Onpa jotenkin koomista, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun ajatukseni pyörivät samoissa aiheissa ystäväni Pia Alapeterin kanssa. Hän kirjoitti juuri blogiinsa osuvan kirjoituksen: “Ota minut tällaisena kuin oon“. Olen jopa salaa kateellinen hänen tyylilleen fillaroida ympäri Helsinkiä aivan täysin luomuna ja raikkaana.
Hän arvostelee kirjoituksessaan omasta mielestään huonoja ulkonäöllisiä puoliaan ja hassua, etten ole itse huomannut hänessä niitä ollenkaan. Huomaan vain hänen reippaan ja positiivisen olemuksen sekä raikuvan naurun, joka tarttuu. Näen siis ihmisen kaiken ulkokuoren takana.
Eikö ole lohdullista, etteivät ystäväsi ja sinulle tärkeät ihmiset edes huomaa virheitäsi? Me olemme lopulta yksin meidän omien virheidemme kanssa. Taistelemme siis itseämme vastaan. Kuinka koomisen typerää! Ne ovat virheitä vain omasta mielestämme.
Samaan hengenvetoon kuitenkin myönnän, ettei allekirjoittanut mielellään lähde ovesta ulos ilman meikkiä. Lenkille kyllä lähden ja lomallakin viihdyn omin sanoin Römppä-Liisana eli aivan naturellina hiukset miten sattuu. Varsinkin jos se tapahtuu ulkomailla. Täällä kotikonnuilla ujostelen jopa teitä ihania lukijoitani, koska osa teistä asuu aivan nurkan takana.
Kauneusbloggaajana joudun jollain tapaa silmätikuksi ja silloin kun kuljen ympäri kaupunkia, haluan olla muiden silmissä se näyttävä tikku. Nautin meikkaamisesta muutenkin ja se on tapa, jolla saan luovuuteni valloilleen. Tosin nautin myös muiden meikkaamisesta ja siitä kuinka suuria muutoksia meikillä saa aikaan. Vaikka loppujen lopuksi kauneusihanteeni on se luonnonkaunis Elovena-tyttö.
Onneksi meidät on suunniteltu niin, että ikä tuo tullessaan muutakin kuin ryppyjä. Se tuo kokoajan jotain uutta omaan ajattelutapaan. Olen vielä niin kovin nuori puhumaan tästä, mutta nyt 34-vuotiaana olen oppinut ainakin sen, että kaikkea jännää on vielä tulossa. Ei se elämä lopukkaan tähän. Meikki on kuitenkin suuri materiaalinen rakkauteni, joten tuskin tulet koskaan näkemään minua keskustan hulinassa ilman meikkiä. Tällainen minä vaan olen.
Aloitin meikkaamisen viidennen luokan lopussa. Ensin tuli ripsari, poskipuna ja huulikiilto. Ylä-asteella naamassa oli välillä meikkiä niin paljon, ettei minua ollut tunnistaa. 20-vuotiaana olin hyvin ehdoton kaikessa. Luulin asioiden menevän tietyllä kaavalla ja juuri suunnitelmien mukaan. Ulkönäkö oli niin tärkeää, että ajattelin lähestulkoon missä asennossa seison, jotta näytän hyvältä.
30-vuotiaana olen oppinut olemaan itseäni kohtaan lempeämpi. Olen saanut hurjasti itsevarmuutta ja sitäkö vasta tuleekin lisää, kun on juuri oma itsensä. 40-vuotiaana on kuulemma taas uudet kujeet, joita odotan innolla.
Olemmehan me kaikki tietenkin erilaisia. Kuten ystävääni Piaa ei kiinnosta meikit, mutta itse käytän niitä hänenkin edestä. Silti hyväksymme toisemme juuri tällaisina.
Tietenkin se pistää miettimään, kun Pia herää aamulla ja hilpaisee pyöränsä kera torille ostamaan tuoreita vihanneksia. Tämä tyttö taas istahtaa meikkipöydän ääreen ja alkaa maalata. Kai pian napsahtava 35:n vuoden ikä on saanut minut toivomaan lisää elämän perusasioita. Rakkautta, perhettä, tervettä elämäntapaa ja hyvää ruokaa.
