Ennen uuteen aiheeseen pureutumista haluan kiittää kaikesta siitä positiivisuudesta, jota edellisen postauksen myötä suoraan sanottuna huuhtelitte päälleni. Olen lukenut edellisen postauksen joka ikisen kommentin huolella ja kiitollisuutta puhkuen. KIITOS! Mulla on maailman parhaat lukijat! Blogissani tulee olemaan jatkossa enemmän kauneusjuttuja ja varsinkin niitä tutoriaaleja, joista yllättävän useat teistä ovat pitäneet. Lisäksi kovasti pyydelty arkipostaus on tuloillaan, kunhan keksin miten toteutan sen.
***
Olen aina ollut jotenkin salaa kateellinen ihmisille, jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa. Itse olen sellainen kaiken kokeilija ja nenä pyörii tuuliviirin lailla suuntaan ja toiseen. Välillä jopa innostun jostakin, mutta vain hetkeksi. Harrastuksien parissa niin moni 10-kerran kortti on niellyt rahani ja yhtäkään en ole loppuun käyttänyt.
Sekaan mahtuu kuntonyrkkeilyä, balettia, kahvakuulaa ja kesken on jäänyt niin kuorolaulu kuin vartiossa käynti. Sentään lukiosta olen kävellyt lakki päässä ulos. Nykyään tunnen itseni tarpeeksi hyvin ja osaan epäillä innostustani. Ihan kuin katselisin itseäni sivusta ja miettisin, että jaahas taasko mennään?
Nyt sitten kerron tämän teille, niin voitte sitten (EHKÄ) nauraa, kun ja jos tämä innostus lakkaa. Olen hurahtanut meikkaamiseen. Tajusin yhtäkkiä kuinka luovaa ja mielenkiintoista hommaa se on. Tai itseasiassa olen aina pitänyt meikkaamisesta, mutten ole koskaan uhrannut sille tarpeeksi aikaa. Nyt harjoittelen vaikka minkämoisia juttuja, etsin täydellisiä tuotteita ja imen kaiken tiedon ammattilaisten meikkivlogeista. En ole koskaan ollut näin innostunut mistään. Olen jopa harkinnut alan opiskelua, mutta toisena vaihtoehtona kummittelee vielä yliopisto-opinnot. Huh, siinäpä vasta kaksi erilaista koulutusta.
Kaikesta huolimatta on edessä sitten uusi harrastus tai opiskelupaikan valinta, niin mielestäni kaikkea pitää ajatella sydämellä. Esimerkiksi järjellä hankittu oikiksen paikka voi lopulta tuntua todella raskaalta, jos oikeasti nauttiikin luovasta työstä. Tai miten päin se nyt jokaisella meneekään.
Hyvänä esimerkkinä ovat omat harrastuskokeiluni. Miksi ihmeessä menen salille vain siksi, kun kaikki muutkin menevät. Oikeasti! Enhän minä siellä viihdy. Tai miksi yleensäkään tungen itseäni liikunnallisiin harrastuksiin, kun luova puoli on aina ollut mielenkiintoisempaa. Toki liikunta on tärkeää vireystason ylläpitämiseksi, mutta sitä voi tehdä omin ehdoin ulkona reippaillen tai vaikka kotona joogaten. Epäilen, että tulen koskaan näkemään vatsalihaksiani tai niitä hauiksia, joita minulla ei edes ole. Se ei ole mun juttu.
Kun joka tuutista sataa neuvoja upeaan kroppaan, suurempaan tilinauhaan ja mitä uskomattomampiin lomakohteisiin, niin sitähän me kaikki sitten alamme tavoitella. Ehkä joku meistä puuhaileekin mielummiin omassa puuverstaassaan ja luo jotain hienoa, kuin matkustaa maailman ääriin. Toinen voi taas mielummin paneutua mielenkiintoiseen tietokirjallisuuteen kuin ähkiä ja pumpata salilla.
Mikään harrastus tai työ ei voi kokoajan tuntua upealta vaan niihin liittyy myös alamäkiä. Se ei tarkoita sitä, etteikö se olisi oma juttu. Jos joku kuitenkin tuntuu hyvin vastenmieliseltä, niin ehkä olisi aika miettiä onko se juuri minua varten.
Kun kaiken tämän ulkopuolisen hälinän eli median luoman maailman ja läheisten mielipiteet ottaisi pois, niin mikä olisi se sinun juttu?
