Ulkonäköpaineita
Bikinikuntoon kesäksi, iho kuntoon kesäksi, kevyt kesämeikki, kesän trendikkäät hiukset ja vaikka mitä. Kaikki alkoi siitä, kun aloin etsiä uusia bikineitä matkalle.
En ole mikään himotreenaaja ja kroppani ei ole bikinikunnossa. Jalkani muistuttavat kanan koipia ja hiukseni ovat ohuen lättänät, johon suolasuihkeet eivät tuo pöyhkeyttä tai surffitukkaa – ei sitten millään. Ulkonäköpaineet ovat naiselle joskus todella inhottavia. Tuntuu, että jokaisen pitäisi pyrkiä siihen täydelliseen missiolemukseen, vaikka sitä ei vaan tälläinen tavallinen tyttönen saa. Ilman meikkiä tämä valju suomalainen on kuin taiteilijan valkoinen canvas – ei kulmia, ei ripsiä, vaan täplikäsnaamainen tavis.
En pidä urheilusta, mutta säännöllisen epäsäännollisesti saan muutaman kuukauden urheiluinnon ja olen kuin mikäkin fitnesstreenaaja protskujuomineen. Sitten se innostus taas lopahtaa. Jooga on kivaa, kun sitä voi tehdä kotona ja siitä tulee hyvä olo. Kotona voi tehdä treenit räkäkalsareissa ja ei tarvitse miettiä miltä näyttää. Ja niin se vaan on, että en lähtisi salille läpinäkyviksi kuluneissa pitkissä kalsareissa, vaikka ovatkin niin mukavat. Pelkällä joogalla tuskin tullaan bikinikuntoon. Kapeisiin olkapäihini en vaan saa luuta lisää vaikka kuinka yrittäisin ja reiteni nyt vaan ovat luonnostaan eriparia yläkroppani kanssa.
Välillä hurahdan Youtuben meikkivideoihin ja ostan kaapit täyteen täydellistä ihoa, täyteläisiä huulia ja silmiä korostavia luomivärejä. Kaiken tämän jälkeen peilissä katselee se sama naama – ei tullut uusien meikkien avulla tästä tytöstä Candice Swanepoelia tai Adriana Limaa. Ääk – rahaa meni. Onneksi minulla on sentään taitava kampaaja ja niinpä parin kuukauden välein hiuksiini valetaan Hollywood-kiharat. Ehkä siis Youtube-tutoriaaleja pitäisi käyttää enemmänkin, mutta kun on niin paljon muuta hauskaa tekemistä.
Vaikka ikää on kertynyt jo 33 vuotta, tuntuu että edelleen yritän tai haluaisin muokata kroppani/naamani/hiukseni täydelliseksi. Viimeaikoina olen kuitenkin alkanut miettiä asiaa enemmän. Tämä kuulostaa niin kliseeltä, mutta joistain ihmisistä sisäinen kauneus vaan suorastaan pulppuaa esiin ja ulkoinen olemus jää niin kakkoseksi. Karisma ja iloinen olemus tekee ihmisestä vetovoimaisen ja todella mielenkiintoisen.
Tunnetko ketään, joka ei ole missivartaloinen siloposki kaunotar vaan ihan tavallinen tytön tylleröinen. Kuitenkin hänessä on sitä jotain. Minulla on usea sellainen ystävä. Heissä on sellaista tietynlaista vetovoimaa ja karismaa. Tälläinen ihminen on täysin oma itsensä. He eivät häpeile meikittä kulkemista, mutta haluavat kuitenkin laittautua, kun on sen aika. He viihtyvät omassa ihossaan ja se näkyy.
En voisi uskoa mikä aiheutti kaiken tämän mietiskelyn bikinipähkäilyjeni lomassa. Se oli nimittäin Aatami etsii Eevaa -ohjelma. Kauhistelin aluksi, että mitäs kun nuoret tytöt tai pojat näkevät tämän ohjelman ja kaikki ovat ilkosillaan. Viimeisimmässä jaksossa oli kaksi ihanan tavallista, mutta aurinkoista tyttöä. Heillä oli normaalin naisen kropat. Täydelliset juuri sellaisenaan. Sellaiset kropat, joita suurimmalla osalla naisista löytyy. Ajattelin, että ovatpa he rohkeita ja näyttävät olevan niin sujut oman itsensä kanssa. Ihailtavaa. Tämä voikin olla ihan hyvä juttu nuoremmille tyttösille – katsoa tavallisia kauniita alastomia vartaloita. Ihmisiä, jotka hyväksyvät oman ulkonäkönsä juuri sellaisenaan. Elämässä kun on niin paljon tärkeämpiä asioita. Ja en todellakaan väheksy oman kropan muokkaajia – kaikilla on omat mielenkiinnon kohteet ja mieltymykset. Itse kuitenkin arvostan luonnollisuutta ja toivon että joku päivä hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen. Tätä toivon myös muille ulkonäkönsä kanssa painiskeleville. Mielestäni on parempi muokata itsestään parempi tyyppi sisäisesti, kuin keskittyä ulkoisiin asioihin.
Onneksi julkisuudesta löytyy paljon tällaisia ihania luonnollisia esimerkkejä, jotka suorastaan säteilevät. Tässä muutama suosikkini.
Nyt suuntaan netin syövereihin etsimään niitä bikinejä miettimättä leveitä reisiä tai olemattomia olkapäitä. Mietin enemmänkin mikä tyyli saisi minussa esiin sen parhaan Miian. Sen tytön sieltä sisältä päin. Olen ihana juuri sellaisena kuin olen ja tätä ei voi koskaan korostaa liikaa – muistakaahan, jooko?
Ugh. Olen puhunut.