärsin, että tämähän onkin ihan hyvä juttu.
Sen olen kyllä nyt myös huomannut viimeisintä kautta katsoessa, että on ollut kiva katsoa tätä uuden mieheni kanssa ja miettiä asioita oman parisuhteen näkökulmasta. On tullut monta kivaa keskustelua kotikatsomon puolella. <3
Hyvähyvä!! Oon samaa mieltä 🙂 Jotenkin kyllä vaikuttais siltä, että Sanna Ukkolan kolumnit on tarkoituksella tehty provosoiviksi, koska niistä syntyy jatkuvasti vinhaa keskustemua. No, jos se on hänen tarkoituksensakin, niin on onnistunut siinä.
Huh, en kyllä itse jaksaisi provosoida kokoajan kaikkea. Varmasti tuollainen käy pidemmän päälle henkisesti rankaksi. :/ Mutta näinhän se voi olla, että se on hänen kirjoitustensa tyyli.
Linkki tuohon artikkeliin ei aukea mulle, mutta jotenkin tuntuu että taas on väkisin haluttu väärinymmärtää. Ulkomailla asuvana en valitettavasti ole pystynyt katsomaan uusia tuotantokausia, mutta olihan jo tuon ensimmäisenkin kauden osalta ihan selvästi nähtävissä, että rakkauttahan sieltä on lähdetty etsimään. Surullista ettei kaikkia näitä rakkaustarinoita oltu tarkoitettu kestämään, mutta onneksi olet nyt tahollasi onnellinen. Olit itse, ja parituksesi, mun lemppari, koska olit niin aito ja samoin oli teidän suhde. Hapuilevaa ja aitoa, juuri niin kuin monien parisuhteiden alku on! Me saatiin katsojina kurkata teidän elämään, mutta kyllähän siitä nyt selvästi näki ettette olleet mukana vain tehdäksenne tv-viihdettä. Rakkaus on kuitenkin niin herkkä asia, että vaatii valtavasti rohkeutta lähteä etsimään sitä niin, että toiset pääsee arvostelemaan, varsinkin kun on aina riski, että sydän särkyy. Vitsit on tuollaisesta tilanteeseen heittäytymisestä kaukana! Ja mahtuu tähän maailmaan onnellisiakin järjestettyjä avioliittoja 🙂 Kemiaa joko löytyy tai sitten ei.
Heippa Riikka! Korjasin tuon linkkauksen ja nyt pitäisi toimia. 🙂
Oot niin oikeassa, että vitsit on kyllä tuossa ohjelmassa vähissä. Siinä ollaan niin tosissaan mukana.
Ohjelma on minusta ainut onnistunut rakkauden etsintä- ohjelma. Siitä saa myös omaan vanhaan parisuhteeseen hyviä vinkkejä, miten pitää yllä kiinnostavaa suhdetta monen yhdessäolovuoden jälkeen. Ja parasta on, että sen kautta on tullut iloa monen ihmisen elämään!
Heippa Mari! Tuo on kyllä niin tärkeää, että ohjelma on tuonut iloa myös katsojille. Onhan tämä ohjelma sarjassaan hyvin ainutlaatuista televisiota. Herkkää, rohkeaa ja mielipiteitä herättävää. Kuitenkin niin aitoa – sitä ei välttämättä monessa ohjelmassa näin puhtaana näe. 🙂
Siitä ei silti pääse mihinkään, että ohjelma ei ole pelkästään “huikea harppaus”. Ohjelmalla on kieltämättä aika päätön suhtautuminen avioliittoon, mutta eihän se formaattia tai tuotantoa haittaa. Yleensä kun tutustutaan, seurustellaan ja ylipäänsä valitaan ihan itse se puoliso. Tahdotko-kysymykseen vastaus “tahdon” on korni, koska siinä tahtoo kyllä mennä naimisiin, mutta joutuu välttämättä huijaamaan, että tahtoisi sitä juuri sen henkilön kanssa. Sitä ei voi tietää.
Itse en voisi lähteä tuohon koskaan, koska vaikka suhde toimisi, olisin varmaan sitä mieltä, että kyseessä on vähän kuin jokin tieteellinen koe tai avustettu avioliitto, johon on ohjattu ja avattu ovi. Ohjelmaa on mielenkiintoista katsoa, mutta mielestäni on tärkeätä kulkeutua sille ovelle itse ja avata se itse, jos edes huvittaa avata. Ikään kuin käydä koko prosessi itse läpi mutkineen ja iloineen ja päätöksineen. Eikä mennä naimisiin ja sitten peruutella tutustumiseen.
Hienosti kirjoitettu! Kun kuulin ohjelmasta olin kiinnostunut, kun näin ensimmäisen jakson olin ihastunut.
Sain kuulla ensimmäisen kauden aikana muutamilta ystäviltäni negatiivisia mielipiteitä ohjelmaan liittyen. Kaikki nämä “mielipiteet” kuulostivat muiden tietämättömien kommenteilta: “halvennetaan avioliittoa” yms..