Tämä tyttö on nyt sitten pystyttänyt pienen meikkinurkkauksen ja kuluttanut omaisuuden meikkeihin ja varsinkin niihin siveltimiin. Eihän taiteilija voi vaan sormillaan maalata. Eli meikkitutoriaalia on siis tulossa!
P.S. Jos bloggaamisesta löytyisi 10-kerran kortti, niin olisin leimannut sen täyteen jo aikoja sitten.
Meikkinurkkauksen kalusteet: Pöytä, peili, sivulamput Ikeasta. Tuoli Etolasta.
Instagramisi kautta eksyin tänne ja täytyy sanoa, että YOU GO GIRL! Do your thing 😉
Ihanan näköinen blogi sinulla, taidankin jäädä seuraamaan tätäkin. Ja mitä tulee tuohon tuuliviiriyteen, niin sanottakoon, että allekirjoitan joka ikisen sanan tästä postauksesta. Mukava tutustua, sisko 🙂
Wau! Ihana kommentti suoraan sydämestä! <3 Ja samoin – hauska tutustua, sisko! 🙂
Oi ihanaa, löysin itseni hyvin vahvasti tekstistäsi! 🙂 olen myös aina ollut tuuliviiri joka innostuu täysillä uusista asioista ja harrastuksista, ja sitten ne unohtuvatkin yhtä nopeasti. Noin vuosi sitten minäkin hurahdin meikkaamiseen, aiemmin olin ollut siitä kyllä kiinnostunut mutta en kokenut osaavani ja useimmin jäi vain ripsariin. Epäilin myös jääkö tämä innostus samanlaiseksi kuin aikasemmat, mutta tähän asti se on ainakin vain koko ajan kasvanut 😀 seuraan useita blogeja ja vlogeja ja innostun jatkuvasti uusista merkeistä, tuotteista ja kaikesta. Siveltimiäkin alkaa olemaan aika kasa eikä vieläkään tarpeeksi 😉 joten jään seuraamaan tulevia postauksiasi suurella innolla ja mielenkiinnolla! 🙂 p.s meikkinurkkauksesi on aivan ihana <3
Lisää kanssasisaria siis! 😀 Ihanaa kuulla etten ole tuuliviiriyteni kanssa yksin ja vielä ihanempaa kuulla, että tuo meikki-innostus on jäänyt sulle. <3 P.S. Juuri lähdössä kapungille meikkiostoksille. 😉
Sä olet niin aito! Ihana kirjoitus joka iski kyllä 🙂
Kiitos Marianne! 🙂 Kiva jos pystyit samaistumaan.
Oi, mä oon aina haaveillut tuollaisesta starojen maskeerauspöydästä! Pitäisiköhän kyhätä itsekin sellainen, vaikken niin paljoa meikkaakaan. 🙂
HIh! Itsekin sanon tätä Hollywood-meikkauspöydäksi. On tämä kyllä sellasta arjen luksusta. Eikä ees maksanut paljon, kun Ikeasta löytyi suurinosa. 🙂 Suosittelen!
hei mistä oot tuon pöydän noi lokerikot löytänyt? ikeasta myöskin vai, miltä osastolta? 🙂 ja ihana postaus! <3 toivottavasti kuullaan susta taas enemmän täällä blogin puolella nyt jos snäppäily jää vähemmälle 🙂
Ikeasta keittiöpuolelta. Eli ne on sellaisia aterinlokeroita keittiön vetolaatikoihin. Yritän ehtiä päivittämään enemmän, kun sitä on niin kovasti kyseltykin. 🙂
JEP! Täällä käsi pystyssä myös yksi “sisko” 😉 Joka syksy tulee uusia kausia; On saippuan tekoa, neulomista, askartelua, laihduttamista, sisustamista, hyväntekeväisyystyötä, blogia, maalaamista, kynttilöiden tekoa, kynsien koristelua, kasvien istutusta, you name it! 🙂 Mutta hyvähän se on kokeilla, vaikkei “millekkään tielle jäisi”, niin voipahan sanoa vanhana kokeilleensa oikeastaan kaikkea :D! Onnea meikkipolullesi, onhan tyttöjen jutut aina vaan <3
Heippa sisko! 😀 Ihania juttuja teet ja ennenkaikkea OSAAT tehdä! 🙂 Onpahan me ainakin sitten kokeiltu vaikka mitä ja ei kaikilla välttämättä tarvitsekaan olla sitä tiettyä juttua ja kaikkien ei siis tarvitse sen suhteen olla samanlaisia. 🙂
Ihana postaus, ja moikka vaan toiselta samanlaiselta 🙂 Harvoin kommentoin mihinkään (kun ehdin harmillisen vähän lukea muiden blogeja), mutta nyt oli ihan pakko, sillä olen pyöritellyt viime aikoina ihan samoja ajatuksia ja tajunnut, että nyt lopultakin (37v. mittarissa) alan olla a) löytänyt omat juttuni ja b) sinut sen asian kanssa, että olen täysi tuuliviiri 😀
Olen lapsesta asti innostunut herkästi kaikesta uudesta, ja lähes yhtä herkästi luopunut niistä. Lista on loputon: taitoluistelu, pianonsoitto, dog-sitter -toiminta, laskettelu, kuorot…
Jotkut tietyt jutut ovat kuitenkin olleet mukana aina, ja vaikka välillä olisi taukoja, niihin palaan aina uudelleen: esim. valokuvaus, käsityöt, lukeminen ja lenkkeily 🙂
Ei varmaan auta muu, kuin hyväksyä se, että innostun helposti uusista jutuista, ja joistain sitten tulee pysyviä harrastuksia ja joistain ei.
