Huh! Nyt tapahtuu kyllä kaikkea jännää elämässä. Reissua pukkaa, mahdollisesti uutta asuntoa ja vaikka mitä kivaa. Tuntuu, että tämä elämä menee välillä sellaisessa aallokossa. Nyt ollaan kuitenkin taas aallon harjalla ja olo on sellainen, että hypin vain iloisin liplattavin lainen eteenpäin. Olen luvannut itselleni ylläpitää tämä positiivisen “viben”, koska uskon, että sellaisella asenteella alkaa kaikki sujumaan paremmin. Tälta seisomalta on myös hyvä muistaa, että meillä kaikillahan on ne omat ongelmamme ja murheemme eri mittakaavoissa. Autetaan siis toisiamme eikä kaadeta omia murheita tuttujen tai tuntemattomien niskaan hurjana negatiivisuusryöppynä.
Tässä vielä pikaisesti kuvat toisen käsikirjoittamani tarinan kuvauksista, johon sain vielä luvan laittaa työpaikkani univormun päälle. Kovasti jo odotan lopputulosta.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
P.S. Olen saanut paljon postaustoiveita koskien lentopelkoa ja aion siitä kirjottaa myöhemmin kesällä lomien jälkeen. Se vaatii kuitenkin jonkin verran taustatyötä. Olisiko teillä mitään muita postaustoiveita? Minkälaisesta sisällöstä pidätte eniten?
*Postauksen kuvat on otettu Samsungin Galaxy S6 Edge puhelimella.
Hei Miia!
Sulla on niin upeita letityksiä/kampauksia, voisit niiden teosta kirjoittaa vinkkejä?
Kiitos! 🙂 Sitä on kyselty paljon, joten taidanpa toteuttaa.
No kun kerran kysyt millaiset postaukset kiinnostaisivat niin kyllähän Ensitreffit alttarilla- ohjelma edelleenkin kiinnostaa. Erityisesti se, mitä tapahtui kulisseissa, miltä teistä tuntui eri vaiheissa jne. Sekä tietysti rakkaus ylipäätään, miltä tuntuu elää noin erikoisesti alkaneessa parisuhteessa.
Harmitti vähän, kun silloin kyseisen ohjelman aikoihin kirjoitit todella kiinnostavan postauksen kulissien takaa, mutta jostain syystä poistit sen nopeasti. Ohjelman täpöfanina lukisin kovin mielelläni ajatuksia ja havaintoja sieltä”ruudun toiselta puolelta”.
EA:n porukka on ollut taas kovasti ajatuksissa, kun eilen alkoi USAn ensitreffit alttarilla. Senkin ohjelman teissä synnyttämät ajatukset kiinnostaisivat!
Heippa Saana! Ikävä kyllä en voi kirjoitella EA:n kulissien jutuista enää enempää ja ne tuntuvat itsellenikin jotenkin niin etäisiltä, joten en varmaan enää edes muista mitä kaikkea siinä myllerryksessä kävi läpi. Meidän parisuhde on nyt muutenkin ihan tavallista arkea. 🙂 Voisin uskoa, että kirjoittelen USA:n versiosta jossain vaiheessa. Olen ollut yhteen niistä tytöistä yhteyksissä. Ehkäpä matka Nykiin on tiedossa heitä moikkaamaan. 😉
Hei Miia, jos pitäisi arvata millaisia juttuja ihmiset ovat kiinnostuneita blogisassi lukemaan, niin veikkaisin, että juttuja arjestasi. EA:lla -ohjelmassa sinusta sai mutkattoman ja helposti lähetyttävän kuvan. Uskon, että moni tulee hyvälle tuulelle täällä käydessään:) Esim. nämä kuvausjutut Samsungin kanssa ovat jänniä, koska niissä ilmeisesti kerrot tarinaasi. Ylitse muiden on kuitenkin ollut se äitienpäivän postaus. Myös kaikki hauskat jutut Ollin kanssa on kivaa luettavaa. Havainnot parisuhteesta on myös kiinnostavia, ne varmasti herättää myös keskustelua. Kiva, että jaksat kirjoitella!