Nämä kyseiset ystäväni eivät olleet katsoneet sekuntiakaan kyseistä ohjelmaa…
Nykyään samaiset ystäväni ovat yhtä koukussa tähän ohjelmaan kuin minä, yksi jopa haki tälle kaudelle mukaan 🙂 Mielestäni tuo Sannan kolumni vain todistaa sen faktan, että hän ei ole katsonut yhtäkään jaksoa. Jos hän olisi, tuota kolumnia ei olisi ikinä syntynytkään…
Todella hyvä teksti! En kyllä ymmärrä miten se on keneltäkään muulta pois jos joku haluaa löytää itselleen kumppanin, vaikka sitten tv-ohjelman kautta. Ensinnäkään sitä ohjelmaa ei ole pakko katsoa jos se niin paljon ärsyttää. Toiseks, ainakaan mun mielestä ketään ei ole siihen pakotettu eikä tulla pakottamaan vaan se on ihan vapaaehtoista. Ja kolmanneks, miks ei voi vaan olla iloinen toisten ihmisten puolesta. Ensitreffit alttarilla -ohjelman ansiosta on syntynyt kaksi aivan ihastuttavaa paria. He ovat löytäneet onnen ja rakkauden. Mitä pahaa siinä on. Eikä muutkaan parit ole ainakaan tietääkseni kärsinyt(lukuunottamatta kaikkia niitä uutisotsikoita) eikä katunut ohjelmaan osallistumista. Uskon, että jokainen ihminen haluaa löytää onnen ja rakkauden. Musta te jotka ootte oikeesti uskaltaneet mennä tähän ohjelmaan mukaa ootte ihan älyttömän rohkeita. Te pistätte ittene likoon ihan täysillä ja vielä ihan vilpittömöstä syystä.
Pitää uskaltaa kokeilla erilaisia keinoja. Niinkuin Maaret Kallio sanoo uudessa kirjassaan:” Jos ei yritä, ei voi myöskään tietää onnistumisen mahdollisuuksia.”
Tuli vähän sekava teksti, mut ymmärrät varmaan pointin. 😀
Loistavaa tekstiä sulta Miia! Ihan oikeesti kyseessä on todella hyvä sarja jokaiselle ihmiselle katsottavaksi ja ohjelmassa oleville sinkuille koettavaksi, elämässä on tärkeämpää herättää kysymyksiä ja nostaa rakkaus numero ykköseksi, kuin teilata muiden näkemyksiä ja toimintatapoja rakkauden saralla.
Jatkuva kysyminen ja rakkauden etsiminen vaatii rohkeutta ja kypsyyttä sietää keskeneräisyyttä ja sitä että olemme vasta matkalla emmekä vielä perillä.
Pidetään naiset yhtä!! Kaikille riittää rakkautta ihan yhtä paljon ❤❤❤
En oo kattonut kuin ekasta kaudesta ekan/ekat jaksot ja sen jälkeen ihan satunnaisesti ehkä yhden jakson. Nimiä muista, kasvotkin siinä ja siinä (lähinnä iltalehden sivuilta jos sitäkään) ja ite tavallaan ymmärrän ohjelmaan lähtemisen, koska joillekkin pelkkä ihmisiin tutustuminen voi olla hankalaa (esim minulle ja tarkoitan ennemmin sellaista, että mikäli edes kävisin baareissa, tuskin uskaltaisin lähestyä ketään) tai jos ei vaan muusta syystä nyt ole vain osunu kohdalle, mutta samalla mielestäni naimisiin pitäisi mennä rakkaudesta, ei pelkästään testatakseen sitä toimiiko suhde. Vaikkakin avioerot ovat jo arkipäivää.
Hyvä kirjoitus Miia.
Meni kyllä maku Sanna Ukkolaan toimittajana.Hänellä näyttää olevan nekatiivinen sävy kaikkeen mitä kirjoittaa.Kantaa voi ottaa asioihin mutta ohjelma josta ei tiedä mitään taustaa eikä tunne ihmisiä kannanotto kertoo enemmän Ukkolasta ihmisenä kuin ohjelmasta.
Mä olen katsonut kaikki jaksot ja tykkään, ihmiset on aitoja asiantuntijat sydämmellä mukana tukemassa.
Mua ketuttaa että tuossa kyseisessä Ylen blogissa ei ole ollenkaan kommentointimahdollisuutta. Sen kirjoittaja provosoi antamatta mahdollisuutta keskusteluun. Raukkamaista.
Hienoa että tartuit aiheeseen vaikka et mielellään asiasta paljoa kirjoittelekaan. Olen samaa mieltä, että on aivan sama mitä kautta kaksi ihmistä toisensa kohtaa, jos siinä on edes pieni mahdollisuus johonkin ainutlaatuiseen.
Hei; Olen katsonut kaksi ensimmäistä tuotantokautta, enää en niin välitä. Tallennuksessa kelasin asiantuntijoitten jutut pois melkein kokonaan, koska en jaksanut kuunnella enkä kokenut niistä mitään saavani. Sanna Ukkola on erittäin hyvä toimittaja ja jutun luin kolmeen kertaan. Luulenpa, että hän on katsonut tämän ohjelman ainakin yhden jakson ja minusta myös hänellä on oikeus mielipiteeseensä kuten meillä muillakin. Harva ihminen on tositv- ohjelmassa, joten niistä ei voi olla mielipiteitä, niinkö? Minua on myös häirinnyt se, että pitääkö ohjelmassa solmia avioliitto ja sen olisi voinut jättää pois. Ohjelmaformaatti olisi sitouttanut pariskunnat muutenkin elämään yhdessä jonkun aikaa.
Se on juuri niin, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Ja myös Sanna Ukkola saa kirjoittaa niin kuin sydämessään tuntee. En siis teilaa ohjelmaan osallistujia kuin toimittajaakaan. Vähän samoilla linjoilla “Aurinkoutun” kanssa. Jokainen tekee miten parhaaksi näkee ja kokee. Ja ollaan onnellisia kukin omalla tavallaan muita suvaiten.