Myös lentoemännät ovat heränneet keskustelemaan Finnmatkalaisten “pakkolaskusta” Venäjän Samaraan ja matkustajien valitukset ovat lähinnä aiheuttaneet meissä hilpeyttä. Venäjällä tarjottu lihamössö on jo muodostunut “lentäväksi sanaksi” lähimpien lentoemäntäkollegojeni keskuudessa. TÄSSÄ ensin taustaa kohulle.
Koko pitkästä valitustarinasta haluan nostaa tapetille yhden pienen asian näin ammattilaisen näkökulmasta. Pohjalla on tämä matkustajan kommentti: “Lennolla oli mukana suomenkielinen stuertti, mutta hän karkasi muun henkilökunnan kanssa jonnekin heti Venäjälle tultuamme. Samainen mies oli lennolla Samarasta Suomeen. Sanoin hänelle, että tästä ei nyt hymyllä selvitä.”
Hyvä valmismatkalainen – laillinen ja inhimillinen syy stuertin “karkaamiseen” on seuraava. Ensinnäkin tekninen vika ei ollut matkanjärjestäjän, lentoyhtiön, kapteenin liioin stuertin vika ja kyseinen stuertti ei olisi nopeuttanut tilanteen korjautumista läsnäolollaan. Mikä voi tulla yllätyksenä, niin yleensä matkustamohenkilökunta tietää asioiden etenemisestä yhtä paljon kuin itse matkustajat.
Lentotuntirajoitukset määrittävät matkustamohenkilökunnan työ- ja lepoajat. Jos kyseinen stuertti olisi jäänyt lennon jälkeen kentälle matkustajien kanssa, hän ei olisi voinut operoida lentoa perille asti Suomeen lain sallimin rajoituksin. Lentoemännät ja tässä tapauksessa lentoenot eivät ole superihmisiä – myös he tarvitsevat lepoa, jotta voivat pitää matkustajista hyvää huolta matkan jatkuessa ja mahdollisen vakavamman hätätilanteen sattuessa. Olemme koneessa matkustajien turvallisuuden vuoksi.
Itse olen lähinnä onnellinen, ettei mitään vakavampaa sattunut. On hyvin normaalia, että koneisiin tulee teknisiä vikoja. Jääväthän ne autotkin välillä tien varteen. Kumpi silloin auttaa enemmän – valittaminen vai rautainen asenne? Juurikin suuronnettomuuksien välttämiseksi on pienikin vika otettava vakavasti. Laskuun voidaan tulla mihin tahansa varakentälle ja useimmat niistä eivät ole varautuneet kolmeen sataan vaativaan ja nälkäiseen lomalaiseen. Tämä kannattaa muistaa, kun reissullensa lähtee.
Vastaavissa tapauksissa suokaa stuertille hänelle kuuluva lepotauko ja olkaa toisillenne ja henkilökunnalle ystävällisiä. Valittaminen vain lisää omaa huonoa oloa ja ei varmasti vie asioita eteenpäin. Matkan jatkettua stuertti tuskin pystyi tekemään mitään muuta ekstraa kuin hymyillä ja palvella. Vai olenko väärässä? Täältä kuitenkin ropisee pisteet hänelle ja hänen hymylleen.
Kaikkeen tähän kohuun on vastattu jo todella nasevasti Matias Härkösen artikkelissa, jonka suosittelen varsinkin kaikkien valmismatkalaisten lukevan. TÄSSÄ hänen tiedotteensa.
