Kiitos tuhannesti kaikista ihanista ideoista NYXin Beauty School Dropout -paletin värivalinnoissa, joita teitte TÄSSÄ postauksessa. Sain todellisen inspiksen luoda kaksi erilaista teidän toivomaa lookkia, joista toisen saan ulos ensi viikolla.
Sininen on todellisen haastava väri luomivärinä, koska sen saa helposti näyttämään hyvin kasarimaiselta sotkulta tai isolta mustelmalta. Tykästyin lopputulokseen todella paljon ja varsinkin kuvausmeikkinä tämä on loistava, koska kamera “imee” kuitenkin suuren osan tummuudesta. Livenä tämä on paljon hurjempi, mutta näyttävä vaikka juhlameikkinä.
Näihin kuviin liittyen ajattelin kirjoittaa teille vinkkejä oman jutun löytämisestä, koska itse elän tällä hetkellä unelmaelämää. En ole koskaan ollut näin innoissani koulunkäynnistä (maskeeraajakoulu) ja sen lisäksi olen löytänyt rinnalleni aivan uskomattoman ihanan – juuri minun tyyppiseni miehen.
Olen ollut salaa kateellinen niille ihmisille, jotka tiesivät heti lukion jälkeen mitä tehdä. Itselläni siihen näytti menevän lähestulkoon 20 vuotta. Enemmän asiaa ajatellessa olen toisaalta kiitollinen kuinka paljon erilaisia asioita olen päässyt kokemaan, kun en tiennyt heti mikä minusta tulee isona.
Tiedän etten ole ainut, joka on kamppaillut asian kanssa. Kuinka monta teitä siellä ruudun toisella puolella onkaan, jotka marssivat joka päivä töihin vastenmielisesti, koska oma työ ei ole se oma juttu. Tai te, jotka etsitte juuri itselleen sopivaa harrastusta, mutta ette jaksa käyttää edes yhtä kymmenen kerran korttia loppuun.
Toivottavasti seuraavista kohdista voisi olla teille apua:
1. Löydä sisäinen kuiskaus
Huh, tämä kuulostaa kuin jostain parhaastakin elämänhallintaopuksesta, mutta periaatteessa sitä se on. Nämä sanat jäivät eräs päivä mieleeni pyörimään, kun mietin tulevaisuuden ratkaisuja. En tiedä miten tämän edes voisi sanoa paremmin, kuin uskomaton elokuvaohjaaja Steven Spielberg tämän sanoi:
“So you have to, everyday in your lives, be ready to hear what whispers in your ear. It very rarely shouts. And if you can listen to the whisper, and it tickles in your heart, and it’s something you think you want to do for the rest of your life, then that is going to be what you will do for the rest of your life.”
Tätä voisi tietenkin sanoa myös intuitioksi, jota olen aina kuunnellut. Se on vienyt ihmeellisiin paikkoihin ja lopulta aina oikeaan suuntaan.
2. Kokeile uusia asioita
Jokaisenhan ei tarvitse tehdä sitä unelmatyötä vaan jollekin riittää se, että käy vaan jossain töissä ja kotona ei tarvitse antaa yhden yhtä ajatustakaan työlle. Voi olla, että tällainen henkilö miettii, että mikä olisi se oma juttu vapaa-ajalla.
Itse pääsin vuoden alusta mukaan salsahaasteryhmään ja aluksi mietin, että jaksankohan käydä salsaamassa koko kevätlukukautta. Olen ollut aina se, joka jättää kymmenen kerran kortit kesken. Yllätyksekseni rakastuin salsaan ja sitä kautta vielä enemmän bachataan, jota tällä hetkellä harrastan.
Ennakkoluulottomuus ja uuden kokeilu varmasti palkitaan jossain vaiheessa ja löydät oman harrastuksen tai jopa työn. Eihän sitä tiedä miten huikeita uusia ihmisiä näinkin voi tavata.
3. Ole rohkea
Omalta mukavuusalueelta ulos hyppääminen on hyvin inhottava tunne. Oivana esimerkkinä siitä lähdin itse ensimmäisenä koulupäivänä mukaan tekemään Los Elementos -oppeeraa tietämättä teatterimaskeerauksesta mitään.
Vastaan yhden pääesiintyjän maskeerauksesta ja voin sanoa, että jännittää. Harjoitukset ovat kuitenkin menneet hyvin ja se kuuluisa onnistumisen tunne on ollut aivan huikeaa. En malta odottaa ensi-illan jälkeistä huumaa olettaen tietenkin, että kaikki on mennyt hyvin.
Jos teet aina sitä mitä olet tehnyt, tulet aina olemaan sitä mitä olet. Eli mikään ei muutu, jos et muuta mitään. Yksinkertaista.