Kiva kuulla pohdintojasi meikkihistoriastasi 🙂 Ite en kovin paljoa koskaan meikkaillu, mutta oon silti aina vaikeillu treffailussa sitä hetkeä, jolloin toisen kanssa pitäis osata olla ilman meikkiä. En tiie tunteeko kukaan muu nainen sitä hankalana, mutta siis nimenomaan ne alkavan suhteen ensimmäiset tilanteet kun ei voikaan enää korjailla niitä ihon epäpuhtauksia tms. Miten sä tämmöset tilanteet koet?
Heippa Laaaura! 🙂 Ymmärrän sua täysin. Kyllähän se aluksi vähän ujostuttaa, mutta ajattelen aina näin, että kyseisen henkilön tulee kuitenkin tykätä minusta sellaisena kuin olen. En usko, että miehet edes niin tarkasti meitä katselevat. 🙂
Oli mukava lukea meikkaushistoriastasi ? Kiva nähdä kuinka tyyli on kehittynyt ja muovautunut iän myötä. Sitä on yläasteikäisenä todellakin jo kovin tarkka miltä näyttää. Itse meikkaan myös kauppaankin, toki joskus harvoin lähden “luomuna” ? ja olo on hyvin epävarma ja käynti nopea. ? Vaikka varmasti vain itseä haittaa meikittömyys! Voi ku sitä vain voisi olla rentona ilman meikkiä. ?
Heips Anniina! Mä uskon, että tuo varmasti muuttuu iän myötä. 🙂 Harmi, että useat meistä suomalaisista ollaan niin vaaleita, kulmakarvattomia ja vaalearipsisiä. Jos niitä edes olisi, niin itselläni ainakin tilanne olisi täysin eri. 😉
Mä itse kyllä tykkään meikata, vaikka mun meikkitietous on ihan marginaalinen ja olis kiva tietää paremmin (okei, MUISTAA, koska saan kyllä paljon tietoa sulta Virveltä, mutta päässä ei oo sen vertaa tilaa, että muistaisin mihin sitä tuotetta on tarkoitus käyttää) ja sen lisäksi olen vaan tajuttoman laiska, että mielummin menen aikasemmin töihin, kuin meikkaan. Joskus sitten meikata töissä, vaikka oon pitkään miettinyt, että pitäisi panostaa ja ehostaa itseään. Nyt on tosin iho-ongelmia joten sen takia myöskin jäänyt. Toki välilillä meikittiä tulee fiilis että “Olisi ehkä sittenkin pitänyt meikata. Näytän räjähtäneeltä ja väsyneeltä”
Heips Sara! 🙂 Noh, pikkuhiljaa ne jää mieleen, että mihin ja miten tuotteita käytetään. Aikaahan se toki vie. Arkena voikin meikata todella kevyesti ja juhlaan on sitten kiva panostaa. Ihan hyvä jos iho-ongelien takia et niin kovin paljoa meikkaile. Saa ihokin olla rauhassa ja hengittää. 🙂
Ihana postaus! Voi iik, olin ihan unohtanut että mullakin on joskus ollut käytössä “muodikas” siksak-jakaus.
Kiitos Rusina! Hih.. se oli niin hieno! 😀
tämä ei liity millään tavalla tähän postaukseen, mutta onko sinulla berttaa enää? 🙂 ei ole aikoihin näkynyt esim. videoilla.
Heips! On vielä Bertta. Bertta on tosin ollut pidemmän aikaa siskollani kesälaitumilla, koska olen ollut niin paljon töissä. Nyt kun koulu alkaa, niin koiran omistaminenkin helpottuu. 🙂
Hauskoja nuoruuskuvia 😉 Niistä näkee, että olet tosiaankin ollut jo varhain tietoinen ulkonäöstä ja siitä miltä haluat näyttää. Ja tarkoitan sanoa tämän ihan hyvällä 🙂 Kukin tyylillään. Olisi kiva nähdä sinulla nude-meikki tai oikeastaan jotakin vielä puhtaampaa eli vain esim meikkivoide ja silmien korostus luonnollisilla väreillä + huulikiilto. Tai pelkät irtoripset! Vaikka toisaalta työkuvissa olet minusta hyvinkin naturelli. Olisi myös mielenkiintoista nähdä todella tumma meikki.
