Sinkkuelämää
Mietin pitkään julkaisenko tätä vai en. Mutta antaa mennä.
Himpulat soikoon kuinka koukussa olenkaan Pinterest.com:iin. Tajusin vasta muutama päivä sitten, että kyseisellä saitillahan voi hakea hakusanoilla mitä vain (miespuolinen ystäväni ihmetteli, että mitä ihmeen eroa tuolla on googlen kuvahaun kanssa). Käytössä onkin ollut sanoja: interior design, cute/cosy interior design, white interior design, coastal living/style ja vaikka mitä. Vaikka oma koti onkin Lahden suunnalla vuokralla, asustelen vähän halvemmin täällä Helsingissä. Ja vielä näin yli 30-vuotiaana – kämppiksen kanssa. Eihän siinä mitään vikaa ole. Jos kuitenkin tämän olisin 20-vuotiaana tiennyt, niin olisin pitänyt itseäni varmasti aivan luuserina. Noh, elämä on tuonut ja vienyt ympäri maailmaa. Sitä on ollut vaikea pysäyttää.
Nyt kuitenkin kun elämääni saapui vakituinen työ, olen alkanut unelmoimaan siitä omasta pikku kolosta, jonka saa maalata ja tuunata omanlaiseksi. Isompaan koloseen on hankalempi yksinään satsata, kun nuo reissutkin vievät suuren lohkaisun kuukausibudjetista. Tietenkin se olisi aivan hitusen verran halvempaa asustella sen oman kullan kanssa, mutta kun sitä toista puoliskoa ei ole vielä elämään pölähtänyt (jos tämänkin olisin 20-vuotiaana tiennyt, niin olisin ollut jo todella huolissani).
Pakko myöntää, että sinkkuelämä ja treffailumaailma on tänäpäivänä melko raakaa touhua. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Toisaalta en voi kyllä paljoa valittaakaan, koska en ole kovinkaan aktiivisesti jaksanut laittaa itseäni tyrkylle baareihin tai nettisaiteille (sitä kuuluisaa Tinderiä lukuunottamatta). Ja koska en ole ikinä seurustellut vakavasti suomalaisen miehen kanssa, en tiedä mitä se parhaimmilaan voi olla.
Henkilökohtaisesti olen kokenut saavani arvoistani kohtelua ja kunnioitusta vain ulkomaalaiselta mieheltä (esimerkkinä ranskalainen ja amerikkalainen), mitä monet suomalaiset ystäväni eivät ymmärrä ja puolustavat aina suomalaista miestä. Paitsi yksi suomalainen ystäväni (heteromies, joka on asunut ulkomailla) ymmärsi kantaani suomalaisista miehistä todella hyvin. Hän mietti, että olisikohan hänen suhteensa espanjalaiseen tyttöseen kestänyt vielä tähän päivään asti, jos vain olisi ollut hieman “ritarillisempi” – sitä mitä muissa maissa mieheltä enemmän odotetaan. Ymmärrätteköhän mitä hän tarkoittaa tuolla? Mielestäni ritarillinen oli sanana loistavan älykäs. Älkää siis käsittäkö väärin – silti uskon, että se oma ritari löytyy vielä täältä Suomesta. Olenhan suomalainen ja olen tässä kulttuurissa kasvanut. Vai mitä mieltä olette kaikki reissaavat ja ulkomailla asuneet ystäväni/lukijani/matkabloggaajat?
Huh, johan bloggaamiseni meni pitkästä aikaa melko henkilökohtaiselle tasolle, mutta onhan tämä harrastus myös jonkinmoista terapiaa. Ensi postauksessa palataan taas ruotuun ja Miikkulaisella on taas pilkettä silmäkulmassa ja hymykuoppa kohdallaan (vaikka sellaista en saa tehtyä kuin naamaa vääntelemällä).