4. Mistä nautit lapsena?
On hyvä palata takaisin lapsuuteen, kun miettii mikä olisi se oma juttu. Nautitko silloin kenties maalaamisesta, olitko onnellinen vain saadaksesi olla perheesi kanssa, halusitko auttaa muita lapsia vai olitko intohimoinen jalkapallon pelaaja? Voit löytää vastauksesi vuosien takaa.
Itselläni ei ole lapsena ollut mitään erityisempiä harrastuksia. Leikin naapurin lasten kanssa ja ala-asteella aloitin meikkileikit. Nautin niistä aina, mutten ollut koskaan ymmärtänyt, että siitä voisi tehdä jopa itselleen työn.
Ehkä lapsuuden ajan haaveissa onkin perää?
Voih, ihana sinä 🙂 Olen itse myös aina miettinyt sitä mitä haluan oikeasti elämässäni tehdä, missä asua ja millainen arki ja elämä ylipäätään minulle sopii. Opiskelen nyt alaa, joka tuntuu toisaalta todella omalta kun taas toisaalta mietin sitä, onko tämä aivan väärä paikka minulle. Nuorempana haaveilin elämästä jossakin keski-Euroopan viinitiloilla, mutta tätä rataa elämäni ei ole lähelläkään sitä. Kiitos tästä postauksesta, tuli itselle sellainen fiilis että kaikki on todellakin mahdollista! Täytyy vain uskaltaa repäistä silloin kun tuntuu että jokin aivan uusi juttu olisi edes hieman minun juttuni. Ihanaa viikonloppua sinne <3
Hih, kiitos Tuuli! Kyllä kaikki tosiaan on mahdollista! Olisi pitänyt lisätä tuohon vielä yksi kohta. Eli varsinkin silloin on kaikki mahdollista, kun uskoo itseensä ja alkaa toimimaan. 😉
Niin kyllähän jokainen ala varmasti jossain vaiheessa tuntuu jollain tapaa väärältä itselle, mutta jatka vaan itsesi kuuntelua niin varmasti menet oikeaan suuntaan. 🙂
Tsemppiä opiskeluihin!
Erittäin kaunis meikki muuten.. mutta itseäni häiritsee valtavasti silmämeikin epäsymmetrisyys.. en tiedä johtuuko se valosta/kameran salamasta, mutta kun katsot suoraan kameraan, toisen silmän sininen luomiväri on sisänurkasta levinnyt, kun toinen on taas tarkkarajaisempi.
Olen katsellut sinun meikkejä ja innostusta meikkaamiseen, olet niin aito ja aidosti kiinnostunut maskeerauksesta, että toivon sinulle paljon menestystä jatkoon! 🙂
Kiitos Satu! Hih, voipi olla, että siellä on pikkainen epäsymmetrisyyden kohta. Vielä tässä opiskellaan meikkaamista. Toisaalta tuo saattaa olla varjoakin, kun valo on oikealta puolelta voimakkaampaa.
Joo, kyllä maskeeraus on niin mielenkiintoista, etten kyllä koulua vaihtaisi mistään hinnasta! <3
Ihana postaus!
Itse olen tiennyt 4-vuotiaasta asti mitä haluaisin tehdä ammatikseni, mutta astma on esteenä. Kakkosvaihtoehtoa on ollut vaikea keksiä. Tai sanotaan näin, että sellainen on, mutta Suomessa lääketieteelliseen on niin pirun vaikea päästä. Aion silti yrittää!
Liikunnanharrastajana olen ollut ihan samanlainen, kuin sinä 🙂 Monta vuotta kyllä mietin, kuinka kivaa telinevoimistelu silloin muksuna oli, mutta hampaat irvessä väänsin menemään salilla tai lenkillä. Eihän siitä mitään tullut, kun kiinnostus oli tasoa miinus satatuhatta. Sitten päätin että perkules, minähän menen sinne telinevoimistelutunneille. Pelotti sikana, mutta menin. Ja voi vitsi mä rakastan sitä edelleen! Nyt tuntuu, ettei treenit kerran viikossa riitä mihinkään, vaan haluan olla hallilla koko ajan 😀
Mukavaa kevättä! 🙂
*syksyä 😀
Hups…
Heippa Laura! Voi ei.. onpa ikävä kuulla! Mutta ainahan sinne lääkikseen joku pääsee ja se voit olla sinä. Ei muuta kuin hirmuisesti opiskelemaan ja kyllä se paikka sieltä vielä aukeaa. 🙂
Niin ymmärrän tuon sun innostuksen. On ihanaa löytää harrastus, josta ei saa tarpeekseen. <3
Moi Miia! Ihanaa luettavaa unelmista ja niihin pyrkimisestä.