Joo, olenkin tuota ajatellut. Itse olisi kova polte kirjoittaa matkailusta vähän uudenlaisella näkökulmalla ja sitä varmaan on tulossa. Parisuhdejutut ovat kyllä mielenkiintoisia ja ne olenkin unohtanut täysin tässä arjen myllerryksessä – Kiitos kun muistutit siitä! 🙂
Kiva että kirjoitat lentopelosta mutta voi ei kun se ois ajankohtainen postaus jo tässä kuussa. Mulla on ihan jäätävä lentopelko ja oon neljän vuoden jälkeen menossa lentokoneeseen. Kyseessä on onneksi vain parin tunnin matka välilaskulla, mutta oon aivan paniikissa. Edellinen lentomatka meni oksentaessa ja lisähapenkin kanssa oon istunut lentokoneessa. Mulla pelko ja paniikki varmaan johtuu ahdistuneisuushäiriöstä jota sairastan plus sitten kaikenmaailman lento-onnettomuusuutiset siihen päälle. Tulipas pitkä avautuminen, mutta kiva ois kuulla miten lentopelkoiset selviää lentomatkoista ilman että turruttavat ittensä esim. rauhoittavilla lääkkeillä… :
Voi sua! :/ Voi kun voisin auttaa. Epäilen, että mikään postaus siihen kuitenkaan täydellisesti auttaa, vaikka lentäminenhän on turvallisin matkustusmuoto. Suosittelen visiittiä hypnoositerapeutilla – voi olla että yksikin kerta auttaa.
Kyllä olisi postaustoive, tuo sinun kampauksen teko videolla, on tosi nätti 🙂
Kiitos! Sitä sitten kehiin. 🙂
Kauneusaiheiset postaukset.. Esim miten teet kulmasi 🙂 Ja reissujutut tietty 😉
Kiitos Annn vinkistä. Niitä tulee! 🙂
Lentopelko postaus kiinnostaisi ehdottomasti! Syksyllä lähdössä reissuun ja nyt jo sattuu vatsaan kun mietin sitä. Se vie aina osan loman ilosta pois 🙁
Aion kyllä sellaisen tehdä, mutta rehellisesti sanottuna epäilen taitojani ratkaista ongelmaa. Tuskin mikään kirjotus sitä parantaa. Olen kuullut, että hypnoosi voisi auttaa ja joillain riittää jopa yksikin kerta.
Olet ihan oikeassa, mikään postaus ei pelkoa poista, se on pääkopan sisällä 🙂 olin ihan innoissani kun huomasin blogiasi alkaessani seuraamaan että olet lentoemäntä! Yritän aina lennoillani hokea itselleni, että nämä ihmiset eivät tekisi tätä työkseen jos tämä olisi vaarallista, mutta kun saa ns näin helposti lähestyttävän ihmisen näkökulman asiaan se helpottaa ihmeen paljon! Vaikea selittää mutta toivottavasti ymmärsit pointin haha! Hyvää kesää, blogisi on ihana!
Kiitos Nuppu! Hyvää kesää sulle myös. Toivoisinkin, että löytäisin ne oikeat sanat, joilla saan suhun uskoa, että lentäminen on turvallista. Älä katso enää niitä lentoturmajuttuja. Jos kaikki autokolaritkin dokumentoitaisiin ja analysoitaisiin niin veikkaan, että silloin ei kukaan uskaltaisi auton kyytiin. Se kun oikeasti on vaarallista hommaa.
