Pariisin terroriteot ovat saaneet matkailijat varpaisilleen ja osalla jopa hiiren pois matkanvarauspainikkeelta. Turvallisuus mietityttää ja syystäkin. Ovathan lehden mässäilleet tällä teolla lööpeissä ja nettisaiteilla ihan kyllästymiseen asti ja näin istuttaneet sen meidän jokaisen verkkokalvolle ja muistikortille. Pelon ja epävarmuuden. Ilmeisesti juuri sitä mitä terroristit haluavat.
Päätin kirjoittaa aiheesta, koska olen saanut teiltä niin paljon kysymyksiä eri kanavista koskien tämän päivän matkailua ja uskaltaako reissuun enää lähteä. Suora vastaukseni on: “Uskaltaa ystäväiseni, uskaltaa!”
Itselläni on mediaan täydellinen viha-rakkaussuhde. Mitä tekisimmekään ilman heitä? Välittäväthän he meille maailmalta tärkeää tietoa. Jää siis vastaanottajan vastuulle filtteröidä tieto ja osata ymmärtää sitä oikein niin viihteen juoru-uutisissa kuin maailman tapahtumissa. Useinhan jutut kirjoittaa yksi ihminen ja siksi myös juttu on hänen näkökulmansa asiasta. Kansainvälisissä asioissa tähän vaikuttaa niin paljon kyseisen toimittajan oma tausta, kansalaisuus ja miksipä ei myös asenne. Yksi mielenkiintoinen yhdyssana: medialukutaito. Tietenkin Pariisin teot olivat niin kamalia, ettei siihen medialukutaitoa paljon tarvitse. On hyvä kuitenkin muistaa kokonaisuus. Terrori-iskuja ja muita kauhutekoja on tapahtunut jo pitkään – miksi havahtua vasta nyt?
Onko kukaan ottanut huomioon kuinka paljon terroritekoja on sattunut ympäri maailmaa viimeisien vuosien aikana, joista lehdet eivät ole yhtä paljoa mesonneet. Jemen, Libanon, Kenia ja naapurimme Venäjä ovat olleet terroristien hyökkäyksen uhreja. Toki ymmärrän, että Pariisi on näistä ehkä länsimaalaisin paikka ja sen vuoksi lähellä sydäntä. Yksi vaihtoehto on jäädä lintukotoomme (onko se enää sitä?) ja jättää eläminen muille, jos siis matkailu on se joka tekee onnelliseksi.
Kotonakin voi tapahtua. Juuri tänään kotiin tullessani joukko poliisiautoja rynnisti ohitseni sireenit ulvoen. Mitä lie omassa kotikaupungissani tapahtuu? Voit tietenkin kaatua kylpyhuoneessa ja kuolla kupsahtaa niin kuin lapsuudessani kävi naapurin miehelle. Tai autonkin alle voi jäädä niin kuin suloinen tyttö koulussani.
Itse olen lähdössä New Yorkiin parin viikon päästä ja myönnän, että mielessäni kävi ajatus kohteen vaihtamisesta. Ironisinta tässä olisi tietenkin se, etten tämän kirjoituksen jälkeen koskaan palaisi Suomeen. Hyi, puistattavaa edes sanoa noin. Lähden silti, koska lähden tai en niin tulevaisuudesta en voi koskaan tietää. Olen sitten lintukodossamme tai maailmalla kokemassa ja näkemässä.
Kiitos Miia! Tää oli hyvä kirjoitus, ajattelen juuri samalla tapaa kanssasi.
Kiitos Jasmine! 🙂 <3 Jos vois vielä lisätä tekstiin, että hyvä voittaa aina.
KYLLÄ! Oon itekki lähössä vähän ajan päästä matkaamaan ympäri Eurooppaa ja oma lähipiiri on ollut hyvin varpaillaan asian suhteen. Kaikki mitä sanoit tässä postauksessa on niin totta ja itse olen ihan samaa mieltä kanssasi. Pitää uskaltaa elää koska mitä vain voi sattua missä vain. Kiitos mahtavasta blogista <3
Kiitos Jenni! 🙂 Juuri näin. Siitä vaan ympäri Eurooppaan kiertämään. Kuulostaa jännältä! 😀
Juuri näin!! 🙂
Minäkin varasin tänään reissun Nykiin ja hiukan peloissani sen tein, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja missä.
Hienoa, että uskalsit! Kaikki menee hyvin! 🙂
Teet oikean ratkaisun kun et luovu itsellesi rakkastaa asiasta – matkustelusta. On totta, että kauheuksia tai epäonnea voi sattua missä vain, milloin vain.
Älä muuta sano. Mikään muu ei ole varmaan kuin epävarma ja sekös tästä elämästä tekee myös jännittävän – positiivisesti ajateltuna. 🙂
Moikka! Matkustelen itse monta kertaa vuodessa aasiaan ja kieltämättä nämä asiat ovat viime aikoina hiipineet mieleeni,mutta jos se sattuisi omalle kohdalle niin asialle ei voi oikeastaan mitään. Niinkuin juuri sanoit että kotonakin voi liukastua. Mutta mua kiinnoistais kuulla noin lentoemännän kannalta että millaisia turvallisuus toimenpiteitä teette ennen lentoa/lennon aikana ja mitä teidän pitäisi tehdä jos se kaikkein kauhein skenaario sattuisi että pommi löytyisi koneesta ilmassa ollessa? Tuossa asiassa itseäni kauhistuttaa juurikin se miten “avuton” on siinä tilanteessa itse.
