Paratiisin varjot
Olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa matkailun huonoista puolista. Tai oikeastaan siitä mitä matkailu aiheittaa paikallisväestölle. On itsestäänselvää, että matkaajat tuovat kohteelle rahaa ja sen asukeille toimeentuloa, mutta mikä onkaan kääntöpuoli. Nyt katsotaan asiaa suosittujen lomakohteiden kannalta.
Olen asunut useammassakin maassa ja muutamat asuinpaikkani ovat olleet suosittuja lomakohteita. Kaikkein parhaiten pääsin kuitenkin turismin sisälle Turkissa asuessani. Olin silloin naimisissa turkkilaisen miehen kanssa. Ja auts! Sieltä se hirmuinen kummitus sana tuli heti – tai oikeastaan useampi sana: naimisissa turkkilaisen kanssa! Itseasiassa ex-mieheni on aivan ihana ihminen ja olemme edelleen hyvissä väleissä. Ei kuitenkaan mennä nyt meidän suhdeasioihin vaan nyt ymmärrätte, että olen saanut todella hyvän näkökulman turismiin ja sen rankimpiin muotoihin.
Myös ex-mieheni on sitä mieltä, että turismi pilaa ihmiset. Hän oikeastaan siitä aluksi puhuikin. Turismi pilaa pahimmillaan paikallisten ihmisten arvot ja tietenkin sitä kautta heidän kulttuurinsa. Taustalla on lähestulkoon aina raha ja Turkin kohdalla myös naiset (tarkoitan turistinaisten huomiosta kilpailu).
Raha. Kuinka moni on joutunut lomallaan huijatuksi? Turisteille on helppo keksiä vaikka mitä syitä. Eivät he enää kuitenkaan tule tänne uudestaan lomailemaan. En nää enää näitä turisteja – koskaan. Otan heidän kaikki rahansa. Paikallisten mielessä on raha. He näkevät meidät rikkaina. Kun turisti lähtee lomalle, hän on saastänyt matkaansa varten. Hän ei kovinkaan paljon mieti mihin rahaansa haaskaa. Nyt on loma! Tämän vuoksi esimerkiksi turkkilaiset haluavat Eurooppaan (ja uskoisin, että Thaimaalaiset ja monet muut), koska he luulevat, että Euroopassa raha kasvaa puissa – ei korjaan – sitä on ripoteltu maahan. Rahasta tulee paikallisväestölle pakkomielle. On pakko saavuttaa yhtä hieno elintaso kuin näillä heidän silmissään rikkailla ihmisillä.
Toinen on turistelle järjestetty ohjelma. Kyllä varmasti useat nauttivat lukuisista “cover bändeistä”, jotka soittavat ympäri maailmaa samoja biisejä. Tai miten olisi all inclusive -hotellin illan ohjelma. Samat sketsit pyörivät niin Pohjois-Italiassa kuin kolmannessa maassa Kap Verdellä. Voi tylsimys. Napatanssija tekee samat hauskuutuksensa niin Turkissa kuin Tunisiassa – Hei, hetkinen – ei napatanssi ole edes millään tavoin osa Turkkia. Tiedän, että nämä kaikki kuuluvat tavallisiin lomakohteisiin ja kaikki paljon reissaavat tietävät, että sitä tulee todella vaativaksi matkaajaksi. Vaatii paljon, että minut saa yllätettyä. Tai sanotaan että se vaatii vain sitä paikallista elämää. Haluan nähdä heidän omat tanssinsa ja hauskuutuksensa. Siksi muuten Turkissa kannattaakin mennä kuuntelemaan paikallista live-musiikkia. Voi että kun tulee hauska ilta. Ei kannata mennä helpoimman kautta ja mennä sinne mihin muutkin turistit. Poikkea reitiltä, kysy mitä paikalliset tekevät ja lyöttäydy jengiin. Tämä viestii myös paikallisille sen, että tämä on se mitä turisti haluaa nähdä – paikallista kulttuuria.
Näissä asioissa on vaikea olla vastuullinen reissaaja. Mitä me oikestaan voimme tehdä? Voimme näyttää parhaat puolemme omasta maastamme käyttäytymällä maassa maan tavalla ja olla aidosti kiinnostuneita heidän kulttuuristaan. Toki turismia on yhtä monta erilaista suuntausta kuin on turistiakin ja me kaikki lähdemme reissuun eri syistä. Näiden asioiden vuoksi turisteille rakennetut lomakohteet eivät enää niin houkuta. En usko että monessa kulttuurissa halutaan haudata omat perinteet ja huijata ihmisiä vain rahan saamiseksi. Uskon edelleen siihen hyvään ihmiseen.
