7 päivää ja 7 punaa – sinkkunaiset pienet ilot
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni sinkkuna todella rauhallisin mielin. Tinder jäi viikon kokeilujakson taakse ja huomasin, että näin on paljon kivempi olla. Tuntui, että Tinderissä ollessa alkoi nousta paniikki, että on pakko löytää joku. Lisäksi huomasin, etten pitänyt väkinäisistä chat-keskusteluista tuntemattomien kanssa. Usealla ei ollut tarkoitustakaan tavata – vaan pönkittää tällä palvelulla itsetuntoaan tai mitä lie. Pelata.
Olen nykyään niin onnellinen pienistä asioista. Puhtaat lakanat, siisti koti ja vaikkapa uusi huulipuna saavat iloiselle tuulelle. Olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja paikkoihin ihan täällä kotikonnuillakin – aina ei tarvitse lähetä kalliille ulkomaanreissulle. Tietenkin tärkeintä on rakkaat ystäväni ja aina ihmettelen mistä olenkaan löytänyt nämä ihanat tyypit ympärilleni. Välillä olo on ihan hörhö. Voiko näistä asioista tulla niin onnelliseksi?
Suunnittelen innolla tulevaisuutta ja keksin kivoja juttuja blogini ja sosiaalisen median ympärille. Olen huomannut olevani melkoinen kotihiiri ja viihdyn yksin, mutta en ole yksinäinen. Pieni yrittäjähiiri on kuitenkin kaivautunut taas jälleen kerran esiin – olenhan aikaisemminkin kokeillut sitä maailmaa. Se sopi minulle. Nyt on taas hurjat suunnitelmat, mutta katsotaan mitä niistä pitkän ajan suunnitelmista toteutuu. Kuten huomata saattaa, ajatukset ovat kaikessa muussa kuin miehissä.
Kuitenkin välillä mieleeni hiipii toiveet siitä oikeasta ihmisestä. Niinä päivinä, kun nämä ajatukset pyörivät päässäni näen usein unta selkää kääntävistä miehistä. Kai sitä ihmettelee, että miksi en kelpaa. Nirso en kuitenkaan mielestäni ole. Olen tullut siihen tulokseen, että se on tämän ajan henki.
Ikää tullessa ajatukset hiipivät myös hiljalleen lapsiin. Olen 34 vuotias. On siis täysin mahdollista, että olen uutta sinkku-sukupolvea, joka ei löydä miestä ”hedelmällisenä aikana”. Ajatukseen on ollut pakko pikkuhiljaa sopeutua. Kovaa vauvakuumetta en ole koskaan potenut, mutta aina sitä miettii jäänkö jostain paitsi.
Kaikenkaikkiaan elämäni on mielestäni jännää. Ei sen vuoksi, että suunnittelen matkoja maailman eri kolkkiin vaan siksi, että järjestän joka päivälle jotain, josta itse nautin. Snapchatin puolella olen keskustellut teidän kanssa viimeaikoina mm. pinnallisuudesta ja niin se vain on, että välillä ne on ne pienet pinnalliset asiat, jotka saavat onnelliseksi. Tänään se oli tunnin kestävä meikkikokeilu kotona. Eilen se oli lämmin ja laadukas neule, jonka löysin COSin liikkestä. Pari viikkoa sitten se oli nämä seitsemän huulipunaa Varsovan reissulta. Niin – ilman lapsia jää rahaa enemmän kaikkeen tähän. Pakko ajatella tätäkin positiivisuuden kautta.
Postauksen punat on ostettu Inglotista Varsovan reissulla. Kuten monet seuraajani tietävät, olen suuri nudepunien kuluttaja ja on harvinaista nähdä minut värikkäässä punassa. Nämä punat on kuitenkin saaneet mieleni muuttumaan. Oma lemppari päivittäiseen käyttöön on nykyään ysäripunaa muistuttava väri numero 411. Onko sulla omaa lempparia? Huom! Kaikki postauksen huulipunat ovat väriltään mattaa.