Mun unelma nuorena oli uteliaisuus nähdä ja kokea muuta kuin se oma pieni ympyrä.Niinpä lähdin -60luvun lopulla kielitaidottomana vain sanakirja turvana laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla Malmöön(asuin sukulaisten luona) jossa karamellitehtaassa töissä pari vuotta.Palasin Suomeen ja monien työpaikkojen jälkeen Lahteen apukoitajakouluun josta Tukholman kautta perushoitajaksi tänne Turun seudulle.Hoitotyö jatkui yli 30v:tta josta eläkkeelle.Niin se pieni maalaistyttö sai nähdä ja kokea erilaisia ympyröitä kun uteliaisuus vei mennessään mottona et hyppää uuteen ja kato miten käy.Nyt olen onnellinen kaikesta kokemasta.
Heippa Eeva! Ootpas ollut rohkea nuorena, kun sanakirjan avulla oot lähtenyt reissuun! Siinä sen huomaa, että rohkeus palkitaan upeilla kokemuksilla. Kuulostaapa jänniltä seikkailuilta! <3
Kuiskausta odotellessa, mikä se oma juttu voisi olla. Rohkeutta saisi varmasti kerättyä ja uuden kokeiluunkin olisin pitkästä aikaa valmis, mutta pitäisi vaan ensin keksiä se oma juttu! 🙂
Heippa Taru! Joo, kyllä se sieltä vielä tulee. Itselläni tosiaan meni 20 vuotta, että tajusin! Sillä välin, kun odottelen kuiskausta, niin ei muuta kun kaikkea uutta kokeilemaan. Näinkin se voi löytyä. 🙂 Plus eihän sitä koskaan tiedä kenet tapaa ja sitäkin kautta voi löytää oman juttunsa.
Tää kyllä kolahti! Itse oon jo jonkun aikaa pohtinut sitä että mitä sitä haluaisi elämältä ja en oikeasti tiedä! Monen monta ammatinvalintatestiä olen tehnyt netissä, mutta ei ole kyllä mikään kolahtanut – tai sitten olen ajatellut olevani kyseiselle alalle liian huono, en osaa mitään. Olen päättänyt nyt parantaa itsetuntoani ja ajatella ennemminkin niin että olen hyvä jossain, enkä aina lyttää itseäni. Olet ihan mahti, annat inspiraatiota mulle ainakin!
Heippa Saara! Tuo ammatinvalintatestien tekeminen kuulostaa niin tutulta. 😀 Ja tottakai pystyt mihin vaan. Eikö niin sanota, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Eli onko vaan kyse siitä, että sua jännittää uuteen hyppääminen. Osaisit kyllä varmasti! 🙂
Todella kaunis meikki,sininen harvoin toimii! Oot kyllä taitava 🙂
Kiitos Sanna! <3 Joo, sininen ei ole mikään helppo väri. 🙂
Luin vastikään jostain intuition ja luovuuden yhteydestä. Sen artikkelin mukaan luovilla ihmisillä on parempi intuitio kyky. Mietin vain itse, että voinko aina luottaa omaan intuitioon. Mut hienoa, että siitä on ollut sinulle apua. Muutenkin tämä oli kiva postaus, pidät näin minunkin kiinnostukseni blogiisi vielä hengissä.
Heippa Venla! Kuulostaa mielenkiintoiselta. Uskon kyllä, että luovuuen määrästä huolimatta tuota intuitioa voi jotenkin myös treenata. Kiva, kun viihdyt mun juttujen parissa. 🙂
Heippa; Kirjoitin kommentin, jäänyt näköjään lähettämättä ?. No sanoisin näin, että silmämeikki on upea! Ei pöydän toisella puolella miesystäväsi taida muuta sanoa, kun että ” kyllä kulta”, kun olet katseellasi lumonnut! ?. Ja vinkkiä sain itsekkin, kun vähän vähemmän tuota väriä laitan.
Sinulla on ihan hyviä neuvoja unelmista ja rohkeudesta. Ystäväni sanoi kerran minulle, että “sulla on niin pienet ympyrät” tarkoittaen elämääni. Mietin asiaa, pikkuisen loukkaannuin, koska olin tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Ei kukaan voi toisen ” ympyröitä” määritellä. Kaikkien ei tarvitse käydä konserteissa tai matkustaa, voi nauttia myös kirjoista, musiikista ja mökkeilystä. Luonteeltani olen itse asiassa ollut aina pienemmissä ympyröissä viihtyvä, vaikka olenkin puhelias ja tykkään ihmisistä. Ja nykyisin toivon, että mikään ei muuttuisi elämässäni . Näin vanhempi tyttö nyt tuumaa ?.
Heippa Markit! Voi ei.. täällä ei ole ainakaan näkynyt sun kommenttia. 🙁
Tuo on niin totta, että ei ole toisten “ympyröihin” mitään sanomista, kun me kaikki halutaan niin eri asioita. Omasta mielestäni on ihanaa, kun osaa olla pienistä asioista onnellinen ja viihtyy omissa “pienissä” ympyröissä. Mitä kummempaa sitä ihminen nyt tarvitsee. Tai noh, jollekkin se ei välttämättä riitä. 🙂
Ai että aivan ihana meikki!
Kiitos Janska! 🙂