Moikka Miia, Näitä mitä tahansa postauksia on kiva lukea. Mietin, keneltä voisin kysyä vinkkejä paljon työkseen matkustavan käsilaukusta ja siinä kohtaa tulit tietenkin mieleen. 😀
Teillä kait on virkkiksen mukana laukku, mutta mitä suosittelisit. Haluaisin hyväkokoisen laukun, johon mahtuu puhelimet, lompakko yms ja johon on helppo sujauttaa ja ottaa pois passi ja boardari. Jo kentillä käy shoppailemassa, niin boardaria saa jatkuvasti olla kaivamassa (tai puhelinta) ja sitten kun on koneeseen nousu, pitäisi nuo sutjakkaasti kävellessä saada sujautettua laukkuun ja vetskarit kiinni. Tällä hetkellä mun laukut on niiiin epäkäytännöllisiä jatkuvaan matkusteluun, että menee hermo. Silloin, kun lentää Busineksessa on enemmän aikaa turata, kuin Economyssa. Help. 😀
Heippa! Olen tekemässä tästä postausta aivan piakkoin. Pakkaamisesta ja laukuista on tullut paljon kysymyksiä. 🙂
Oletko koskaan päässyt palvelemaan, yksin matkustavaa, vammaista matkustajaa? Tammikuussa olen toivon mukaan lähdössä puoleksi vuodeksi Norjaan opiskelemaan. Nyt mietin, onko enää sallittua matkustaa yksin (Ennen oli paremmin.) vai pitäisikö minun ottaa lentomatkalle avustaja, joka sitten lentäisi takaisin ilman minua takaisin Suomeen. Olen jonkin verran lukenut Palmuasema-blogia, mutta haluaisin ammattilaisen mielipiteen.
Heippa Tiina! Jätin tähän vastaamisen myöhempään, jotta pääsen koneelle vastailemaan. Voisin sanoa, että olen tekemisissä yksin matkustavan kehitysvammaisen tai liikuntarajoitteisen kanssa melkein joka viikko. Kannattaa kysyä lentoyhtiöstä suoraan, että mitkä säännöt heillä on. Finnairilla ainakin pitäisi onnistua. 🙂 Ihan huippua, jos oot lähdössä ulkomaille opiskelemaan. Onpa mielenkiintoista!
Lukisin mieluusti “ammattilaisen” vinkit matkalaukun pakkaamiseen. Eli, miten matkatavarat on järkevintä pakata ja laukkuun mahtumaan kaiken tarpeellisen.
Tuota onkin kyselty. Mieluusti kyllä tällaisen kirjoittelen, jos siitä on apua. 🙂
Postaustoiveena voisi olla kysymyksiä ja vastauksia- juttu. Tähän liittyen minulla olisikin kysymys: kun te Ollin kanssa olette molemmat Lahdesta kotoisin, niin oliko teillä ketään yhteisiä tuttuja/ystäviä esim. Facebookissa jo ennen ohjelmaan osallistumista? Sitähän sanotaan, että kaikki ihmiset ovat jotain kautta toisiinsa verkottuneita .
Heips Sinni! Tää on kyllä hyvä idea, mutta veikkaan että kysymyksiä tulee kuitenkin paljon koskien meidän parisuhdetta ja EA-ohjelmaa. Lisäksi iltalehdet kyllä taas bongaavat sieltä omat juttunsa, josta kirjoittaa. Tämän voin tehdä kyllä joskus hieman kauempana tulevaisuudessa. 🙂 Sun kysymykseen voin kyllä vastata. Eli yllättävää kyllä – meillä ei ollut yhtään yhteisiä kavereita. Olli on mua 3 vuotta nuorempi. Olisko syy ehkä siinä?
Juttu kulkee, että mm. sinä tunsit tuotannon väkeä ja pääsit siksi mukaan. Olikohan niin, että myös ainakin Violalla oli kontakteja. Tarua vai totta? Omalta osaltasi.
Heippa! Hih, juoruja. 😀 En tuntenut ketään tuotannosta. Itse hain kaverini houkuttelemana, koska hän oli nähnyt Facebookissa mainoksen. Tosin kyllähän sitä ystävysty koko ihanan tuotannon kanssa. Mukaan “pääseminen” johtui vaan siitä, että minulle sattui löytymään hyvä match. Ja niin.. tästä kyseisestä postauksesta.. en tuntenut ketään tuotannosta tässäkään. 😀
Murheista: mutta miksi olisi pahasta käsitellä ikäviä asioita tuttujen (tai tuntemattomien) kanssa? Aika surullinen ajatus, jos niitä pitäisi puida vain yksin, vaikka sitten hampaat irvessä.
Heippa taas Pauliina! 🙂 En tarkoittanutkaan, ettei murheista saisi avautua. Tarkoitan sitä negatiivisuusryöppyä, mikä tulee ihmisestä kun sillä on huono olla. Silloin juurikin pitää puhua asiasta, eikä vain tiuskia ja olla inhottava muita kohtaan. Toivottavasti ymmärsit pointtini. 🙂