Ihanaa, kun Suomessa on sallittua olla juntti. Junttimaisuus kun on myös positiivista ja jollain tavoin suloista. Olen tehnyt nyt ihan liikaa töitä ja se alkaa tuntua. Äsken vedin vain nopeasti toppavaatteet päälle pitkän työpäivän jälkeen ja suoraan Bertta-hauvan kanssa ulos lenkille. Ja vaikka asun Helsingin keskustassa, on se ihan ok. Täällä saa todella olla oma itsensä.
Tänään siis tällainen simppeli postaus – näitä jokapäiväisen elämän postauksia onkin pyydelty. Enempään en nyt kyllä kykenisikään. Juuri tulin kotia. Kello on ilta yhdeksän ja herätys jo puoli kolme aamulla. Viime aikoina mielessä onkin ollut vain, että milloin pääsen seuraavan kerran nukkumaan ja kauan saan nukkua. Voi tätä emoilun glamouria, mutta silti rakastan työtäni. Hymyillään huomenna lennolla!
Huomasitteko muuten? Siinä se uusi banneri on. Tekstiä oli tosin vaikea asetella ja saatankin sitä vielä muuttaa. Ideoita?