Itse meikkaan minimivarustuksella, minulle iso juttu oli lisätä muutama vuosi sitten varustukseen rajaustussi 😀 Olisi näin aikuisena tosi ihanaa päästä sinun meikattavaksesi ihan pitkän kaavan mukaan. Olen siskosi ikäinen ja hänestä tuli varsin erinäköinen meikkauksesi jälkeen.
Heippa! Joo, todellakin kukin tyylillään. Onhan nuo aika karseita, mutta eikö omat nuoruuskuvat usein ole? Varsinkin jos on yritetty meikkailla, kuten minä. 😀 Olen tekemässä jossain vaiheessa ihan perus arkimeikkitutoriaalia videon muodossa ja muutenkin tutoriaalieja tulee muistakin meikeistä lisää. Syksyn tullen varmasti myös tummempikin. 🙂
Muistan kyllä itse sen kun otin rajauskynän käyttöön ensimmäistä kertaa. Se tuntui aika hurjalta alkuun. 🙂 Olen muuten jossain vaiheessa järjestämässä kisaa, jossa teen muodonmuutoksen ainakin yhdelle teistä. <3
Heippa; Koulukuvasi eivät ole karseita eikä sinussa ole virheitä. Piste ?. Enkä muuten ihan usko, että ihan niin ajatteletkaan, sen verran viisas ja fiksu olet. Muuten tiedoksi, että niitä uusia kujeita on joka vuosi vaan enemmän. Kohta kuusikymppisenä mietin, että koska minusta oikein tulee vanha, viisas ja järkevä. Ei ole toivoakaan ?.
Ja tämä meikkaaminen… Joitakin vuosi(kymmeniä) sitten menin polvileikkaukseen kauas kotipaikasta. Suurin murheeni oli ripsarin unohtaminen kotiin. Onneksi reippaat huonetoverit hakivat kaupungilta uuden ?. Eikä muuten kyse ollut turhamaisuudesta, vaan siitä, että halusin tuntea itseni terveemmäksi; ripsarista ja vähän punaa poskiin tuli kiva olo.
Kyllä meikillä voi saada myös mielensä iloisemmaksi, eikä vaan ulkokuorta.
Kerran kyllä pelästyin, kun menin fysikaaliseen hoitoon, enkä ollut laittanut ripsaria. Ai miksikö pelästyin? No tuli mieleen, että joko se dementia iskee ?.
Joten ollaan onnellisia kaikista elämän tuomista muutoksista ulkokuoreemme. Ei ne ole vaarallisia, ne tekevät meistä persoonallisia.
Ja kiitos Miia tästä jutusta, nämä ovat niin kivoja tekstejä.
Hiljattain oon alkanu kiinnittää huomioo siihen, miten ihmiset puhuu itestään. Omista “virheistään” ulkonäön suhteen. Niin moni tuntuu ottavan ties mitä täytteitä naamaansa että näyttäis “paremmalta” ja kuinka luonnollinen lopputulos saattaakin olla niin sen kyllä näkee että jotain on nyt tehty. Miksi? Miksi kaikkien pitäis näyttää samalta? Miksi kaikilla pitäis olla pulleat huulet, kapea nenä ja pitkät ripset?
Kauhistuin kun sanoit snäpissä/luin täältä että olet harkinnut joskus huulitäytteitä, mutta helpotuin kun kerroit ettet päätynyt siihen. Ainakaan minun silmissä et sellasia toimenpiteitä tarvitse ja uskon että moni muu ajattelee samalla lailla! Ja jos joku sanois esim. minulle että kyllä tekis terää 1ml hyaluronihappoa huuliin niin uskon että sen ihmisen ajatusmaailmaa en arvostais millään muullakaan elämän alueella. Mä arvostan persoonallisen näkösiä ihmisiä enkä sellasia joita tulee vastaan 12 tusinassa. Meikkaamisessa ei oo mitään vikaa ja sitä itsekin harrastan. On mukavaa miten halutessaan itestään saa kovinkin eri näköisen, mutta välillä oon töissäkin pelkän meikkivoiteen voimin ja olen tyytyväinen. 😀
Nyt tuli pitkä avautuminen, mutta on vaan tullut mietittyä hiljattain näitä asioita. Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on tässä instagramyhteiskunnassa on mun mielestä “goals”. Kaikki on kauniita omana persoonallisena itsenään ja sitä pitäis hehkuttaa enemmän kaikkien botoxien lomassa. 🙂
Heippa Titta! Onpa hyvin sanottu, että tosiaan tuossa on oikenlaiset tavoitteet – opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Varsinkin tässä täydellisyyteen pyrkivässä some-maailmassa. Näin juuri tänään Varsovan kadulla kauniin naisen, jolla oli suu täynnä täyteainetta ja niin harmitti hänen puolestaan kuinka oli pilannut upeat ja persoonalliset kasvonsa.
