Noin viikko sitten lähdimme Ollin ja Bertta-hauvan kanssa lenkille. Olin aivan naatti töistä ja mielessäni oli lyhyt kierros metsän poikki ja takaisin kotiin koomailemaan. Matka lyheni yllättävän nopeasti, kun keskellä reittiä kyyhötti pieni oravanpoikanen.
Toinen ohikulkija oli jo pysähtynyt ja ottanut sen syliin. Raukka pieni oli uupunut, hukassa ja mahdollisesti loukkaantunut. Miten ihmeessä löydämme sen emon ennen kuin isommat linnut löytävät tämän poloisen pienokaisen? Katsoimme heti netistä ohjeet miten toimia oravan poikasten kanssa. Teimme päätöksen ottaa sen kotiin ja aloittaa tarkemman nettihaun siitä mihin voimme sen viedä.
Saimme selville, että Korkeasaaren villieläinsairaala on tälle pienokaiselle oikea paikka ja yhden puhelun jälkeen olimme jo matkalla.
Opin tästä jotain todella tärkeää ja haluan jakaa sen teidän kanssanne. Tiesittekö tätä:
Vahingoittuneen eläimen auttaminen on jokaisen moraalinen velvollisuus, ja eläinsuojelulakikin velvoittaa siihen. Vammautunutta eläintä on autettava. Apua tarvitseva eläin on paras toimittaa mahdollisimman pian asiantuntijan hoitoon. Joskus on armeliainta päästää eläin kärsimyksistään eikä kiusata sitä käsittelyllä ja kuljetuksella. -Rauman Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry.
P.S. Saimme jälkikäteen sähköpostia, että orava oli jo ehtinyt menehtyä ennen hoitolaan saapumista. Ilmeisesti heti sen jälkeen, kun olimme sen luovuttaneet Korkeasaaren vastaanottoon. Voi pieni! Toivon vaan ettei se ollut hirmuisissa tuskissa.
Voi harmi, että menehtyi kuitenkin 🙁 Mutta ihanaa, että teitte kaiken minkä pystyitte pienen pelastamiseksi. Ihanaa Juhannusta!
Mukavaa juhannusta myös sinne! 🙂
Hyvä että nostitte tämän tärkeän asian esille ja ihanaa että autoitte! Minussa asuva pieni buddhalainen aina peräänkuuluttaa empatiaa – ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohtaan <3
Sama täällä! En ois antanu itselleni anteeks, jos tuon poloisen oisin jättänyt luontoon. Ainakin yritettiin kaikkemme.
Voi pikku reppanaa, harmi ettei selvinnyt. Mä tässä omalla pihalla seurailen kun kurret touhuilee ja kisailee, niistä on niin paljon iloa. Mulla olikin tässä kurreperhe toukokuussa asustelemassa ilmeisesti katolla! Nyt on lapset jo lähteneet maailmalle, mutta mä kyllä tunnistan ne kun tossa käyvät loikkimassa. Paljon on piittaamattomuutta ikävä kyllä. Itse oon joskus vienyt pienen siilinpoikasen Korkeasaaren poikashoitoon kun se yritti tunkea mun kotiin väkisin sisälle (kaupungissa). Liekö eksynyt emostaan ja Korkeasaaressa sanoivat, että oli myöhäiskesän poikanen ja ettei selviä jos tulee kylmää ja kylmä tulikin oitis. Onneks vein sen turvaan. Siellä kuulemma kasvattivat talven yli ja päästivät sitten keväällä luontoon.
Ihanaa kun autoit! Sulla on sydän kohdallaan. Ja se on totta, että välinpitämättömyyttä on paljon. Ihmiset on nykyään niin kiireisiä.