Oman jutun löytäminen

Ennen uuteen aiheeseen pureutumista haluan kiittää kaikesta siitä positiivisuudesta, jota edellisen postauksen myötä suoraan sanottuna huuhtelitte päälleni. Olen lukenut edellisen postauksen joka ikisen kommentin huolella ja kiitollisuutta puhkuen. KIITOS! Mulla on maailman parhaat lukijat!  Blogissani tulee olemaan jatkossa enemmän kauneusjuttuja ja varsinkin niitä tutoriaaleja, joista yllättävän useat teistä ovat pitäneet. Lisäksi kovasti pyydelty arkipostaus on tuloillaan, kunhan keksin miten toteutan sen.

***

Olen aina ollut jotenkin salaa kateellinen ihmisille, jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa. Itse olen sellainen kaiken kokeilija ja nenä pyörii tuuliviirin lailla suuntaan ja toiseen. Välillä jopa innostun jostakin, mutta vain hetkeksi. Harrastuksien parissa niin moni 10-kerran kortti on niellyt rahani ja yhtäkään en ole loppuun käyttänyt.

Sekaan mahtuu kuntonyrkkeilyä, balettia, kahvakuulaa ja kesken on jäänyt niin kuorolaulu kuin vartiossa käynti. Sentään lukiosta olen kävellyt lakki päässä ulos. Nykyään tunnen itseni tarpeeksi hyvin ja osaan epäillä innostustani. Ihan kuin katselisin itseäni sivusta ja miettisin, että jaahas taasko mennään?

Nyt sitten kerron tämän teille, niin voitte sitten (EHKÄ) nauraa, kun ja jos tämä innostus lakkaa. Olen hurahtanut meikkaamiseen. Tajusin yhtäkkiä kuinka luovaa ja mielenkiintoista hommaa se on. Tai itseasiassa olen aina pitänyt meikkaamisesta, mutten ole koskaan uhrannut sille tarpeeksi aikaa. Nyt harjoittelen vaikka minkämoisia juttuja, etsin täydellisiä tuotteita ja imen kaiken tiedon ammattilaisten meikkivlogeista. En ole koskaan ollut näin innostunut mistään. Olen jopa harkinnut alan opiskelua, mutta toisena vaihtoehtona kummittelee vielä yliopisto-opinnot. Huh, siinäpä vasta kaksi erilaista koulutusta.

Kaikesta huolimatta on edessä sitten uusi harrastus tai opiskelupaikan valinta, niin mielestäni kaikkea pitää ajatella sydämellä. Esimerkiksi järjellä hankittu oikiksen paikka voi lopulta tuntua todella raskaalta, jos oikeasti nauttiikin luovasta työstä. Tai miten päin se nyt jokaisella meneekään.

Hyvänä esimerkkinä ovat omat harrastuskokeiluni. Miksi ihmeessä menen salille vain siksi, kun kaikki muutkin menevät. Oikeasti! Enhän minä siellä viihdy. Tai miksi yleensäkään tungen itseäni liikunnallisiin harrastuksiin, kun luova puoli on aina ollut mielenkiintoisempaa. Toki liikunta on tärkeää vireystason ylläpitämiseksi, mutta sitä voi tehdä omin ehdoin ulkona reippaillen tai vaikka kotona joogaten. Epäilen, että tulen koskaan näkemään vatsalihaksiani tai niitä hauiksia, joita minulla ei edes ole. Se ei ole mun juttu.

Kun joka tuutista sataa neuvoja upeaan kroppaan, suurempaan tilinauhaan ja mitä uskomattomampiin lomakohteisiin, niin sitähän me kaikki sitten alamme tavoitella. Ehkä joku meistä puuhaileekin mielummiin omassa puuverstaassaan ja luo jotain hienoa, kuin matkustaa maailman ääriin. Toinen voi taas mielummin paneutua mielenkiintoiseen tietokirjallisuuteen kuin ähkiä ja pumpata salilla.

Mikään harrastus tai työ ei voi kokoajan tuntua upealta vaan niihin liittyy myös alamäkiä. Se ei tarkoita sitä, etteikö se olisi oma juttu. Jos joku kuitenkin tuntuu hyvin vastenmieliseltä, niin ehkä olisi aika miettiä onko se juuri minua varten.

Kun kaiken tämän ulkopuolisen hälinän eli median luoman maailman ja läheisten mielipiteet ottaisi pois, niin mikä olisi se sinun juttu?

Tämä tyttö on nyt sitten pystyttänyt pienen meikkinurkkauksen ja kuluttanut omaisuuden meikkeihin ja varsinkin niihin siveltimiin. Eihän taiteilija voi vaan sormillaan maalata. Eli meikkitutoriaalia on siis tulossa!

P.S. Jos bloggaamisesta löytyisi 10-kerran kortti, niin olisin leimannut sen täyteen jo aikoja sitten.

Meikkinurkkauksen kalusteet: Pöytä, peili, sivulamput Ikeasta. Tuoli Etolasta.