Hyvää joulun odotusta ja turvallista matkaa sinulle! Kiitos jos jaksat vastata:)
Heippa PJ! 🙂 Juurikin turvallisuuden vuoksi en voi tässä julkisessa blogissani kommentoida oman firmani turvallisuus asioita. Sen voin kuitenkin sanoa, että jokaisessa lentoyhtiössä on viranomaisen hyväksymät ja vaatimat prosedyyrit, joita valvotaan ja toteutetaan tarkasti. Jos lentokoneesta löytyisi pommi, niin myös siihen löytyy tarkat ohjeet, jotka on opiskeltu tarkasti. Ilmailualalla on varauduttu kaikkeen mahdolliseen matkustajien ja miehistön turvallisuuden takaamiseksi. Kahvin kaatelun taustalla tapahtuu siis paljon, jota ei matkustaja näe. Vankkaa osaamista niin erikoistilanteissa kuin päivittäisen turvallisen operoinnin takaamiseksi. Kaikkein tärkeintä on siis erikoistilanteessa antaa miehistölle työrauha ja kuunnella heidän ohjeita tarkasti. Näin voimme taata parhaan mahdollisen lopputuloksen, joihin meidät on koulutettu. 🙂 Ymmärrän, että olo voi olla oudossa tilanteessa avuton, mutta miehistö auttaa kaikessa parhaansa mukaan. Aina voi myös kysyä ja pitääkin jos mikä tahansa lennolla epäilyttää. Myös matkustajat ovat meidän silmät ja korvat. 🙂 Turvallisia lentoja myös sinulle.
Kirjoitin ihan samasta asiasta viime viikolla! http://www.rantapallo.fi/angata/2015/11/25/vaikuttaako-terrorismin-pelko-matkasuunnitelmiisi/
Järjen tasolla olen ihan samaa mieltä, kuin sinä: tottakai pitää lähteä, varsinkin silloin, kun rakastaa matkustamista.
Sen jälkeen, kun sain vauvarakkaan, tunnepuoleni huutaa eieiei. Mieheni kotimaassa tapahtui terroristi-isku viikko Pariisin jälkeen ja siitä uutisoitiin ihan Suomessakin, koska iskussa kuoli joukko valkoisia. Nyt on kauhea mietintä päällä, että menemmekö näyttämään isovanhemmille ekaa lapsenlasta vauvaiässä vai odotammeko vielä vähän.
Kuulostaa kamalalta! Kyllä itsellänikin pistäisi miettimään lähdenkö vai en. Jos on kyse maasta, jossa säännöllisesti tapahtuu tällaisia niin se on ainakin omalla kohdalla ihan eri juttu. Uskon, että sinä kuitenkin äidin vaistolla tiedät mikä on lapsellesi parasta. 🙂 Mielestäni sellainen sääntö toimii hyvin, että jos vähän mietityttää, niin silloin on parempi odottaa.
Näin juuri! Jos se tapahtuu, se tapahtuu. Ja sattuuhan sitä Suomessakin välillä (esim. Myyrmanni). Varasin itsekin juuri lennot Nykiin :). Ei tullut kyllä mieleenkään pelätä enkä aloita nytkään. Varsinaiset sota-alueet on toki asia erikseen.
On kyllä mielenkiintoista välillä tätä median touhua seurata. Toimittajien yksipuoliset asenteet paistavat vähän turhan usein lävitse jutuista.
Niin muuten.. totta! Unohdin tuon Myyrmannin kokonaan.
Ihanaa Nykin matkaa! 😀
Juuri näin! Hyvin kirjoitettu ! 🙂
Kiitos Anne! 🙂
Terveisiä New Yorkista! Olen ollut täällä nyt viikon ajan, kotiinlähtö koittaisi huomenna. Reilu viikko sitten mietin tosissaan että otetaanko miehen kanssa matkakulut tappiona ja jätetään menemättä, meillä kun jäi lapset hoitoon kummitädilleen ja perheen lemmikit ripoteltiin eri paikkoihin. Kirjoitanko jäähyväiskirjeet että löytävät sitten joskus? Halaanko kaikki hyvästiksi, myös työkaverit? Mielestäni pelko on olemassa, mutta turhaa. Täällä on ollut turvallinen olo koko ajan, vaikka jännitinkin esim. korkeisiin rakennuksiin menemistä siinä pelossa että joku lentää kuitenkin niitä päin. Olen lomaillut rauhaisin mielin ja monta kokemusta ja elämystä köyhempi olisin jos kotiin olisin jäänyt! Sitäpaitsi, kotikaupungissani oli joku jäänyt työmatkallaan auton tönäisemäksi ja makaa nyt sairaalassa parempaa huomista ja liikuntakykyä odotellen…
Ihana kuulla, että kaikki meni hyvin. Juurikin samanlaisia ajatuksia jaan kanssasi. 🙂
Moni pelkäsi lähteä laivalle estonian jälkeen. Matkustamknen avartaa maailmaa ja pahaa voi tapahtua kulmankin takana. Oon ute menossa moikkaamaan serkkua ja kummityttöä saksan leipzigiin. Joulutorit herr i come..