Aika

Tässä on kolme eri tarinaa ajasta, jotka ovat mietityttäneet viimeaikoina. 

KIIRE

“Hei, milloin sinulla olisi aikaa nähdä?” Kysyn ystävältäni. Esiin kaivetaan kalenterit ja alamme suunnitella tapaamista ensi viikolle tai pahimmassa tapauksessa useamman viikon päähän. On reissua, työvuorot menevät ristiin, lasten menoja, miehen menoja ja sovittuja menoja.

Lahdesta Helsinkiin muuttaneena olen ollut kovin ihmeissäni ihmisten kalenterikulttuurista, mutta ajautunut siihen itsekin. Jos en suunnittele menojani etukäteen, niin huomaan viettäväni illat yksin.

Ystäväni mies tokaisi tähän, että kyllähän me olemme myös jo vanhempia. Lahdessa asuessani olin paljon nuorempi. Vastuu kasvaa iän myötä. Nyt on vaikea enää suostutella ketään skumpalle, kun seuraavana päivänä on aikainen herätys ja pakollisista menoista ei noin vain luisteta.

Tukeudun siis kalenteriini jatkossakin. Sen turvin on aikaa nähdä rakkaita ystäviä. Kiireisiä ystäviä, joilla on lapset, ura tai molemmat. Se on tämän ajan henki.

UUSI AIKA

Hetki sitten etsin rakkautta TV-ohjelmasta sitä löytämättä. Uusia ystäviä se kyllä toi mukanaan, mikä olikin asia, jota vähintään toivoin. Yksi sivu oli käännetty elämässäni. Tai oikeastaan ei. Tämä oli täysin uusi luku. Tuntuu, että olen oppinut niin paljon, että eläminen on siirtynyt taas jollain tavalla uudelle tasolle. Osaan ottaa taas rennosti, vaikka suunnittelen tulevaisuuttani silti innolla.

Elämässäni on paljon uusia aikoja. Edellinen luku käsitteli jonkinlaista hakemista ja tasapainoilua. Etsin rakkautta välillä epätoivoisestikin. Hyppäsin suhteisiin, petyin ja tajusin jälkikäteen, että kaikki oli tarkoitettu juuri näin. Jos jotain yritetään pakottaa, se ei tunnu hyvältä ja luontevalta. Kuten Maaret Kallio sanoi, että suhteessa seistään kahdella jalalla, joista toinen on järki ja toinen tunteet.

Tätä ennen elin lukua, jossa asuinpaikkanani toimi Ranska. Taas jälleen ulkosuomalaisena opin sen, kuinka rakas oma Suomeni onkaan. Vihdoin pääsin eroon hurjasta kaukokaipuusta ja pienet matkat riittivät sammuttaamaan matkakuumeen. Ympyrä sulkeutui ja naurahdin, kun näin uuden firmani lentokoneiden niskalapuissa moton: “A man travels the world over in search of what he needs and returns home to find it” – George Moore

Tunnistatko näitä uusia aikoja elämässäsi?

Työssäni aika on myös tärkeässä osassa ja kello on ranteessa pakollinen univormun osa. Ostin tämän ihanuuden Skagenilta, koska kiva yksinkertainen kello oli etsinnässä.

AIKA KOITTAA

Eräs päivä töiden jälkeen astelin hirmuista vauhtia ruokakauppaan. Edessä oli hauska ilta rapuja näperrellessä ja snapsilauluja sievästi nuotin vierestä hoilotellessa. Odotin iltaa paljon ja mieli oli iloinen. Kerrankin vapaa viikonloppu.

En tiedä mitä oikein kaupassa tapahtui, mutta suloinen mummo sai silmiini kyyneleet. Hän tonki vapisevin käsin alekoria, jossa oli pian huonoksi menevät valmisruoat. Oliko hänen elämänsä sisältönsä täyttynyt vain siitä, että riittääkö raha ruokaan? Olin juuri lukenut kuinka vähän vanhuksilla on rahaa ja ystävieni kanssa vitsaillut, että tuskin enää mitään eläkkeitä on, kun meidän aikamme koittaa.

Itkinkö loppujen lopuksi vain itsekkäistä syistä? Missä olen itse hänen ikäisenä? Vai itkinkö turhautumistani? Olisiko tapa jolla häntä voisi auttaa?

Tämä mummo on edelleen mielessäni ja siksi uskon, että tällä oli jokin tarkoitus. Olen päättänyt kokeilla ystäväpalvelua vanhuksille ja aloitamme tämän koirani Bertan kanssa (jos se vaan sopii hankalaa työaikatauluuni). Jos tässä olisi tapa auttaa – antamalla omaa aikaa. Pysähtyä omilta kiireiltä.

On se aika ihmeellinen. Se parantaa ja opettaa. Antamalla omaa aikaa voi myös auttaa muita. Oppia ikä kaikki ja aika parantaa haavat. Näihin kliseisiin lopetan pohdiskelun ajattomasta ja rajattomasta aiheesta.

Halusin muistaa myös exääni Ollia hänen syntymäpäivänään. Olemmehan jakaneet hyvin erikoisen kokemuksen yhdessä ja hän on edelleen ystäväni. Tässäkin ympyrä sulkeutui, koska viime vuonna kaiken uuden alussa annoin hänelle lahjaksi Suunnon kellon hänen ystäviensä kanssa.