Heippa kaikki Miikkulaisen blogin lukijat. Otsikko varmasti kertoo mitä elämässäni on tapahtunut. Tästä alkaa seikkailu “for better or worse”. Löytyykö pitkään etsimäni matkakumppani vai ei?
Aloitetaanpa alusta. Olen aina etsinyt tietyn tyyppistä miestä. Supliikkia, tummaa, fiksua, huumorintajuista.. lista jatkuu loputtomiin. Tai no, aina se on ollut se tietynlainen mies joka kiinnostaa. Pääasiallisesti kuitenkin kyseessä ovat olleet melko pinnalliset asiat, joihin kiinnitin ensin huomiota. Harvoinpa sitä on tiennyt, että miehen arvot, tavoitteet ja ajattelutapa ovat yhtään samanlaiset kuin itselläni. Varsinkaan heti ensitreffeillä tai useamman kuukauden järjettömän ihastuksen jälkeen. Huumassa sitä harvoin mitään oikeita ja järkeviä asioita osaa ottaa huomioon. Se ihmeen fiksaatio – tietty miestyyppi. Jos ei perhoset vipattele, niin heitin heti hanskat tiskiin, vaikka mies olisi ollut kaikin puolin sopiva.
Viimeisin tapailusuhteeni oli kaikista kamalin henkisesti. Olimme täysin eri puusta veistetyt. Silloin päätin etten enää lähde ihan mihin vaan. Varsinkaan mihinkään pinnallisen ihastuksen koukkuun, jossa epätoivoisena odottelen miehen kiinnostuksen kehittymistä. Noh, nyt tämä päätökseni hieman naurattaa. Lupauduinhan menemään naimisiin ihan kenen kanssa vain. Tällä kertaa ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä vaan enemmänkin yhteensopivuudella. Se asia, joka oikeasti merkitsee jotain.
Ennen ohjelmaa olin sinkkuna noin kuusi vuotta ja kävin läpi juuri niitä samoja asioita mitä muutkin sinkut. Onko se kiinnostunut? Miksi se ei soita? Miksi se teki näin? Ja vaikka mitä. Mielestäni monimutkaista ja vaikeaa. Olin niin lopen kyllästynyt. En oikeastaan jaksanut käydä enää edes yöelämässä heittämässä verkkoja vesille vaan tyydyin satunnaisesti selailemaan tinderiä. Keskityin kaikkeen muuhun kivaan.
Viime talvena ystäväni soitti ja sanoi, että nyt on tulossa joku TV-ohjelma, missä etsitään sitä oikeaa tieteellisin keinoin. Mikä jottei. Tuota en ainakaan ole kokeillut. Ehkä sieltä löytyy joku aivan erilainen tyyppi. Naimisiin menosta en tiennyt siinä vaiheessa mitään.
Pääsin hakemuksen perusteella haastatteluun puhelimitse ja seuraavaksi Skype-haastatteluun. Minulta kyseltiin, että olenko täysin valmis rakastumaan. Sitä painotettiin, että olenhan tosissani. Olinhan minä, mutta se kuulosti niin absurdilta. Mistä ne nyt jonkun miehen yhtäkkiä löytäisi ja yhtäkkiä kaikki vuosien epätoivoiset yritykset muuttuisivatkin ihanan auvoisaksi parisuhteeksi, jossa rakkaudellakin olisi mahdollisesti sijaa.
Seuraava askel oli tuotantoyhtiöllä tapaaminen, johon tuli paljon muitakin tyttöjä. Kaikki muuten ihan tavallisia tallaajia kuten minäkin. Siellä meitä haastateltiin kameran edessä ja tapasimme asiantuntijat. Tarjolla oli syötävää ja juotavaa. Taustalla soi rauhallinen musiikki ja olimme kovin tervetulleita. Ihmettelin mielessäni, että mikä juttu tämä on. Miten meistä nyt niin innoissaan ollaan.
Sitten ihana tuottajamme päästi ilmoille ohjelman todellisen luonteen: ”Ja ohjelman alussa menette naimisiin.” Mitä? Älähdin, että onko tämä vitsi. Voitte vaan kuvitella ilmassa pyörivän ihmetyksen, jännityksen, toiveet ja ennenkaikkea pelon. Saimme kaksi päivää aikaa miettiä lähdemmekö mukaan ja ohjeistuksen puhua asiasta lähimmäisten ihmisten kanssa.
Aluksi ajattelin, ettei ikinä! Mutta kuitenkin mietin, että mitä jos. Mitä jos jätän tämän mahdollisuuden – tulenko katumaan sitä silloin kun näen ohjelman televisiossa ja ne ihanat rakastuneet parit. Näimme koosteen tanskalaisesta versiosta, joka oli niin ihanan lämminhenkinen, koskettava ja kaunis. Se vaikutti paljon päätökseeni. Ajattelin myös, että tuskinpa ohjelmaan hakee miehiä, jotka sopisivat juuri minulle. Eli mahdollisuudet ”joutua” ohjelmaan ovat pienet. Mutta jos kuitenkin. Olin jo niin syvällä, ettei siitä voinut enää kieltäytyä. Lähdin mukaan.