Hienoa, että olet löytänyt oman juttusi <3 You go girl! Meikit on kyllä ihania ja kuulostaa siltä, että olet ihan oikealla tiellä 🙂 Sitä pitää tehdä, mihin on intohimo!
Itse tosin kirjoitin juuri ahdistuksestani, kun hukun purnukoihin 😀 Jospa saisin jo pian siihen jonkun tolkun, ja voisin keskittyä sitten vaan niihin ihanimpiin tuotteisiin.
Iloa syksyysi!
Ihan kuin lukisin omia ajatuksiani, kun sun komenttia luen. 😀 Totta tuo, että pitää vaan hyväksyä itsensä tällaisena tuuliviirinä. Eihän siinä mitään pahaa ole. Lukeminen ja lenkkeily on on itsellänikin sellaisia “pysyviä” harrastuksia, jotka pitää mielen virkeänä. 🙂
Mulla tulee nopeasti vastareaktio, jos jotain juttua pitäisi tehdä koska se on trendikästä ja suosittua. Jumpissa ja salilla lakkasin käymästä, koska siellä piti olla jotain muuta kuin on, ja tapitin vain kelloa, milloin täältä pääsee pois. Ihanaa, että olet löytänyt itseä miellyttävän jutun, joka vetää flow:na mukaansa! Eikä siinä ole minusta väärää, että välillä se oma juttu vaihtuukin. Minun juttu on neulominen, etenkin villasukkien neulominen. Ja mieheni juttu on leipominen. Edesmenneen Tiimarin mainoslause oli musta hyvä; Ei se mitä teet, vaan se mitä tekeminen tekee sinulle <3
Juuri näin! 🙂 Hyvä ystäväni on myös “hurahtanut” neulomiseen. Ilmeisesti hyvinkin terapeuttista hommaa. Täällä odottelen juuri sateenkaaren väreistä tehtyjä villasukkia.
Minäkin innostun monesti ja asioitten kohde vaihtuu. Mutta mulla onkin aspergerin syndrooma ja se johtaa siihen 🙂
Olen tämän syksyn kamppailut itseni kanssa – mitä haluan tehdä isona…yliopistosta on melkein tutkinto taskussa ja lapsikin on opintojen aikana syntynyt. Aloitin opinnot 25-vuotiaana, sitä ennen tein töitä, lähinnä asiakaspalvelun parissa ravintolassa ja myyjänä, koska en tiennyt mitä haluan opiskella.
Äh, onkohan tämä nyt sitä “kolmenkympin kriisiä”, lapsi vai mikä, joka on saanut pään pyörälle ja ajatukset sekaisin. Oman alan töitä olen satunnaisesti tehnyt ja alalta työllistyy hyvin, mutta jos se ei yhtään kiinnosta?!
Pieni haave “jostain” on ja sitä tässä puntaroin, uskallanko kokeilla. Uskallan ja uskon, että haaveisiin pitää rohkeasti tarttua. Joten, tsemppiä sulle omiin ratkaisuihin – aina kannattaa kokeilla, vaikka molempia 🙂
Moi Miia!
