Täydellisyys on katsojan silmissä

Edit 15.8.2015 Ihanat lukijani! Tämän postauksen ei ollut tarkoitus loukata ketään. Puhun tässä valokuvista ja niiden tuomasta inspiraatiosta. Lue lisää kommenteista.

Tasainen ja kuulas iho on ehdottomasti kauneuden perusta. Kuka tykkää nähdä itsestään kuvan, jossa kasvojen iho on laikukas ja epätasainen, niin käsi pystyyn nyt. Minä en ainakaan.

Samalla tavoittelemme luonnollisuutta. Meikkiä tulisi olla mahdollisimman vähän, mutta silti pitäisi näyttää huolitellulta ja tietenkin ennen kaikkea vetävän hyvännäköiseltä. Huh, mitä mahdottomuuksia.

Sanomattakin selvää, että joka tuutista tulee kauniita kuvia, joiden mukaan kauneusihanteemme muokkautuvat. Instagramissakin kauneimmat kasvot ja upeimmat kuvat saavat eniten tykkäyksiä ihan jokaisella kuvien julkaisijalla. Mitä jos kuvissa olisikin näkyvillä se aito rösöisyys? Olen rehellinen. Niitä ei suoraan sanottuna olisi kiva katsella.

Pidän kauniista kuvista. On se sitten kauniisti meikattu nainen tai upea luontokuva. En henkilökohtaisesti jaksaisi seurata profiilia, jossa olisi laikukkaita naamakuvia ja kuvia tuhoutuneesta luonnosta. Lukuunottamatta taiteellisia kuvia, jossa elämän totuus halutaankin tuoda korostetusti esiin. Elämässä on paljon negatiivisia asoita ja sen vuoksi haluan katsoa upeita kuvia. Vaikka ne olisivatkin kaunisteltuja, photoshopattuja tai filtteröityjä. Me kaikkihan etsimme vain hyvää mieltä.

On erilaisia kanavia eri kuvatarkoituksiin. Yksi mielestäni luonnollisin kanava on Snapchat, jossa kuvat ja videot laitetaan filtteröimättä eteenpäin (minua voit seurata nimellä miikkulaisen). Instagram ja blogit ovat mielestäni paikkoja kauniille kuville. Ne ovat kanavia, joita katsellessa voi hetken irtautua arjesta ja katsoa jotain kaunista.

Koen silti tämän kaiken jollain tavalla ristiriitaiseksi, koska olen aitouden suuri kannattaja. Kuitenkin täydellisen luonnonkauniita naisia on vähän. Haluaisin kulkea aina ilman meikkiä, mutta näky ei olisi kaunis ja en tuntisi itseäni mukavaksi omassa ihossani. Eikö se ole kuitenkin loppujen lopuksi tärkeintä?

Tämä asia on jo pyörinyt mielessäni siitä asti, kun julkaisin Instagramissa tämän kuvan (klik klik). Monen mielestä kuva ilman puhelimeni nk. naamablurria oli parempi. Se on totuus lähes jokaisen meidän ihosta – meillä on epäkohtia. Oletteko esimerkiksi nähneet näitä julkkiksien ennen ja jälkeen kuvia?

Haluan kuitenkin näyttää kivalta ja silloin minulla on itsevarma olo. Jos joku haluaa vetää kajaalilla pikimustat silmät ja vetää huulet mustiksi, mutta olo on oma, niin kaikin mokomin. Minä taas haluan käyttää puhelimen kanssa otetuissa kuvissa hitusen naamablurria (sitäkin voi säätää) ja näytän heti kivemmalta oli valo minkälainen tahansa.

Näissä kuvissa ihana valokuvaaja ystäväni Sanna käytti loistavasti valoja. Hänen mukaansa, kun on tasaisempi ja pehmeämpi valo niin sitä vähemmän ihon epätasaisuudet näkyvät. Hän ei käyttänyt minkäänlaista blurria vaan halusi pitää kuvat luonnollisina. Tietenkin hän on tehnyt kovan työn ja poistanut iholtani pienet virheet kuvien jälkikäsittelyssä. Tuskin kukaan valokuvaaja heittää kuvat suoraan julkaisuun ilman mitään jälkityöskentelyä.

Meillä oli aivan mielettömän hauskaa kuvatessa näitä kuvia. Sanna valitsi omista vaatteistani kuviin sopivat kokonaisuudet ja pystytti ihanan väriset taustat. Tuulikone pyöri milloinkin mistäkin suunnasta ja saippuakuplat tekivät lattialle jättimäisen saippualätäkön. Minä nauraa hekotin ja yritin sohia hiuksiani kuin mikäkin ammattimalli. Onneksi Sannan kanssa on niin helppo olla ja omanlaisessa meikissä, hiuksissa ja vaatteissa viihdyn parhaiten. Mulla on lupa olla mä ja parannella omia virheitäni naamablurreilla ja muilla ulkoisilla asioilla, koska loppujen lopuksi pyrin tuntemaan oloni mukavaksi omassa ihossani.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Rajala Pro Shopin kanssa ja kuvat kuvasi heidän studioillaan Helsingin keskustassa ystäväni Sanna Keränen.