Siitä alkoivat psykologiset testit, pitkät kyselypaperit, haastattelut ja jännitys. Viikkoja kului ja välillä unohdin, että edes osallistuin ohjelmaan. Sitten koitti päivä jolloin sain puhelun tuotantoyhtiöltä. ”Sinulle on löytynyt ‘match’. Menette 15.6. naimisiin.”
Kattelin sivusilmällä ohjelmaa ja mietin, että sinäkö se olet! Mutta en sitten ollut varma, harmi etten katsonut nyt kokonaan. Ihanan rohkea olet, mahtava juttu 🙂
Voi kiitos! 🙂 Minähän siellä.
Hei, olit aivan ihana siinä ohjelmassa! Jotenkin ihana katsoa, kun näkee “normaaleja” ihmisiä telkkarissa 🙂 Sinusta sai ihan erilaisen kuvan tv:ssä kun täällä blogissa, kiltimmän puolen, symppiksen ja syvällisemmän. Odotan jo tosi mielenkiinnolla ensi jaksoa. Jotenkin kyllä veikkaan, että ette tule päätymään sen sinulle suunnitellun miehen kanssa yhteen 🙂
Onpa ihana kuulla! 🙂 Kiitän ja kumarran! Vähän jännittänyt, että miten tämä otetaan vastaan. On ollut niin mieletön kokemus koko ohjelman teko.
Ihan mieletöntä, että lähdit ohjelmaan mukaan, todellakin ihailen! Ja erittäin mielenkiinnolla odotan tulevia jaksoja 🙂
Kiitos Sanna! 🙂 On ollu kyllä niin mieletön juttu kaikin puolin.
Täälläkin odotellaan mielenkiinnolla tulevia jaksoja ja toivon puolestasi, että se oikea löytyi 🙂 Ja rohkea olet, tuo vaatii ihan mieletöntä itsetuntoa ja avaraa ajattelutapaa!
Voi kiitos! Niin toivon, että tämä herättäisi monia muitakin avarempaan ajattelutapaan. Ei tämä sinkkuelämä niin helppoa nykyään ole. 😉
Pakko kertoa, että sinä ja Olli olette ehdottomasti suosikkipari ohjelmassa! Olette niin symppiksiä ja suloisia<3 Innolla odotan tulevia jaksoja ja haluan toivottaa kaikkea hyvää teille! 🙂
Kiitos Caroline – kiva kun olet mukana seuraamassa meidän matkaa! 🙂
Heips, sulla on kertakaikkisen ihana tyyli 🙂 voitko kertoa mistä löysit sen ihanan persikanvärisen jakun/takin, joka sulla oli kun lähditte Roomaan?
Voi kiitos! 🙂 Takki oli Zarasta. Suosin muutenkin suurimmaksi osaksi Zaraa ja Hennesiä. Niistä löytyy kivan simppeleitä vaatteita, joita on helppo yhdistellä keskenään.
Hei Miia! Vaikutat kyllä todella symppikseltä ja ihanalta tyypiltä! Tuli siitä ohjelmasta ihan sellainen olo että haluaisin olla sun kaveri! 🙂 Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti liittonne kestää, jään siis mielenkiinnolla seuraamaan ohjelmaa! Ja ihan normaalia tuo epävarmuus tosiaan on, jos ei alussa saa selvää onko toinen kiinnostunut vai ei, itselläkin siitä kokemusta, ja ei ole mitään kivaa! Sulla on kyllä myös todella upea tyyli jota ihailen! 🙂
Lämpimät kiitokset Anna! 🙂
Moi Miia, aurinkoiset terveiset Tampereelta. Eilen sarja päättyi, onneks päädyitte yhteen. Miehillä vaan joskus kestää hetki, ennenkuin tajuavat tavanneensa se oikean. Ihanaa tulevaisuutta teille. <3
Tätä tekstiä kun luki, ei voinut kuin hymähtää, ihan kuin omasta elämästäni. Näitä ihastuksia, toisen kiinnostuksen heräämisen odottelua, sydänsuruja… Niistä on sinkkuelämä pahimmillaan tehty. Kuitenkin ohjelmaa katsoessani toivo heräsi, ehkä hyviä asioita ja onnellsia suhteita on olemassa ☺ Kiitos siitä.
Tätä kovasti toivoinkin, että voisin jollain edes pienellä tapaa auttaa sinkkuja tai antaa edes toivoa. Tiukasti on kyllä se muistissa, että sinkkuelämä ei aina ollut helppoa.