Olipas kiva postaus! 🙂 On kiva nähdä sinusta kuvia vuosien varrelta. Mullakin on kavereita kun on meikannut yläasteelta asti(koska ala-asteella oli meikkauskielto :D) ja itse en meikkaa vieläkään, vaikka ensi kuussa tulee jo 19vuotta täyteen. Usein tuli mietittyä mikä minussa oli vikana kun en ollut kiinnostunut meikestä niinkuin muut, mutta tulin siihen tulkoseen, että se ei ole vain mun juttu. Mä meikkaan sitten kun siltä tuntuu, en sen takia, että sopeudun joukkoon.
Viime aikoina mulla on ollut kauhea kriisi ulkonäköni suhteen, koska en näytä yhtään aikuiselta. Saan aina kuulla, että näytän 15-vuotiaalta ja tottahan se on. Kaikki ystäväni ja tuttuni(myös sinä nyt kun näin ylioppilaskuvasi) ovat minun iässäni näyttänyt paljon aikuisemmalta. Siksi olenkin miettinyt kuinka siistiä olisi päästä jonkun toisen ihmisen stailattavaksi ja ehkä meikattavaksikin. Ehkä löytäisin itselleni jotain uuttaa ja voisin aloittaa meikkaamaan kun on saanut osaavalta ihmiseltä apua. 🙂
Heippa Jessica! Ai meikkauskielto ala-alasteella! Hurjaa! Mihinköhän perustuu?
Mutta siis tuohan on loistavaa, että näytät nyt noin nuorelta. Kyllä sua 30-vuotiaana sitten taas kadehditaan. Ammattilainen tietenkin osaisi auttaa vaatteiden kanssa, joka varmasti tekisi suurenkin eron. Toisaalta välillä meikkaaminenkin tekee vanhemman näköiseksi. Rohkeasti vain kokeilemaan, jos haluat muutosta lookkiisi. 🙂
Meille tuli meikkauskielto ala-asteella voimaan sillon kun mä aloitin 5 luokalla. Syytä en tarkalleen tiennyt, mutta ei se kauaa kestänyt kun kuudennelle siirryttyämme osa alkoi käyttämään ripsaria. 😀 Nykyään kun katsoo ala-astelaisia niin monet meikkaa enemmän kuin teini-ikäiset :/
No joo ammattilainen osaisi valita jotain uutta. Itse kun tulee aina ostettua niitä saman tyylisiä vaatteita. Tosin viime shoppailu kerralla ostin ihan uuden tyylisen paidan millaista en ole ennen omistanut. 🙂
Toisaalta sanot arvostavasi meikittömyyttä, mutta ulkonäköpaineita voi vähentää, kun vähentää sellaisten juttujen tekemistä kuin “miten saan täydellisen ihon tai vältän kulmakarvamokat” tms. Ihmisille syntyy ulkonäköpaineita myös siitä, kun toiset ihmiset puhuvat vähättelevästi itsestään ja puhuvat, että “pitäisi kyllä laittaa sitä ja sitä meikkiä” tms. tai että “kyllähän nyt naisen pitää…” Vaikka ei oikeasti naisen tarvitse tehdä mitään, mitä sanotaan, että naisen muka pitää. Ja myös se, että kirjoitetaan omia mielipiteitä siitä mitkä on ainoat oikeanlaiset kauniit kulmakarvat tms. Sanot arvostavasi luonnollista ulkonäköä, mutta tämä asenne ei välity blogistasi.
Heippa nimetön! ? Niin tämäkin meikkimoka postaus on vain ammattilaisen näkökulmasta ja niille, jotka haluavat oppia meikkaamaan. Jos liputtaisin ainoastaan luonnollisuuden puolesta, niin minulta loppuisi aiheet kesken blogissa, joka käsittelee kosmetiikkaa. ? Samalla lähtisi myös työni.