Olen muuten itsekin Lahdesta kotoisin ja ylpeä siitä ??. Olen myös samanlainen siinä mielessä, että innostun helposti erilaisista jutuista ja sitten aika pian se aina lopahtaa. mm.. liikuntaan tai terveelliseen ravintoon liittyen ja meikkaaminen myös kiinnostaa ja haluaisinkin oppia siinä paremmaksi. ☺ Olen myös itsekin hankkinut muutaman kerran 10 kerran kortin salille mutta en ole loppuun saanut koskaan sitä käytettyä. Minä olen löytänyt oman juttuni leipomisesta. Kaikilla meillä on se oma juttu mutta sen löytämiseen voi joskus men yllättävän paljon aikaa.
Kiitos ihanasta blogista!! ☺
Aivan ihana muuten tuo sinun meikkausnurkkaus. Haaveilen itsekin omasta meikkipöydästä, mutta ehkä joku päivä vielä sellaisen saan. Ja noi lamput tekee siitä upean!! Kyllä tuollaisen pöydän ääressä olisi ihana meikkailla. ?
Voi kunpa mäkin osaisin meikata mutta useasti tunnen sen enemmän taakaksi kuin luovuudeksi 😀 siks olen turvautunu ripsienpidennyksiin..
Wow, miten upea buduaari! Odotan innolla meikkitutoriaaleja! 🙂
Huikeeta! On aina mahtavaa olla superinnostunut jostain – tuo meikkijuttu kuulostaa todella hyvältä! Oon aina ajatellut, että olet tosi pro siinä! Way to go!
Hihii mää voin niin samaistua tohon kyllästymiseen… tulipa mieleen eräskin kesken jäänyt harrastus… 😀 Onneksi myös on asioita joihin ei kyllästy, kuten tää Jenkeissä reissaaminen ja bloggaaminen ainaki toistaiseksi 😉 Vielä kun olisi enemmän aikaa!
Haha, tuuliviiri täälläkin 😀 Musta on äärettömän tylsää, että mies ymmärsi mua nopeammin, ettei mun inspiraatiot kestä kuin sen hetken. Se aina huokaa huvittuneena kun selitän sille suu vaahdossa, miten musta tulee seuraavaksi maailman paras pianon soittaja, tai että neulon meille kokonaisen päiväpeiton, tai että lähden opiskelemaan meikkaajaksi, tai että aion opetella espanjaa/saksaa/italiaa/ruotsia/swahilia jne… Mutta tällanen mä oon, mielipuolinen uusista asioista innostuja 😀 Lohduttavaa tietää, että meitä on useampi!
Tosi kiva postaus! Sulla kyllä taitoja olisi kauneudenhoitoalalle… Sun meikkitutorialeja on tosi kiva katsella, ne on tosi inspiroivia 🙂 muistatko yhtään paljonko tuo pöytä ja noi lamput maksoi? Ja ihana toi tuoli, mäkin tahdon ;D
Oikeesti luulin että oon yksin ton tuuliviireyden kanssa! Ihan mahtavaa, et täältä löytyy sielunsiskoja. Nyt varsinkin kun vietän välivuotta ja kaikki kyselee, että minne opiskelemaan ja blaa blaa niin ihan kamalaa välillä herätä siihen kun toisaalta kaikki kiinnostaa ja toisaalta ei mikään. Sun blogis muutenkin on ihan mahtava, niin positiivinen ja ulkonäöltään kaunis, että tulee aina hyvälle tuulelle! 🙂
p.s. ois kiva kun jatkaisit aktiivista snäppäilyä, piristi päivää 🙂
Hei, ei liity tähän sun postaukseen, mut voisitko kertoa välillä Bertasta juttuja, se on niin ihana! Esim. Missä Bertta on silloin kun olet töissä, miten kotiutui teidän uuteen kotiin, missä nukkuu ja please kuvia Bertasta!
Hahahaa löysin itseni niin tästä 😀 Satamiljoonaa projektia hirveällä innolla; on puoliksi kudottua villasukkaa, kuntosali- ja uimakorttia, on aloitettu laulutunnit, tanssitunnit ja vaikka mitä, loppupeleissä matkailu on ainoa pysyvä intohimoni!
ps. Olen seuraillut sun touhuja ensitreffeiltä lähtien, symppis olet :3
Heippa Millamaija! Kiitos! 🙂 Matkailu sopii varmaan meidän kaltaisille. Pääsee pyörimään ympäri maailmaan erilaisiin paikkoihin ja aina on jotain uutta ja jännää. 😀